Spring Nicht

Last legion kirjoitti:

Hän herää
omaan ääneensä,
seisoo ääripisteessä
kahden vaihtoehdon trapetsilla,
hokee yhtä
karua lausetta,
ei muista kasvoja
elettyä kauniita
elämän hetkiä
ainoastaan pimeä syvyys
on ainut katse
tulevaisuuteen

Kaikki ne makeat
hedelmät ovat
jo aikapäivää sitten syödyt
ja kitkerän mehun
valuessa yli
suunpielien,
hänen tunteensa
ovat kuolleet,
sisimpäänsä koskettanut
turhamaisuus
kuin korttiin olisi
laitettu postimerkit
helvettiin ja
toivotettu hyvää matkaa

Kaikki ne jumalat
ja paholaiset, joita
on kohdattu elämän
eri vaiheissa ja kyselty
neuvoja moninaisten
pahojen polttaessa
sydänalan liepeillä
maanmatosten
tavoin vain
katseet kohtaavat
ihmismassan kerääntyessä
katsomaan
tv:n sarjafilmien
saippuaoopperaa

Kukaan ei huuda
ilkeyksiään,
syytä yrittämisen
puutteesta,
kaikki aikaisemmat epäilyt
on poispyyhkäisty,
sumeutta hänen silmillään
ei voi pyyhkiä
aivan kuin
kaulalle olisi
kiedottu miljoona narua,
umpisolmua,
enteenä tulevasta pahasta

Rakastaa ja taistella,
mikään ei ole pelottavampaa
olla pois turvasta
olla pois vankalta pohjalta,
maksaa hinta kaikesta
siitä mihin oli uskonut,
luottanut
olla pelastettu
olla vapaa
olla rakastettu
elämän hyväksymä yksilö

Alla olevan
kadun apea ilme
ei ollut lähelläkään
ihmisen lapsen
sisäistä päällystettä,
nyrpeää ilmettä,
kylmässä kyyristelevää
hahmoa,
joka isä meidän rukousta
hokiessaan toivoi
elämälleen
viimehetkistä
nopeaa pelastusta

Pörssit ympäri maailmaa
sahasivat levottomasti ja
kurssit romahtivat aiheuttaen
hämmennystä ja avuttomuutta
kullan sulaessa kadunpäällysteistä,
viimeinen toivo,
armopalat oli jaettu
keskelle valitusta ja murhetta,
kaikki halusivat
voittaa
bisneksessä tai rakkaudessa,
muuta armoa ei ole,
muita voittajia ei lasketa

Kipu lähenee
huippuansa
vatsanpohjan kouristukset
voihkaisevat kuulostaen
huokaukselta
yrittäen sanoa jotain
toivoen herkkien vaistojen
pitävän kiinni
hengissä selviämisestä,
vastapainona ruhjotuille
maahan tallatuille unelmilleen,
muisto äidin sylistä,
ymmärtävästä
rakastavasta otteesta
välähtää häilähdyksenä
viimeisten voiman rippeiden
hädin tuskin
jaksaessa enää
kannattaa voipuvaa kehoa

Äidin hyräillessä
kaunista kehtolauluaan
muistojen taaimmaisissa
lokeroissa,
valot ja vilkut
säestävät
surumielisellä sykkeellään
lohduttomalla kylmyydellään
kauas meren taakse
soivalla virrellään,
hänestä oli osa jo
kuollut ja nyt
oli annettava
viimeiselle tahdolle
periksi
tai murtauduttava ulos,
paettava henkensä edestä

Epätoivon riivaama
kaunis ja viiltävän kaunis
kohtaavat
osata elää tai
osata kuolla,
olla paljas ja suojaton
ilman velvollisuutta
näytellä onnellista
kaunista ja menestyvää,
valita missä se oikea koti on
ja kuka on oikea odottamaan sinua,
valita heikon ja vahvan väliltä,
ajatus vaihtoehdosta
paluusta elämään tai vaihtoehdottomuuteen


http://www.youtube.com/watch?v=qu2jWedcUSM

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä