olen 50v. nainen ja on sellainen levoton olo ja haluaisin jatoin muutosta elämääni.
Olen ajatellut muuttaa ja aloittaa uuden elämän.
Olen sinkkunainen ja lapseton niin voin lähteä minne vaan.
Auttaako muutto ja maisemien vaihto tähän levottomuuteen vaan kuuluuko vaan tähän ikään ja meneekö ajan myötä ohi?
On alkanut samat naapuritkin ärsyttää ja niitten samat jutut päivästä toiseen.
Kertokaa kokemuksia. mira
Olen ajatellut muuttaa ja aloittaa uuden elämän.
Olen sinkkunainen ja lapseton niin voin lähteä minne vaan.
Auttaako muutto ja maisemien vaihto tähän levottomuuteen vaan kuuluuko vaan tähän ikään ja meneekö ajan myötä ohi?
On alkanut samat naapuritkin ärsyttää ja niitten samat jutut päivästä toiseen.
Kertokaa kokemuksia. mira
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sisusta asunto uusiksi ja pidä loma.
Ota hiukan etäisyyttä naapureihin hankkimalla vaikka kakkosasunto.
Ei tarvisi rahdata huonekaluja paikasta toiseen.
Riippuu vähän tilanteesta.
Tuolla töissä on eräskin tapaus joka vaihtaa kämppää kai parin kuukauden välein ja on työtehtäviäkin vaihdellut ties miten tiheästi. Hänen tapauksessaan syy selviää kun kuuntelee vähän aikaa puhettaan: tyytymätön ihan kaikkeen ja kadehtii jokaista. Tuossa tilanteessa siis vaihtelusta ei ole apua.
Kaikilla ei taida olla edes mahdollisuutta vaihdella työtehtäviä.. että ei kannattais kadehtia..
Eipä hänelläkään varaa olisi mutta luonnolleen ei mitään mahda, porukan ei ole pakko sietää mitä hyvänsä.
Kokemuksia ei vastaavaan ole, itellä tuli nelissäkymmenissä suuria elämänmuutoksia, mutta ne johtui olosuhteista.. ei ainakaan tietoisesti levottomuudesta.
On enemmän ja vähemmän levottomia päiviä, muttei mitään yhtäjaksoista kautta.
Että jos se sulla pitkäänkin jatkuu, ja oot valmis muutoksiin.. jollain tapaa luonnekysymys varmaan, rohkeutta ja tsemppiä vain..
Levottomuus on toinen nimeni.
Paljon olen elämäni aikana muutellut paikasta toiseen, työstä toiseen.
Ja voin kyllä sanoa että yhtään niistä muutoksista ole katunut.
Pois olen päässyt ja takaisinkin palanut.
Aina ne ei ole tuoneet muutosta minuun.
Mutta vuosien myötä olen itsen rauhoittunut niin paljon että tästä kaupungista en ihan kamalasti ole pois halunut.
Paitsi silloin tällöin :))
Yleensä kaikki johtuu ihmisen ajatusmaailmasta, virikkeettömyydestä ja kaikesta muusta passiivisuudesta ympäristöön ja omaan elämään liittyen. Voihan se maiseman vaihto olla jonkun asteinen sysäys muutokseen, mutta yleensä siihen tarvitaan enemmän. Sinun olisi ehkä aika pysähtyä ja miettiä mitä haluat loppuelämältäsi, ei sitä kukaan muu voi haluta tai muuttaa.
Tiedostamalla oman tilasi, omat vahvuutesi ja heikkoutesi sekä ressurssit ja mahdollisuudet, joita ympäristö tarjoaa sinun on helpompi tehdä päätöksiä oman kehityksesi suunnasta ja ympäristöstä, jossa niitä tahtopäätöksiä haluaisit toteuttaa.
