mitä näistä roduista suosittelisit perheellemme?
-grosspitz
-pk collie
-shetlanninlammaskoira
-stabyhoun
-valkoinenpaimenkoira.
eli 5-henkiselle perheele etsimme uutta kaveria.
kotona juotuisi olemaan n.4-7 tuntia yksinään koulun ja töitten takia, lenkillä kävisimme aamuisin 20-30 min, päivällä ja illalla pidempään, koirapuistoja ja metsäretkiä yms. viikonloppuisin voisimme harrastaa, kuin myös kotona leikkimistä ja temmeltämistä. eli huomiota se ainakin saisi. matkustamme harvoin, mutta kauhean eroahdisteista koiraa emme toivo. vieraita sen pitäisi pystyä kohtelemaan kiltisti tai vaikka välinpitämättömästi, kunhan ei agressiivisesti. (pentuna tietysti aloitamme kouluttamisen ja tutustuttamisen ihmisiin). asumme omakotitalossa pikkukaupungissa ja takapiha on suht. iso... mitäs tässä muuta kertomaan, kyselkää jos mieleen tulee jotain ja kertokaa omia kokemuksia/tietoja kyseisitä roduista!! :) (netistä olemme jo tietysti perusjuttuja katselleet, mutta olisi mukava kuulla ihmisten mielipiteitä)
kiitos jos osallistutte keskusteluun!
-grosspitz
-pk collie
-shetlanninlammaskoira
-stabyhoun
-valkoinenpaimenkoira.
eli 5-henkiselle perheele etsimme uutta kaveria.
kotona juotuisi olemaan n.4-7 tuntia yksinään koulun ja töitten takia, lenkillä kävisimme aamuisin 20-30 min, päivällä ja illalla pidempään, koirapuistoja ja metsäretkiä yms. viikonloppuisin voisimme harrastaa, kuin myös kotona leikkimistä ja temmeltämistä. eli huomiota se ainakin saisi. matkustamme harvoin, mutta kauhean eroahdisteista koiraa emme toivo. vieraita sen pitäisi pystyä kohtelemaan kiltisti tai vaikka välinpitämättömästi, kunhan ei agressiivisesti. (pentuna tietysti aloitamme kouluttamisen ja tutustuttamisen ihmisiin). asumme omakotitalossa pikkukaupungissa ja takapiha on suht. iso... mitäs tässä muuta kertomaan, kyselkää jos mieleen tulee jotain ja kertokaa omia kokemuksia/tietoja kyseisitä roduista!! :) (netistä olemme jo tietysti perusjuttuja katselleet, mutta olisi mukava kuulla ihmisten mielipiteitä)
kiitos jos osallistutte keskusteluun!
Vastaukset 42
Vanhimmat
-kauhean eroahdisteista koiraa emme toivo
-vieraita sen pitäisi pystyä kohtelemaan kiltisti tai vaikka välinpitämättömästi, kunhan ei agressiivisesti
Nuo kuten kaikki muukin riippuu 99,99 % siitä miten omistajat/omistajaperhe sosialistaa, kohtelee, kasvattaa ja kouluttaa koiraa.
On hirvittävä sääli ja typeryys syyllistää koiraa, jos se epäillen suhtautuu esim vieraisiin ja syy käytökseen löytyy (kuten 99,99 % tapauksista) omistajien ja vieraiden omasta käytöksestä.
Lukekaa rodusta jota mietitte, tutustukaa sen koulutustapoihin, millainen aktivointi sille sopii (kaikki eivät tykkää pallon perässä juoksusta), terveydestä, ruokinnasta, jne, sieltä se oma rotu sitten parhaiten löytyy.
kiitos vastauksesta!
tiedämme toki, että kotiväen panostus on tärkeä osa koiran käyttäytymistä ja koulutamme ja "totutamme" sen parhaamme mukaan, luemme rodusta (mihin ikinä päädymmekin) ja otamme huomioon sen halut/tarpeet. Tämän keskustelun avasinkin sen takia, että kuulisimme myös muiden kokemuksista ja neuvoista. (=
ilman muuta staby paras ja tasapainoisin vaihtoehto perhekoiraksi:)
Collie ja sheltti kaipaavat rauhallisuutta enemmän ja valkoinen paimenkoira kaipaa paljon aktiviteettia.
kiitos mielipiteestä! :)
mutta voitko vielä selvittää minulle mitä meinaat collien ja sheltin kaipaamalla rauhallisuudella?... :)
Minua on tullut vastaan muutamia ääniherkkiä stressiherkkiä pehmeitä collieita ja shelttejä joille soveltunut maaseudun rauhaan paremmin..toki tämä on yleistystä ja jos olet näihin rotuihin mieltynyt niin kannattaa katsoa kunnolla linja mistä koira tulee eli vanhempien luonne ettei ole liian arka.
