Meidän toisella koiralla on mun suhteen johtajuusongelmia, tai en tiedä mitä, sekä paha eroahdistus mun miehen takia. Eli siis kun mun mies on töissä tai oikeastaan missä vaan, tuo koira ei tee mitään muuta kuin odottaa koko ajan sitä takaisin. Jokainen risahdus ja kolahdus on sille pontentiaalinen kotiin palaava isi ja koira ryntää eteiseen haukkumaan naama punaisena. Kun mieheni on kotona, koira on ihan normaali ja rentoutunut, ei hauku eikä vahdi ja muutenkin käyttäytyy kuin normaali koiran kuuluu.
Toisekseen toi koira ei tietyissä tilanteissa tottele mua ollenkaan. Esim. juuri tuo odottamishaukkuminen on ihan toivotonta, vaikka tekisin mitä ja kuinka johdonmukaisest tahansa, se ei silti lopeta. Toinen on se, jos meidän pihatien ohikin kulkee tai ajaa autolla joku, niin se ryntää heti perään haukkuen. Meidän toinen koirakin villiintyy siitä ja lähtee myös perään, mutta se sentään tottelen kun komennan sen lopettamaan ja tulemaan takaisin. Mutta toi toinen, se menee ikäänkuin johonkin transsiin eikä nää eikä kuule mitään muuta kuin sen haukunnan kohteensa. Jos se joskus pääsee sen ohikulkijan luo asti, niin ei tosiaankaan ole aggressiivinen tai mitään, kunhan kiljuu siinä sitten parin metrin päässä. Ymmärrätte varmaan että esim. lapset silti pelkäävät sitä. Mieheni suhteen tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole, koira tottelee ja lopettaa heti kun mies nin käskee. Eli koira ei ikään kuin luota muhun kodin suojelijana ja sen takia vahtii ja puolustaa meitä muita kun mies ei ole kotona.
Nykyään tuo koira on sitten myös alkanut vaikuttaa kamalan säikyltä kun mä lopulta joudun marssimaan sen luo ja käsiä taputtamalla herättämään sen takaisin tähän maailmaan. Se luimistelee ja melkein ryömii takaisin tosta tieltä kun tajuaa että mä komennan sitä, ikään kin se pelkäisi koko ajan että aion tehdä sille jotain pahaa. Ja mä en oikeasti ole koskaan koskenut siihen rangaistakseni, edes näpäyttänyt kuonolle tai mitään. Huutanut kyllä olen kun välillä meinaa mennä hermo ihan totaalisesti, mutta väkivaltaa en ole käyttänyt.
Mä tiedostan että nämä ongelmat johtuu jollain tapaa musta, ja siitä ettei mulla oo tarpeeksi auktoriteettiä sen kanssa. Se oli jo ennenkin jossain määrin tuollainen, mutta nyt tilanne on mennyt ihan mahdottomaksi kun muutettiin uuteen kotiin. Sen takia mä uskon että mun varmaan kannattais mennä johonkin koirakurssille ton koiran kanssa. Esim. koirien käytöskouluun tms. Mietin myös sitä että auttaisko ihan arki-toko? Toi koira on hirmu fiksu ja silmin nähden nauttii kun saa tehdä "temppuja" ja kun sille opetetaan uusia käskyjä. Voisiko pelkästään se auttaa, vai mitä mieltä te olette mistä tuo johtuu ja miten siihen vois puuttua.
Kyseessä on hyvin pieni koira, chihuahuan ja venäjäntoyn risteytys. Hän on narttu, ja täytti helmikuussa 3 vuotta. Muissa tilanteissa koira tottelee mua ihan normaalisti, ja voin esim. pitää sitä metsälenkillä vapaana. Osaa peruskäskyt ja monta turhaakin käskyä.
