Collie pentu pelkää kaikkea

Puhu sille rauhoittavasti muulloinkin, jos teet niin vain ko tilanteissa, niin älykäs collienpentu nopsaan yhdistää käytöksesi siihen, että tilanteessa on jotakin epäilyttävää.

Kiinnitä huomiota omiin sanoihisi ja ennenkaikkea eleisiisi. Koiraa on erittäin vaikea huijata, jos sinä vähänkinstressaat tilanteessa (eli mietit pelkääkö koirasi vai ei, jännittääkö sitä, jne) niin koirasi kyllä haistaa sen sinusta. Jos omistaja epäröi, niin tottakai pentukin tekee niin.

Oma selkeys, varmuus, johdonmukaisuus, erityisesti reiluus koiraa kohtaa on kaiken perusta. Varmista, että kaikki perheen jäsenet käyttäytyvät samoin.

Onhan pentua varmasti kohdeltu aiemmassa paikassa asiallisesti? Pelkäävätkö sisarukset, vanhemmat?

Minulla useampi collie ja eivät ole olleet arkoja edes epntuna, vaan hyvin reippaita. Jatk koirasi totuttamista asioihin, mutta älä tee sitä väkisin ja liian nopeasti. Etene mieluummin liian hitaasti kuin liian nopeasti. Etene koiran ehdoilla, opettele seuraaamaan sen eleitä, ne kertovat paljon. Koira viestii aina mitä se ajattelee, elämä helpottuu suunnattomasti, kun opettelee tulkitsemaan juuri sne oman koiransa eleitä.

Onko pennun kimppuun käynyt siellä edell paikassa joku?

Missään nimessä en nostaisi pentua syliin jos se pelkää . Alkaa vain pelätä entistä enemmän koska eleelläsi kerrot sille että tässä on nyt jotain toooosi vaarallista .

voi voi, se monen mutkan matka on collien hermoille hankalaa, colliet stressaavat lauman vaihdosta hurjasti enemmän, kuin moni muu rotu. Mutta kyllä siitä hyvä tulee ajan kanssa. Älä missään nimessä palkitse koiraasi pelkäämisestä. Älä ota syliin, älä lohduta, älä rapsuttele silloin, kun se pelkää. Vahvistat vain pelkokäyttäytymistä. Parasta on jättää koiran pelkääminen niin huomiotta, kun se on mahdollista ja pysyä itse rauhallisena. Tuo edellinen neuvo oli hyvä, pikkuhiljaa etene, mutta älä anna sille periksi, jos se panikoi. Silloin pysähdytte ja olette siinä niin kauan, kun se rauhoittuu, sitten matka jatkuu muina miehinä. Aikaa siihen menee, mutta kyllä se oppii. Muistan ensimmäisen koirani ensimmäinen näyttely, huh huh sitä paniikkia. Mutta muuta en voinut kuin vyöryä panikoivan koiran kanssa läpi ihmis- ja koiratungoksen ja kehään. Seuraavat näyttelyt menivät ihan toisella tavalla. Koiran pitää, kuten pelkäävän ihmisenkin, kohdata pelkonsa ja huomata, ettei mitään pahaa tapahdu, vain siten pelko poistuu.

Tänäänpä käytiin pennun kanssa metsässä kävelemässä, eikä pelännyt yhtään! Ei ainakaan entisten omistajien mukaan olla käyty päälle ja kasvattajakin on tosi mukava, eli ei kyllä varmasti hänenkään luona ole vanhempi koira päässyt rökittämään.

Tulin ajattelleeksi, että voiko pentu saada traumoja, jos meinaa esimerkiksi jäädä auton alle tms. liikenteessä (jos vaikka edellisessä kodissa sattui jotain)? Kaupungissa autojen ja ihmisten lähellä se pelkää kaikkea, mutta hiljaisessa metsässä juoksenteli hihnassa ja haisteli innoissaan hajuja.

Vieraita koiriakaan ei pelätä enää yhtä paljoa, nyt kun olen yrittänyt noudattaa ohjeitanne ja ajatellut pennun pelätessä positiivisesti! Olen myös pitänyt sen ihan maassa hihnan päässä, en ole kehunut tai palkinnut, ja ihme kyllä, innostuneesti pentu suhtautuu koiriin vain syrjemmässä, kun ei ole paljon melua ympärillä!

Kaupungissakaan ei enää ala hästätä yhtä paniikkisena, vaikka edelleen kyllä selvää epävarmuutta ja pelkoa näkyy, eikä todellakaan haistelemaan tunge. Toinenkin koira toisen innottomuuden huomaa, ja on loppujen lopuksi kiinnostuneempi muusta kuin pennusta. Joka ehkä onkin koirastamme ihan hyvä!

Ehkä pennulla vain on sama juttu kuin minulla, hirveä melu ja hälinä stressaa. Rauhallisissa paikoissa on paljon mukavampi tavata ihmisiä ja jutella kuin meluisessa, rauhattomassa kaupungissa keskellä tööttäileviä autoja, saasteita ja meluisia ihmisiä.

Itse en ole 5kk vahnaa pentuani edes vielä vienyt kaupungun meluun jä sählinkiin. Tällekin pennulle kaikki uudet asiat ja ihmiset on pelottavia ja yritetiään karkuun päästä mutt esim. lenkkipolulla sauvakävelijöille huikataan vaan reippasti ja iloisesti jotain kevyttä läppää eikä olla huomaavinaankaan että pentu rimpuilee, niin sekin menee nopeasti ohi ja muutaman kerran jälkeen se hoksaa ettei tilanteessa ollutkaan mitään vaarallista.
Oma reipas ja itsevarma mutta rauhallinen asenne on tärkeä.