äänekkyys voi myös yllättää näissä.
mutta hyviä rotujahan nuo mutta tosiaan näistä päätyisin stabyyn on hyvä keskitie ei paimenna liikaa ei vahdi liikaa ja on tasapainoinen rotu koko perheen koiraksi..tutustu kaikkiin rotuihin johon olet mieltynyt ja valitse se..kaikkihan nuo hyviä ja paha sanoamikä sveltuu juuri teidän perheeseen.
Minä tunnen ääniherkkiä koiria, jotka paukkuarkuudesta huolimatta suhtautuvat lapsiin kärsivällisesti. Ja rohkeita (eivät arkoja) koiria, jotka hermostuvat lapsista herkästi. Kyllä koiiran suhtautuminen niin lapsiin kuin ääniin ja muuhunkin oleelliseen on suurelta osin tottumiskysymys, ainakin oman käsitykseni mukaan. Maalla koirista kasvaakin yleensä mielestäni herkemmin arkoja ja haukkeherkkiä kuin kaupungeissa, koska maalla koira sopeutuu rauhaisuuteen ja hiljaisuuteen ja täten reagoi aikuistuessaan helposti pieniinkin liikkeisiin ja värähdyksiin. Kaupunkien meluissa ympäristössä koirat kasvavat paljon melunsietokykyisemmiksi ja rohkeammiksi. Mutta oma mielipiteeni ja käsitykseni tämä, en väitä sinun olevan väärässä. Tärkeintä on nyt se, että aloittajan koirasta kasvaa juuri hänen perheelleen sopiva :-)
koira varmaankin tottuu kaupunkiinkin, kunhan se jo pentuna sinne tuodaan... mutta hyvä tietää tuo (:
päätös kyllä tulee olemaan vaikea, mutta kiva kuulla jonkun vahva mielipide, katsotaan jos saisi niitä muiltakin..... (; joten kiitosta kovasti sinulle hyvästä vinkistä!
nyt mukaan tuli uusi "ehdokas".... mitäs sanotte LANCASHIRE HEELERistä?? :))
Tottumisasioita edelleen. Ja tietysti paimenrotuisille koirille tulee tarjota paljon liikuntaa/aktivointia sekä osoittaa arvojärjestys laumassa, tosin yksilöeroja tietysti löytyy.
Sen verran että tähän mennessä kaikki vastaan tulleet shetlanninlammaskoirat ovat olleen älyttömän arkoja.. Sanoisin että jopa "vaarallisen" arkoja. Pelkää ihmisiä, koiria ja kaikkia joka naksahtaa.
oho! ... kiitos tuosta tiedosta, aika tärkeä on ! :)
No ei ihan kaikki eikä likikään. Shelttejä mm. kilpailee jatkuvasti ja menestyksekkäästi mm-tasolla, ja siellä ei pärjää ihan arka taikka huonohermoinen koira. En tiedä, missä liikut, mutta oma kokemukseni on aikalailla toisenlainen, vaikka todellakin arkoja yksilöitä on ihan liikaa. Äkkinäinen arvio on se, että liian moni sheltti on omistajan toimesta paapottu ja suojeltu pilalle, osa on ihan oikeasti synnynnäisesti arkuuteen taipuvaisia (tähänkin voi vaikuttaa oikealla ohjauksella). Mutta kyllä hyvin paljon niistä shelteistä, jotka ovat pennusta asti saaneet monipuolisia kokemuksia ja sosiaalistamista on mitä valloittavimpia ja toimeliaampia. Ei siis tarvitse mitään erityissosiaalistamista edes, vaan sellaisen normaalin, että sen kanssa liikutaan eri paikoissa, sitä ei pelasteta syliin omistajan mielestä "uhkan" tullessa, se saa tutustua vapaana muihin koiriin jne... Ihan sitä perussettiä vaan.