Toisekseen toi koira ei tietyissä tilanteissa tottele mua ollenkaan. Esim. juuri tuo odottamishaukkuminen on ihan toivotonta, vaikka tekisin mitä ja kuinka johdonmukaisest tahansa, se ei silti lopeta. Toinen on se, jos meidän pihatien ohikin kulkee tai ajaa autolla joku, niin se ryntää heti perään haukkuen. Meidän toinen koirakin villiintyy siitä ja lähtee myös perään, mutta se sentään tottelen kun komennan sen lopettamaan ja tulemaan takaisin. Mutta toi toinen, se menee ikäänkuin johonkin transsiin eikä nää eikä kuule mitään muuta kuin sen haukunnan kohteensa. Jos se joskus pääsee sen ohikulkijan luo asti, niin ei tosiaankaan ole aggressiivinen tai mitään, kunhan kiljuu siinä sitten parin metrin päässä. Ymmärrätte varmaan että esim. lapset silti pelkäävät sitä. Mieheni suhteen tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole, koira tottelee ja lopettaa heti kun mies nin käskee. Eli koira ei ikään kuin luota muhun kodin suojelijana ja sen takia vahtii ja puolustaa meitä muita kun mies ei ole kotona.
Nykyään tuo koira on sitten myös alkanut vaikuttaa kamalan säikyltä kun mä lopulta joudun marssimaan sen luo ja käsiä taputtamalla herättämään sen takaisin tähän maailmaan. Se luimistelee ja melkein ryömii takaisin tosta tieltä kun tajuaa että mä komennan sitä, ikään kin se pelkäisi koko ajan että aion tehdä sille jotain pahaa. Ja mä en oikeasti ole koskaan koskenut siihen rangaistakseni, edes näpäyttänyt kuonolle tai mitään. Huutanut kyllä olen kun välillä meinaa mennä hermo ihan totaalisesti, mutta väkivaltaa en ole käyttänyt.
Mä tiedostan että nämä ongelmat johtuu jollain tapaa musta, ja siitä ettei mulla oo tarpeeksi auktoriteettiä sen kanssa. Se oli jo ennenkin jossain määrin tuollainen, mutta nyt tilanne on mennyt ihan mahdottomaksi kun muutettiin uuteen kotiin. Sen takia mä uskon että mun varmaan kannattais mennä johonkin koirakurssille ton koiran kanssa. Esim. koirien käytöskouluun tms. Mietin myös sitä että auttaisko ihan arki-toko? Toi koira on hirmu fiksu ja silmin nähden nauttii kun saa tehdä "temppuja" ja kun sille opetetaan uusia käskyjä. Voisiko pelkästään se auttaa, vai mitä mieltä te olette mistä tuo johtuu ja miten siihen vois puuttua.
Kyseessä on hyvin pieni koira, chihuahuan ja venäjäntoyn risteytys. Hän on narttu, ja täytti helmikuussa 3 vuotta. Muissa tilanteissa koira tottelee mua ihan normaalisti, ja voin esim. pitää sitä metsälenkillä vapaana. Osaa peruskäskyt ja monta turhaakin käskyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kiinnostavaksi. Sinun täytyy käyttää tätä koiran "älykkyyttä" hyväksi, kun kerran osaa monet käskyt. Tee niiden käskyjen avulla itsesi koiralle mielenkiintoiseksi. Esim. mene piiloon ja huuda etsimään/etsi komento. Koirasi tietysti fiksuna osaa toisessa huoneessa olla "kuurottamassa" ja kun oven olet jättänyt raolleen, niin saahan se kuonolla oven auki ja riemuissaan lähtee sinua etsimään.
Leiki koiran kanssa aina kun se on virkeimmillään. Koira kyllä tulee kertomaan jos näyttää sille, että meinaat lusmuta sen päivän aktiviteeteista. Koira taatusti tulee nököttämään sinun luoksesi ja katsoa tapittaa mamia, että mikä on miksi ei ruveta leikkimään. Muista aina itse olla aloittajana leikeissä ja koulutustilanteissa, niin pysyt koiralle turvallisena auktoriteettihahmona, eikä koirasi rupea sinua pomottamaan.