Tärkeää, että omistaja on oikeasti, ei vain teeskentele, rento, kun koira pelkää. Koira näkee, jos omistaja stressaa, vahtii koiraa, tms ja se vaikuttaa siihen.

Rauhoittelunkin kanssa olisi kriittinen, fiksu pentu saattaa huomata, että omistaja yrittää peitellä stressitilannetta rauhoittelulla. Syliin ei koskaan saa ottaa, se kasvattaa pelkoa.

Etene hitaasti, kaukaa katsoen pelottavia juttuja. Joka kerta ei pidä mennä lähemmäs, välillä takapakkia, että pentu saa reilusti onnistumisen fiilikisä, kun saakin katsoa pelottavaa juttua reilusti kauempaa kuin edelliskerralla. Anna sen ite mennä eteenpäin, älä sinä houkuttele.

Kärsivällisyyttä!

Munkin koirani pelkäs pentuna muita koiria. Parhaiten se tottu niihin sillä, että kun vastaan tuli joku rauhallinen tapaus, pyysin luvan saada kulkee perässä. Ensin alkuun se oli ihan hirmusen pelottavaa, mutta vähän ajan päästä pentu huomas ettei ole yhtään kauheeta kulkee toisen koiran perässä. Kun pentu tottu kulkemaan toisten koirien perässä, siirryttiin kulkemaan vierellä, ja taas kun se alko sujua rauhallisesti, alettiin kävellä ympärillä yleisesti. Välillä edellä, välillä perässä, välillä vieressä. Kuukautta myöhemmin se ei pelänny enää ollenkaan. Ja vielä tosta syliin ottamisesta pelkotilanteessa. Pentu pelkäs kuollakseen tuulessa rapisevaa muovipussia joka oli jääny jumiin puun juureen. Ei suostunu lähellekään. Otin pennun syliin, kyllä, mutta sitten menin lähemmäks ja laskeuduin kyykkyyn antaen pennun olla polvieni päällä. Pari kertaa se yritti kiivetä olkapäälle, mutta alko sitten tutkiskella pussia ja totes ettei se olekaan vaarallinen. Siinä vaiheessa laskin pennun maahan ja varovasti rapistelin pussia kädelläni. Ensin pentu säpsähti, mutta tuli hetken kuluttua katsomaan lähempää ja lopulta tassutteli yhä rapisevan pussin yli vähääkään säikkymättä. Eli ei ole välttämättä paha juttu ottaa syliin, mutta siinä täytyy tietää mitä tekee ja missä tilanteissa niin voi tehdä. Liikenteen melun pelossa se tuskin auttaa.

Meille koira tuli 5kk ja oli tosi arka aluksi hissiin ei meinannut mennä millään ja kaivot ne vasta pelottavia olikin!! Aluksi yritin kovasti nameilla ja kaikella houkutella kaivon luo muttei siitä ollut apua!! Sit jossain vaiheessa unohin itte koko homman ja en kiinnittänyt kaivoihin mitää huomiota tais olla talven aikana ku kaivon kannet piilossa. Nykyään kiertää kaivon tai hyppää yli mutta pelosta ei tietoakaan :D Jos itte ei reagoi mitenkään tilanteessa ni ei se koirakaa tajuu pelätä :) Meillä pk collie narttu nyt päälle 2v mutta pelot ja arkuus hävis noin 1vuoden iässä :)

Muutama neuvo aran pennun tasapainottamiseksi:

1) Vietä aikaa intensiivisesti koirasi kanssa muutaman viikon. Eli älä jätä sitä yksin, otat sen kaikkeen mukaan, näin luot sille selvyyden että sinä olet boss ja se kuuluu laumaan. On se sitten alin tai seuraava sinusta(huom. ei ikinä viimosensanan sanoja). Se kannattaa miettiä jos on isompi perhe.
2) Kun olet käynyt ensimmäisen läpi, koirallasi ei pitäisiolla pelkotiloja/uhmakkuutta toisia koiria kohtaan, se luottaa täysin sinuun. Ja sinä olet sen luottamuksen arvoinen. Eli ikinä et pistä koiraa valitsemaan, näytät suoraan että suojelet sitä (menemällä väliin) vaikka kääntymällä pelottavan ''mitä' se lieneekään'' väliin kirjaimellisesti, ''paha'' on sinun ja koiran välissä ja koira on takana. Kehut hyvästä käytöksestä, joa niin pienestä ett koit´ra ei esim hyökkää vastaantulena kimppuun ja ainoastaan vilkaisee ohittamisen jälkeen sinuun, niin kehut, ei liian kovasti mutta mainittavasti.
Arka pentu ylipäänäsä ottaa katsekontaktia? Kaikkea ei pidä huomioida, eli ei niitä mitkä paniikinjälkeen tuijottelee naamaan, sen voi jttää ihan omaan arvoonsa, mutta jos suuripiirtrin iman paniikkia ohiitukset sujuu nii sit voi huomioida varovasti vaikka sanomalla joo ja katomalla koiraaa silmiin.. no on kaikkee er käyttäytymis kikkoja mut toivottavasti tääkin jotain valaisi. :)

Älä ikinä ala puhumaan rauhoittavasti tai lohduttavasti koiralle, jos sillä on jotain pelkotilaa, äläkä nosta sitä silloin syliinkään tai katso sitä silmiin lohduttavasti. Koira käsittää sen varoituksena ja suojelemisena, jonka seurauksena se oppii entistä varovaisemmaksi ja muuttuu aremmaksi. Älä reagoitse koiran pelkotilaan millään tavalla vaikka se tärisisi, vaan näytä omalla piittaamattomalla käytökselläsi mallia siitä, ettei tarvitse varoa toisia koiria, autoja, ääniä ym.