Myös pk.colliella on samantyyppistä käytöstä ihan liikaa nykyään. Itse olin pitkään vannoutunut collie ihminen, mutta rotu meni vaihtoon nyt. Edellinen pk. collie eli pitkän ja hyvän ja terveen elämän, ei ollut arka eikä mitään sellaista. Yksikään collieistani ei ole tarvinnut mitään erityistä rauhaa ikinä, haukkuherkkyys on kyllä koulutettu pois. Mutta esimerkiksi silmäsairauksia pennuilla on joinakin vuosina ollut enemmän kuin terveitä, joka on hyvin huolestuttavaa.Tämä selviää mm jalostustietokannasta aika nopeasti. Lasten kanssa ei meillä ole ollut ongelmia, joskin kaksi kolmesta colliestamme on ollut jollakin lailla "karvoistaan tarkkoja". Yksi taas ei tippaakaan, tämä oli myös luonnekysymys. Collien etuna oli mielestäni helppohoitoinen turkki, siis oikeasti helppo, vaikka se saattaa äkikseltään hankalalta vaikuttaakin. Ja sopiva Suomen olosuhteisiin, ei ole kylmä talvella, eikä läkähdy kesällä, ei tartu lumi jne. Ainoa miinus oli turkissa se, että se tuo kuraa sisälle, vaikka kuinka pesee, niin kaikkea ei saa pelkällä suihkutuksella pois. Ja shampoopesuja ei pidä kura-aikaankaan päivittäin harrastaa.
Valkkareita en montaa tunne, mutta kaksi tuntemaani ovat pelottavan hermostuneen oloisia. Yksi ihan jees koira. Mutta varmaksi en sano, itse en edes haaveilisi noiden kokemustenm perusteella sellaista perhekoiraksi. Stabyhoun on aivan tuntematon, en sano siitä yhtään mitään.
Älä usko tuota, joka väittää kaikkien shelttien olevan jotenkin "vaarallisen arkoja". Puhuu nimittäin sontaa, joskin pennun hankinnassa kannattaa olla sen(kin) rodun kohdalla tarkkaa, että mistä hankkii ja millaisen :)
okei... paljon on poikkeavia tietoja, mutta olen kiitollinen kaikista kommenteista, ja jo kahdelta taholta olen kuullut tuon saman jutun sheltin arkuudesta ja se pistää miettimään..... muuta uskon kyllä että todellakaan kaikki koirat eivät ole samanlaisia... on hankalaa on ... (;;;
valkkari on oikeastaan jo pois suljettu , vissiiin liian aktiivinen ja juuri hermostunut koira perheeseemme... suurkiitos kommentista, näit paljon vaivaa (;
Minä myös tunnen 2 valkoistapaimenkoiraa, eivätkä ne ole lainkaan hermostuneita. Ovat ystävällisiä, eivät vahdi (paitsi toinen antaa ilmoitushaukut), viihtyvät toisten koirien seurassa ja rakastavat lapsia. Kohtuullinen liikunta pitää ne tyytyväisinä, vaikkakin monet yksilöt tarvitsevat liikuntaa ja aktivointia erityisen paljonkin. Jos sopivaa perhekoiraa joku minulta kysyisi, niin valkoinenpaimenkoira olisi ehdottomasti susituksien listalla.
Luonnevikaisia yksilöitä löytyy kaikista roduista. Varsinkin jos perheessä on useampi koira, niin varmasti huonot tavat tarttuvat lauman jokaisesta koirasta toisiin.
En sanonut että kaikki sheltit ovat säikkyjä. Sanoin vain että kaikki tähän mennessä vastaantulleet.
Tässä kylällä pyörii 3 kappaletta shelttejä ja kaksi niistä on aivan omistajassa kiinni tai aivan täräjää kun ohi mennään. Kolmas niistä on tasapainoisempi mutta ei kyllä mikään sosiaalinen. Ei vaan tykkää toisten koirien läsnäolosta.
Lisäksi mummani veljellä on sheltti joka on oikein mukava kotikoira ja kodin piirissä mutta ihmisten ilmoille saa olla varovainen koska pelkää uusia ihmisiä ja koiria.
Nämä olivat vain omia kokemuksiani.
