Avioero ja lasten huoltajuus

Eiköhän siinä katsota jokin sallittu koko tms mikä hyväksytään.
Onhan se lapsen etu jos hän saa olla kotona esim 3 vuotiaaksi ja aikalainen kohtuus olisi että etä ottaisi kustannuksiin osaa. Nimittäin jos lähi ajattelee lapsen etua ja on kotona ettei lapsen pidä mennä liian varhain tarhaan ja samalla tämä lähi elää kituuttaa, nimittäin hoitoraha, -lisä sekä asumistuki on kaikkinensa niin pieniä ettei niillä pysty kuin juuri hengissä selviytymään, ei siinä osteta lapselle uusia vaatteita, eikä tuo mammakaan pysty itselleen mitään ostamaan.

Ja pitäisi sillekin joku arvo antaa että vanhempi tekee itse tietynlaisen uhrauksen jäämällä pois työelämästä, ajatellakseen lapsensa parasta. Nimittäin nykypäivänä on oltava ajan hermoilla eikä töistä voi olla pitkään pois kun muutoin on ihan ulkona ajan hermoilta.

Ei se kotihoitoon ryhtyvä ole mitenkään luksuselämässä elävä, päinvastoin. Kotona pienen lapsen kanssa yksin on kaukana luksusksesta, jos sitä ap ajaa takaa eli makaa kotona ja toinen maksaa sen laskut. Kaukana siitä.

Kuinkas nyt muutoinkaan kukaan noin ajattelee ja lisäksi vielä "lapsi on hänen luonaan tapaamisilla" - tuohan kuulostaa ihmiseltä joka vain laskee rahaa ja rahan kulumista. Ikävä ihminen lapsen näkökannalta.

Jos nyt äkkiseltään vastaan apeen aloitukseen jos kääntää kelkan toisen päin... olis lähi isä tyytyväinen jos etä ilmeisesti äiti maksaisi nämä hänen oletut maksut jotka ei nyt perustu mihinkään realistiseen tietoon, niin hänelle jos hoitaa lapset 1-3 vuotiaat kokopäiväisest kouluikään saakka ois aika hyvä diili.. mutta jos sen joutisi maksamaan äidille joka todennäkäisesti on lähi, ehdotus onkin huono sopimus,

En tiedä mistä olet tuollaista lukenut, mutta sen tiedän ettei se pidä paikkaansa. Suomessa tuomitaan erittäin harvoin elatusta entiselle puolisolle. Entinen puoliso ei todellakaan ole velvollinen elättämään entistä puolioaan ja maksamaan tämän vuokria ja ruokia.
Lapsen elatusmaksua määrätäessä huomioidaan molempien tulot ja lapsen elatuksen tarve. Jos elatusvelvollinen tienaa huomattavasti enemmän kuin lähi, hänen osuutensa on suurempi. Jos siis puhut lapsen elatuksesta (etkä puolison), niin lapsen elatuksen tarve kokonaisuudessaan ei ole edes 500 e/kk ja siitä vielä lapsilisä pois, joten jos elatusvelvollinen olisi todella hyvätuloinen ja lähi täysin rahaton, elatusapu ei kuitenkaan olisi edes 400 euroa/kk, tuskin sillä lähi vuokransa ja ruokaansa maksaisi?
Myös elatusvelvollisen taloudellinen tialnne huomioidaan elatusapua määrättäessä, joten normaalisti elatusapu harvoin nousee 300 euroon/kk. Silloinkin kun lähi on kotihoidon tuella. Lähi ei voi missään olosuhteissa vaatia elatusvelvollista maksamaan lähin vuokraa ja ruokalaskuja.

Eihän se lähi tietenkään voi omia menojaan etällä maksattaa, vaikka se etistä usein tuntuukin näköjään silti, kun eivät ymmärrä lapsen menojen suuruutta. Toisaalta voisi kuitenkin ajatella, että koska lapsen ei pitäisi joutua eron takia tinkimään elintasostaan (mikä harvemmin toteutuu), niin lapsen pitäisi saada mahdollisuus olla kotona kuten olisi ollut mahdollisuus (yleensä yhteisestä sopimuksesta) ennen eroakin. Eli silloin se etä voisi ihan hyvin lapsen edun mukaisesti maksaa äidille jonkinnäköistä hoitorahaa siitä hyvästä, että tämä hoitaa lasta, eikä lapsen tarvitse mennä hoitoon. Hoitomaksua jouduttaisiin maksamaan silloinkin jos lapsi menisi hoitoon. Mutta ei, harva etä tuohon suostuu eikä lain mukaan ole pakko suostua, vaikka se lapsen etu saattaisi ollakin.