söpöi naisii :).
Perussa elävät suomalaisnaiset: Kotimaalla ei ollut mitään tarjottavaa
2 kommenttia 43 pidän 15 en pidä
Vapaalla | 19.08.2011 10:34
Kaksi nuorta suomalaisnaista lähti maailmalle etsimään onnea. He löysivät sen, ja enemmänkin.
Ystävykset Karo Tenhunen ja Maia Talas pakkasivat laukkunsa vuonna 2005, ja lähtivät maailmalle. Tarkoituksena oli löytää onni, jota Suomessa ei ollut näkynyt. Parikymppisten naisten elämät olivat siinä vaiheessa, ettei kotimaalla ollut tarpeeksi annettavaa, eikä ympärivuotinen työputkikaan houkutellut.
– Meillä molemmilla oli kova polte rinnassa ja elämäniloa. Oli selvää, että ne puitteet joita Suomi tarjosi, olivat liian pienet meille, kertovat Karo ja Maia.
Aluksi naiset matkustivat Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Vuodet kuluivat uusia tuttavuuksia tavatessa, ja myös itseä tutkiskellessa.
– Periaate oli se, ettei samaan paikkaan saanut palata kahdesti. Muuten on niin helppo mennä siihen samaan paikkaan takaisin, uudestaan ja uudestaan, naiset selventävät.
Aallot veivät egon ja sydämen
Aaltojen armoilla vahvinkin ego horjuu.
Etelä-Amerikan Chilen, Bolivian, Perun ja Ecuadorin road tripin jälkeen palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ja samalla järkkyivät periaatteet. Naisten viimeisenä etappina oli Huanchaco, kaupunki Perussa, johon oli tarkoitus jäädä viikoksi. Viikko venyi yli kuukaudeksi. Huanchacossa naisia viehätti iloinen ja aito elämänasenne, reggae-juhlat, ja upeat aallot, jotka mahdollistivat surffaamisen niin amatöörille kuin ammattilaisellekin.
– Surffaaminen on jotakin semmoista, jonka kohdalla vahvinkin ego haavoittuu. Kun opit kohtaamaan meren ja sitä kohtaan tuntemasi pelon, surffaamisesta tulee nautinnollista, toteaa Karo.
Surffaamisen myötä alkoi itää myös yhteinen unelma. Naiset halusivat perustaa kaupunkiin oman surffihostellinsa, Surf Hostal Lilyn.
Lähtö Suomesta kasvatti
Irtiotosta kuoriutui unelma, oma hostelli.
Yrittäjyyden edessä naiset oppivat arvostamaan niitä asioita, joita Suomessa on helppo pitää itsestäänselvyytenä.
– Tavattuamme erilaisia ihmisiä ja kulttuureja, aloimme tajuta että Suomessa on kaikki niin hyvin, ettei se välttämättä ole aina itsestään selvästi hyvä juttu, tytöt toteavat.
– Ihmiset voivat niin huonosti täällä Suomessa, kun kaikki asiat on järjestetty ja laitettu. Voit olla työtön tai opiskelija, ja kaikki on maksettu sinulle. Silti ihmiset ovat onnettomia ja kateellisia, kun muilla on kivaa, huokaa Karo.
Myöhemmin naiset ovat alkaneet arvostaa Suomen positiivisia puolia.
– Suomessa on paljon kaikkea, mahdollisuuksia tehdä mitä vain. Mutta muualla kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole mahdollisuutta, vaikka kuinka haluaisivat.
Hostelliunelman toteutuksessa ovat auttaneet reipas elämänasenne, päämäärätietoisuus, ja tietenkin suomalainen sisu.
– Ilman sitä tietotaitoa mitä Suomesta olemme saaneet, emme olisi koskaan saaneet näitä asioita aikaiseksi. Meille on annettu huomaamattamme kaikki keinot ja avut, joita toteuttamalla saamme asioita aikaiseksi.
Elämä kuin karkkikauppa
Karo Tenhunen
Karon ja Maian lisäksi hostellia pyörittää myös suomalainen Saara Velander, sekä ex-ammattisurffaaja Yenht Ccora. Tällä hetkellä Karo ja Maia työskentelevät kausittain Suomessa, jotta voivat viettää osan vuodesta Perussa, hostellinsa parissa. Vaikka hostelli ei vielä tuotakaan suuria voittoja, ei se ole tarkoituskaan. Omistajat haluavat jakaa eteen päin hyvää elämänasennetta ja -tyyliä, sekä perulaista ajattomuutta.
Lisäksi hostellin avulla pyritään auttamaan paikallisia. Hostelli työllistää ja tukeekin muun muassa nuoria, jotka saavat erilaisten töiden avulla mahdollisuuden oppia englantia ja työskentelytaitoja. Yhteistyökumppani Yenht Ccora valmentaa hyväntekeväisyysperiaatteella paikallisia köyhempiä lapsia ja nuoria surffaamaan, luoden heille mahdollisuuksia elämässä eteenpäin.
– Me olemme tämän elämän kanssa käyttäytyneet niin kuin lapset karkkikaupassa. Me voimme tehdä mitä tahansa, tuumaa Karo.
– Isoin kysymys on ollut, että ai miten niin ei voida?