Heeleri on _todella_ aktiivinen työkoira, joka ei kyllä tyydy pelkkään remmilenkkeilyyn, vaan vaatii todella paljon myös aivotyötä. En suosittele.
Olette grossia harkinneet, mutta rotu on sen verran harvinainen, että pennun saamiseen voi mennä hyvin kauan. Oletteko harkinneet keeshondia? Kuuluu myös saksanpystykorviin, on grossin kokoinen ja näköinen, mutta väri on aina harmaa (vaaleanharmaasta lähes mustaan). Todella kivoja koiria, jotka sopeutuvat monenlaisiin oloihin. Ja pentuja syntyy huomattavasti useammin kuin grosseille.
okei... meillä ei kyllä ole tarjota heelerille sitten kaikkea sen tarvitsemaa, sehän joutuisi olemaan yksin kotonakin, kiitos tiedosta...
ei olla keeshondia tutkineet, kiitos vinkistä.. (((;
Vaikka joku rotu olisi harvinainen ja sen saamiseen olisi huonotkin mahdollisuudet, niin eihän siinä mitään häviä, jos kasvattijilta pentuja kysyy. Ei tarvitse heti luovuttaa :-)
Jos grosspitz on haaveissanne, niin kasvattajiin vain rohkeasti yhteyttä. Saatte pennun tai ette, niin kysyä aina voi.
Toinen rotu tavoitteeseen, jos mieluisinta ette mistään saakaan.
Tietysti lancashire heeler sopeutuu yksinoloon niin kuin muutkin rodut. Jos koira luottaa omistajaansa, kuten oppii omistajan tulevan aina aikanaan takaisin kotiin, se ei tunne itseään hylätyksi. Koiran eroahdistus johtuu huonosta luottamuksesta omistajaan, eli on hylätyksi tulemisen tunnetta.
Kyllä koiran luonne riippuu jostain muustakin kuin pelkästä rodusta.
Valkonen paimenkoira on tosi mukava. Kiltti. Entä joku noutaja? Esim labbis. Tosi ihmisrakkaita ja lapsiystävällisiä. Kannattaa harkita :) Myös helppo kouluttaa :)
ei olla vielä lähemmin tutustuttu, mutta voisihan niitä noutajiakin katella ;)
Tuosta grossin vaikeasta saatavuudesta mainitsin siksi, että Suomessa (ja muuallakin) on todella huono kanta: jalostuskoirat ovat arkoja eikä luonne muutenkaan ole ihan sitä mitä pitäisi. Viime vuonna syntyi yksi pentue, jossa oli vain kolme pentua, joten pentua joutuisi odottamaan parikin vuotta helposti. Itselleni on tulossa narttupentu sijoitukseen vuonna 2014, mikäli nartulle löytyy sopiva uros.
Grossi ja kessu ovat kuitenkin hyvin samanlaiset rodut; suurin ero on lähinnä se väri, joka kessulla on aina harmaa. Lisäksi kessuilla on laajempi geenipooli, joten terve ja hyväluonteinen pentu löytyy huomattavasti helpommin.
Itselläni on keeshond :)
Voihan sitä kumminkin pentua kasvattajalta kysyä, vaikka ei sellaista saisikaan. Ei siinä mitään häviä. Ja mistä sen tietäisi, vaikka onni potkaisisikin. Jos ei potkaise, niin sitten toista rotua kysymään.
Juujuu, en ole kysymistä vastaan lainkaan. Sanoin vain sen tosiseikan, että grossikasvattajat pelaavat omaan pussiinsa (= myyvät vain toisille kasvattajille tai muuten aktiivisille harrastajille), jotta rotu saisi positiivista huomiota ja jotta jalostuskoirien määrä kasvaisi, ettei tarvitsisi käyttää noita arkoja koiria.
Siksi ehdotinkin kessua, koska oletan, ettei aloittaja hae koiraa, jolla aloittaa kasvatustoiminta (muuten tietäisi jo rodun) tai ole superaktiivinen näyttelyharrasta (sitoutunut viemään koira näyttelyihin ulkomaita myöten), koska yleensä silloinkin tietää jo rodun mistä on kiinnostunut.
Uusista roduista kannattaa etsiä tietoa, jos vaikka se täydellinen löytyisikin jostain muusta kuin niistä roduista, mitä on jo miettinyt. Halusin vain tuoda ilmi keeshondin, jota ehdotinkin, koska se sopisi täydellisesti aloittajan kriteereihin.
