Jänis ja käärme metsässä

Metsässä asui kerran orpo jänis ja orpo käärme. Ne kumpikin sattuivat olemaan syntymästään sokeita. Eräänä päivänä jänis oli tapansa mukkaan hyppelemässä ympäri metsää ja käärme oli kanssa luikertelemassa ympäri metsää, kun jänis kompastui käärmeeseen ja kaatui. Tän seurauksena tietysti käärmekin kolhiintui "Voi kauhea senttään" ,sanoi jänis, "Minä olen kauhean pahoillani ! Ei mun ollu tarkoitus satuttaa sua. Minäkin olen ollut syntymästäni lähtien sokea, enkä näe ollenkaan eteeni. Ja itse asiassa, mää ole sitten vielä orpo, niin minä en edes tiedä, mikä mää olen." "Ei se mitään", käärme vastas. "Itse asiassa minäkin olen kans syntynyt sokeana, enkä ollut koskaan tuntenut äitiäni. "Mitä jos mää luikertelisin sun päälläsi ja yrittäisin selvittää mikä sää olet." "Voi, sinäpä vasta olet avulias !", vastas jänis. Niin käärme luikerteli jäniksen ympärille tunnusteli ja sanoi: "Hmm, sua peittää pehmeä turkki, sulla on kauhean pitkät korvat, sulla on pehmeä hännän tupsukka. Minä sanoisin, että sää olet melko varmasti jänis." "Oi kiitos! Kiitos!", hihkui jänis. Siten jänis ehdotti käärmeelle: "Entäs jos mää tunnustelisin sua käpälälläni ja auttaisin sua samalla tavalla kun sää autoit mua." Niin jänis tunnusteli käärmettä, joka puolelta ja sanoi sitten: "Jaa, sää olet lipevä ja niljakas ja sulla on kaksihaaranen kieli... ei korvia, ei selkärankkaa, eikä palleja. Minä sanoisin, että melko varmasti olet joko esimies, tai mahdollisesti jopa ylemppää johtoa !!"