Tuskin kannattaa muutta kaikkea kerralla vaan kaikki lähtee ongelman tunnistamisesta ja sitä seuraavasta suunnitelmasta pienin askelin toteuttaa ja päästä lähemmäs sitä olotilaa, jonka tuntee omakseen ja jossa haluaa iltansa, viikonloput ja lopun arjen viettää, tuntea päivien kuluvan "siivellä".
Jos ajatus ja järki ei ota vastaan ympäristön posittiivisia signaaleja, uskomuseni mukaan, se naapurin pärstä tympii riippumatta missä osoitteessa asuu.
Tuttu tunne!
Nyt on helpottanut puurtamista vaativan kesäpaikan vuokraaminen, jossa on työn lisäksi mettää käydä tarpomassa ja järveä uimassa tai kalassa sekä muutoin vain muuta ajateltavaa.Ja kun" tuuli kääntyy" vuokrataan uusi paikka, jolloin saa taas vaihtelua.
Vakkarityön jätin jo vuosia sitten, koska en vaan pystynyt elämään sellaista elämää. Uupumuskin iski päälle, että ois se lekuri mut joka tapauksessa ulos lafkasta joutunut kantamaan.Nymmää piän omaa virmaa, jolla saan näkkileivät ostettua.
Naapureiden kanssa kantsii heittäytyä vain reilusti hankalaksi. Vähän vitsinä tarkoitan, mutta nykypäivän kaiken suvaitsevaisuuden keskellä on sopeuduttava muiden erilaisuuteen ja olen vakavasti miettinyt voisinko mä sitten olla kulmakunnan häijy täti, joka tunnetusti käyttää lapsia liemiensä mausteena ja talloo kukat allensa. Siinä sitä vaihtelua tulisi naapurien ryhtyessä yhteishengessä taistoon häijyyttäni vastaan.
Essolla ei ahdista!
Sinun kannattaa tulla Essolle rauhoittumaan. Me essolaiset juttelemme vuodesta toiseen samoja juttuja, mutta meitä ei koskaan ahdista. Ehkä syy on siinä, että juttelun lomassa nautimme aina sopivasti keskaria, jolloin pahat ajatukset eivät pääse valtaamaan ajatuksiamme.
Mistä essolaiset tunnistaa silloin kun Essoa ei ole lähimaillakaan??
Väittäisin, että pieni maisemanvaihdos silloin tällöin auttaa kovinkin asiaan. Joskus jopa ihan pieni muutos normaaleihin rutiineihin tekee suuren asian.
Jos itsellesi suinkin on mahdollista käy vaikka naapurikaupungissa/-kylässä. Pällistele siellä päivä ja tule takaisin.
Kävele vaikkapa normaali kauppareissusi eri suuntaan kun tavallisesti tai mene eri kauppaan.
Puhu eri ihmisten kanssa joihin olet tottunut.
Käännä nukkumissuuntasi eli tyynysi sängyn jalkopäähän ihan vaan vaihtelun vuoksi. Joskus on kiva herätessään katsoa ihan eri seinää, mihin on tottunut.
Nuku pitkään jos olet aamukukkuja. Päästäksesi tähän, valvo niin pitkään kuin suinkin jaksat olla hereillä.
Tuntuu siltä, että sua ahistaa. Silloin ajattelee herkästi, että haluaa ison muutoksen elämään.
Tuossa tilanteessa muutto toiselle paikkakunnalle ei ole suositeltavaa. Ahdistus vain pahenee. Sun täytyy miettiä, mistä moinen tuntemus saattaa johtua. Oletko yksinäinen? Hormonit?
Naiset tuo ikä laittaa usein perimmäisten kysymyksien äärelle. Haluaa tehdä jotain radikaalia.
Jotkut ovat ratkaisseet asian menemällä esim. pitkälle vaellusmatkalle, se on saavutus.
Itse opiskelin viiskymppisenä uuden ammatin - taas jaksoi.
Olet vielä nuori - nainen parhaassa iässä, älä lannistu.