Juu juu :-)
Kyllä niitä arkoja ja aggressiivisia koiria löytyy kessuistakin. En lähtisi kyseenalaistamaan koirarotujen luonteita sen perusteella, minkä laisia yksilöitä itse olen tavannut, jos tiedän, että luonne on kiinni yksilöstä sekä tottumuksista ym. monesta muusta kuin rodusta. Sekä grossi että kessu ovat saksalaisia vahtikoirarotuja, joten ne tulee huolella totuttaa pennusta saakka vieraisiin, toisiin koiriin, meluun, kyläilyyn ym. kaikkeen oleelliseen, ettei koirasta kasva arkaa tai ärhäkkää, vaan koira kasvaa aikuiseksi tottuneena/sopeutuneena. Keeshondeja ja grosspitzejä jopa risteytellään keskenään jalostuspohjien laajentamiseksi. Grosspitzin jalostukseen tuodaan koiria Saksasta asti, joten eiköhän kasvattajat ole aika tarkkoja jalostusyksilöistä.
harmi tuo nimittäin haluaisimme koiran jo ensi kesänä...... viimeistään ;) grosspitz olisi ollut tosi kiva, mutta ei kylla taideta jaksaa odottaa ihan niin pitkään....... varmaan kouitenkin kyselemme, jos siltä tuntuu... voisihan siihen keeshondiinkin tutustua (;
Kasvatetaan grosspitzejä paljon esimerkiksi Saksassa. Koiran voi tilata ulkomailta :-)
onkohan se kovin hankalaa..... ?
Ei, jos viitssi maksaa maksa- tai kuljetuskustannukset (riippuen siitä hakeeko koiran itse vai tuodaanko se muulla kyydillä) ja on riittävän kielitaitoinen. Netin kautta saa ilmaiseksi yhteyden kasvattajiin sähköpostitse. Neuvoja voi kysyä myös tämän sivun ylläpitäjältä: http://www.bojanglesspitz.net/grosspitz.html Itse kun en voi vakavasti neuvoa, koska en ole henkilökohtaisesti koiria ulkomailta tilaillut.
Rohkeutta ja kokeilemaan :-)
toki heeleri tottuu olemaan sen 8 h/vrk yksin, siinä missä muutkin "taviskoirat". mutta kuten joku tuolla ylempänä sanoi, heeleri on TYÖKOIRA. se on siis aktiivinen ja haastava kouluttaa. se ei tyydy tavallisiin remmilenkkeihin ja temppukoulutukseen, vaan vaatii työtä (on se sitten aktiivista harrastamista viikottain tai sitten sen oikeaa työtä; paimennusta. mikään temppukoulutus ei vedä vertoja fyysisesti että henkisesti vahvalle työkoiralle).
ja heeleri kiinnostaa, niin ehdottaisin sen sijaan sellaista rotua kuin länsigöötanmaanpystykorva. http://www.lansigootanmaanpystykorvat.com/
mitä tuota sinun omaa rotutoivelistaa luin, sain käsityksen, että olette mieltyneet melko pehmeisiin ja helposti motivoitaviin ja koulutettaviin koiriin, jotka ei kuitenkaan ole mitään himourheilijoita (vertaa bordercollie tai australian kelpie).
näin ollen ehdotan myös tutustumista myös molempiin springerspanieleihin, fieldspanieliin, kultaiseennoutajaan ja labradorinnoutajiin sekä lyhytkarvaiseen collieen. noutajissa ja springereissä näyttely- ja sekalinjoihin.
ja kun kessu ja grossikin tuntuu miellyttävän, myös klein- ja mittelspitz voisivat olla kivoja tutustumisen kohteita, mutta ovathan ne noita kahta sitten taas vähän pienempiä mutta siellä kuoren alla asuu muka isompi koira ;)
ennenkuin kukaan valopää tulee marmattamaan näyttelylinjasen labukan tai kultsun massiivisuudesta, niin valaisempa teitä tämän verran: YKSIKÄÄN näyttelylabukka ei olisi semmonen juokseva ihranakki, jos omistajat eivät olisi turvottaneet sertejen toivossa niitä sellaiseksi. normaalipainosena näyttely-linjan labukka muistuttaa hyvin vahvasti sekalinjaista labukkaa; toimivaa ja kompaktia, tervettä koiraa.