MTV3 Helmi
Kuvat: Karo Tenhusen ja Maia Talaksen matka-albumi
Perussa elävät suomalaisnaiset: Kotimaalla ei ollut mitään tarjottavaa
2 kommenttia 43 pidän 15 en pidä
Vapaalla | 19.08.2011 10:34
Kaksi nuorta suomalaisnaista lähti maailmalle etsimään onnea. He löysivät sen, ja enemmänkin.
Ystävykset Karo Tenhunen ja Maia Talas pakkasivat laukkunsa vuonna 2005, ja lähtivät maailmalle. Tarkoituksena oli löytää onni, jota Suomessa ei ollut näkynyt. Parikymppisten naisten elämät olivat siinä vaiheessa, ettei kotimaalla ollut tarpeeksi annettavaa, eikä ympärivuotinen työputkikaan houkutellut.
– Meillä molemmilla oli kova polte rinnassa ja elämäniloa. Oli selvää, että ne puitteet joita Suomi tarjosi, olivat liian pienet meille, kertovat Karo ja Maia.
Aluksi naiset matkustivat Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Vuodet kuluivat uusia tuttavuuksia tavatessa, ja myös itseä tutkiskellessa.
– Periaate oli se, ettei samaan paikkaan saanut palata kahdesti. Muuten on niin helppo mennä siihen samaan paikkaan takaisin, uudestaan ja uudestaan, naiset selventävät.
Aallot veivät egon ja sydämen
Aaltojen armoilla vahvinkin ego horjuu.
Etelä-Amerikan Chilen, Bolivian, Perun ja Ecuadorin road tripin jälkeen palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ja samalla järkkyivät periaatteet. Naisten viimeisenä etappina oli Huanchaco, kaupunki Perussa, johon oli tarkoitus jäädä viikoksi. Viikko venyi yli kuukaudeksi. Huanchacossa naisia viehätti iloinen ja aito elämänasenne, reggae-juhlat, ja upeat aallot, jotka mahdollistivat surffaamisen niin amatöörille kuin ammattilaisellekin.
– Surffaaminen on jotakin semmoista, jonka kohdalla vahvinkin ego haavoittuu. Kun opit kohtaamaan meren ja sitä kohtaan tuntemasi pelon, surffaamisesta tulee nautinnollista, toteaa Karo.
Surffaamisen myötä alkoi itää myös yhteinen unelma. Naiset halusivat perustaa kaupunkiin oman surffihostellinsa, Surf Hostal Lilyn.
Lähtö Suomesta kasvatti
Irtiotosta kuoriutui unelma, oma hostelli.
Yrittäjyyden edessä naiset oppivat arvostamaan niitä asioita, joita Suomessa on helppo pitää itsestäänselvyytenä.
– Tavattuamme erilaisia ihmisiä ja kulttuureja, aloimme tajuta että Suomessa on kaikki niin hyvin, ettei se välttämättä ole aina itsestään selvästi hyvä juttu, tytöt toteavat.
– Ihmiset voivat niin huonosti täällä Suomessa, kun kaikki asiat on järjestetty ja laitettu. Voit olla työtön tai opiskelija, ja kaikki on maksettu sinulle. Silti ihmiset ovat onnettomia ja kateellisia, kun muilla on kivaa, huokaa Karo.
Myöhemmin naiset ovat alkaneet arvostaa Suomen positiivisia puolia.
– Suomessa on paljon kaikkea, mahdollisuuksia tehdä mitä vain. Mutta muualla kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole mahdollisuutta, vaikka kuinka haluaisivat.
Hostelliunelman toteutuksessa ovat auttaneet reipas elämänasenne, päämäärätietoisuus, ja tietenkin suomalainen sisu.
– Ilman sitä tietotaitoa mitä Suomesta olemme saaneet, emme olisi koskaan saaneet näitä asioita aikaiseksi. Meille on annettu huomaamattamme kaikki keinot ja avut, joita toteuttamalla saamme asioita aikaiseksi.
Elämä kuin karkkikauppa
Karo Tenhunen
Karon ja Maian lisäksi hostellia pyörittää myös suomalainen Saara Velander, sekä ex-ammattisurffaaja Yenht Ccora. Tällä hetkellä Karo ja Maia työskentelevät kausittain Suomessa, jotta voivat viettää osan vuodesta Perussa, hostellinsa parissa. Vaikka hostelli ei vielä tuotakaan suuria voittoja, ei se ole tarkoituskaan. Omistajat haluavat jakaa eteen päin hyvää elämänasennetta ja -tyyliä, sekä perulaista ajattomuutta.
Lisäksi hostellin avulla pyritään auttamaan paikallisia. Hostelli työllistää ja tukeekin muun muassa nuoria, jotka saavat erilaisten töiden avulla mahdollisuuden oppia englantia ja työskentelytaitoja. Yhteistyökumppani Yenht Ccora valmentaa hyväntekeväisyysperiaatteella paikallisia köyhempiä lapsia ja nuoria surffaamaan, luoden heille mahdollisuuksia elämässä eteenpäin.
– Me olemme tämän elämän kanssa käyttäytyneet niin kuin lapset karkkikaupassa. Me voimme tehdä mitä tahansa, tuumaa Karo.
– Isoin kysymys on ollut, että ai miten niin ei voida?
MTV3 Helmi
Kuvat: Karo Tenhusen ja Maia Talaksen matka-albumi
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei piippaa
must se vasemman puoleinen vois olla meikäläisii joo.