Rupesin lukemaan Hal Duncanin hittiä vuodelta 2005. Kirjaa on paljon kehuttu, joten odotin että nyt saa nannaa.
Olen lukenut nyt 118 sivua ja olen valmis heittämään opuksella vesilintua. Tiesin että tarina on kimurantti ja vaikeaselkoinen jatkuvan aika / paikka / hahmo loikkimisen vuoksi mutta tämä on jo naurettavaa. Mitä itse tarinaan tulee niin koko stoori vaikuttaa kliseiseltä Stephen King / Neil Gaiman kloonilta ilman omaperäisyyden häivää. Suorastaan raivostuttavan tylsää jorinaa.
Tulee mieleen Clive Barkerin Abarat. Senkin piti olla jotain ainutlaatuisen mahtavaa, joka painettiin koviin kansiin 4-väri kuvituksen kera, mutta ensimmäisen osan luettuaan tuntui siltä että olis tässä jotain fiksumpaakin voinut tehdä samalla ajalla.
Kaiken huipuksi jemmasin kirpparilta Vellumin jatko-osan "Muste". Joka on jo kriitikoidenkin mielestä paska. Kenties tarina paranee aikaa myöten mutta mulla on paljon muutakin luettavaa odottamassa eikä suoraan sanoen paljon nappaa jatkaa eteenpäin. Jos ei lukijaa ole saanut ekan sadan sivun aikana koukkuun niin ei hyvin mee.
Joku skitsahtanut saa tästä ehkä kiksinsä.
Olen lukenut nyt 118 sivua ja olen valmis heittämään opuksella vesilintua. Tiesin että tarina on kimurantti ja vaikeaselkoinen jatkuvan aika / paikka / hahmo loikkimisen vuoksi mutta tämä on jo naurettavaa. Mitä itse tarinaan tulee niin koko stoori vaikuttaa kliseiseltä Stephen King / Neil Gaiman kloonilta ilman omaperäisyyden häivää. Suorastaan raivostuttavan tylsää jorinaa.
Tulee mieleen Clive Barkerin Abarat. Senkin piti olla jotain ainutlaatuisen mahtavaa, joka painettiin koviin kansiin 4-väri kuvituksen kera, mutta ensimmäisen osan luettuaan tuntui siltä että olis tässä jotain fiksumpaakin voinut tehdä samalla ajalla.
Kaiken huipuksi jemmasin kirpparilta Vellumin jatko-osan "Muste". Joka on jo kriitikoidenkin mielestä paska. Kenties tarina paranee aikaa myöten mutta mulla on paljon muutakin luettavaa odottamassa eikä suoraan sanoen paljon nappaa jatkaa eteenpäin. Jos ei lukijaa ole saanut ekan sadan sivun aikana koukkuun niin ei hyvin mee.
Joku skitsahtanut saa tästä ehkä kiksinsä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ostin kirjakaupasta Vellumin. Virhe. Luin ensimmäiset kaksi lukua ja sitten oli aloitettava alusta. Kun pääsin hiukan pitemmälle, kirja lensi seinään. Nyt yritän miettiä miten tuhoaisin teoksen: kenties repisin tai polttaisin sen? Hmm... ainoa mielenkiintoinen asia kirjassa oli ensimmäinen lause: Palava kartta. Siitä lähtien alettiin mennä hakoteille ja pahasti.
Mielenkiintoinen kirja voisi olla 'Tällä kirjalla voi lyödä kaikkia päähän ja sen piti olla kumista tehty. Pehmeäkantinen.' - sitten painon jälkeen kaikki voisivat todeta no ei ollutkaan.
Heipsistä!
Sain juuri luettua Vellumin loppuun. Minut se vetikyllä imuunsa. En hetkeäkään ajatellut lopettavani. Totta, se poukkoilee ajasta ja paikoista minne sattuu, mutta koen sen olevan tarkoitus osoittaa millainen Vellum on; siellä ei ole varsinaista aikaa ja kuitenkin kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Jos haluaa helppoa lukemista, en voi suositella, mutta jos haluaa haastaa itsensä niin se on tässä!
Vellum voi olla liikaa niille, joille selkeä ja yksinkertainen puustaveistetty juoni on kaiken yllä. Jos on kiinnostunut erilaisista näkemyksistä oikeasti maailmassa, niin Vellumissa on yksi toisenlainen katsonta kanta elämään. Kirjoitusjäljeltään hieno kirja ja tarina itse pysyy kohtalaisesti kasassa.