se on omistajan oma päätös, turvottaako yksien joutavien näyttelyiden takia koiransa sellaiseksi.
nimim. 25 kilosen nly-linjan labukan omistaja, jolta usein kysytään "onko tuo metsästyslinjanen?"
onnea oikean koirarodun ja sitä kautta oikean koiran etsimiseen :)
unohtui kirjotuksestani:
mutta muistutan. useimmat näistä roduista on alkuperältään jonkin sortin työskenteleviä koiria (noutajat ja spanielit metsästää, paimenet paimentaa), niin ne vaativat fyysisiä että psyykkisiä haasteita siinä missä tämänpäivän työkoiratkin. eli tarvitsevat muutakin PÄIVITTÄISTÄ liikuntaa kuin oman kodin takapihan. sekä päivittäiset aivojumpat.
kiitos kaikille kommenteista ! olemme alkaneet kiintyä touhon collieen... onko tähän vielä jotain mielipidettä/huomioitavaa, mitä kannattaisi tietää colliesta ennenkuin aletaan katsella kasvattajia yms.? ::)
Täällä collien luonteesta väitellään melkein enemmän kuin minkään muun rodun. Taas alkaa tappelu siitä kuka tietää collien luonteesta eniten, jos joku hiukankin mainitsee faktoja omista kokemuksistaan. Tai luultavasti yksilöerot ovat collieilla suhteellisen suuria. Koskaan täällä ei olla colliesta yhtä mieltä, kuten ei oikeastaan mistään roduista.
Minulla oli pk collieita useita. Nyt ei enää sellaista tullut, ehkä kenties joskus, kun rodun tila on hiukan parempi. Viimeisten vuosien aikaan tapahtui jotain ikävää rodulle, ja kunnollisen yksilön löytyminen oli liian hankalaa. Mm- silmäsairauksia on esiintynyt joinakin vuosina yli puolella tutkituista. MOni kasvattajakin on jo luopunut kasvattamisesta. Jenkkilinjoista ehkä saattaisi löytyä sellaisia "kunnollisempia" yksilöitä, mutta me vaihdoimme suosiolla rotua. 15 vuoden aikana laatu suorastaan romahti. Jos haluatte collien, olkaa tarkkoja siitä mistä ja millaisen pennun hankitte. Suuri suosio sai aikaan ikäviä lieveilmiöitä tälle(kin) rodulle :(
minusta tuo grosspitz vaikuttaa mukavalta (ei ole omia kokemuksia) mutta ei ole liian pieni mutta ei liian isokaan :)
minullekkin grosspitz olisi ollut ehdoton ykkösvaihtoaehto, mutta muita perheenjäseniä se ei niin miellyttänyt... ),,= ja sellaisen hankkimiseen voisi mennä aika pitkään ja kyllä ajattelimme, että pentu olisi kiva saada jo viimeistään ensi kesänä...
Saksassa on kyllä runsssasti grosspitzin kasvattajia :-) Mutta raaskitteko tilata koiran sieltä asti ? Vaikuuttaako sellainen mielestänne liian monimutkaiselta ? Sieltä kumminkin saisi grossin melko nopeasti.
ollaan totakin mietitty, mutta ei oikein kaikkia innosta... );
Mun tuttu kasvattaa pk.collieita,sillä on nyt viisi narttua ja kaikki on tosi ystävällisiä,lapsirakkaita ja miellyttämisenhaluisia.Onhan collieissa arkojakin yksilöitä mutta niitä löytyy joka rodusta.Tuttuni colliet eivät ole lainkaan arkoja ja perheessä on kolme nuorta ja kaksi aikuista,vilinä ei niitä haittaa vaan ovat rauhallisia.Vapaana ollessaan pysyvät mukana hyvin eivätkä lähde kauas.Mun yksi suosikkiroduista,oon aina tykännyt ja ehkä joskus sellaisen ostankin.Pitää vaan katsoa tarkkaan mistä ja millaisista vanhemmista ottaa,kannattaa luonnetestituloksiaki katsella,millanen toimintakyky,terävyys,luoksepäästävyys ym.on.Ja myös kannattaa varsinkin silmien osalta sukulaisten terveystilanteita tietenkin tarkkailla,niissä on aika usein ongelmia.