Koira saa jälleen luottamuksen sinuun takaisin, ja osaa rauhoittua normaaliin kotielämään sinun kanssasi vaikka isäntä lähtisikin töihin. Ja makoilee omalla petipaikallaan aina levähtämässä kaiken kivan touhun jälkeen mitä sinun kanssasi on saanut tehdä.
Ja jos metsälenkillä pidät koiraasi irtaallaan, piiloudu koirasi näkemättä jonkin puun taakse vaikka, ja huuhda etsimään/etsi, niin saa koira tehdä todella työtä että sinut löytää. Koirasi rupeaa luontaisesti muutaman kerran jälkeen sinua ns. tarkkailemaan ettet vain karkaisi kesken kaiken lenkkeilyn, TÄLLÄ TAVALLA KOIRA ON HALLINNASSA PALJON PAREMMIN jos sattuu sellaisia koiran taluttajia tulemaan, jotka eivät pidä siitä että koirasi on irti ja joiden koira ei osaa suhtautua vilkkaaseen vieraaseen koiraan joka tunkee niiden reviirille. Eli reviiri talutuksessa on jokaisella koiralla olemassa ja se on yleensä se alue mihin hihna yltää. Kunnioita sitä.
"Eli koira ei ikään kuin luota muhun kodin suojelijana"
"Nykyään tuo koira on sitten myös alkanut vaikuttaa kamalan säikyltä kun mä lopulta joudun marssimaan sen luo ja käsiä taputtamalla herättämään sen takaisin tähän maailmaan. Se luimistelee ja melkein ryömii takaisin tosta tieltä kun tajuaa että mä komennan sitä, ikään kin se pelkäisi koko ajan että aion tehdä sille jotain pahaa."
"Mä tiedostan että nämä ongelmat johtuu jollain tapaa musta, ja siitä ettei mulla oo tarpeeksi auktoriteettiä sen kanssa."...Voisiko olla, että koira ei yksinkertaisesti osaa käyttäytyä kanssasi. Tuosta saa helposti kuvan, että koira väistää käytöksellään sinua. (epävarma tilannekäytös)
"Se luimistelee ja melkein ryömii takaisin tosta tieltä kun tajuaa että mä komennan sitä, ikään kin se pelkäisi koko ajan että aion tehdä sille jotain pahaa."...eikö tämä jo kerro jotain. Ei koira normaalitilanteessa noin käyttäydy.
Se jo alistuu edessäsi, niin pitä olla tarkkana miten tuossa tilanteessa itse käyttäytyy. Tulee helposti vettä myllyyn ja tilanne menee vaikeammaksi.
Oletko varma, että onko sinun ja tämän koiran keskenäinen viestintä ymmärrettävää? Syntyykö tästä se epävarmuus.
"Nykyään tuo koira on sitten myös alkanut vaikuttaa kamalan säikyltä kun mä lopulta joudun marssimaan sen luo ja käsiä taputtamalla herättämään sen takaisin tähän maailmaan."..tästä saa sen kuvan että tilanne on pahentunut. Koira ei välttämättä osaa olla seurassasi -Ei tiedä miten ja mitä siltä halutaan.
Tuo tekemällä tehty tekeminen vaikuttaa pahasti sijaiskäytökseltä.
Jos kerran koira on rauhallinen kun miehesi on kotona, niin jokin tuossa mättää aika pahasti. Tasapainoinen koira on rauhallinen koira oli kotona ketä tahansa. En syyllistä, mutta tarkastele omaa reagointiasi eli miten ja missä tilanteessa. Samoin kannattaa pohtiakriittisesti , että onko kotona asetelmat "mun koira js sun koira".
"Esim. koirien käytöskouluun tms. Mietin myös sitä että auttaisko ihan arki-toko?"....aivan varmasti auttaa. Mikä tahansa yhdessä tehty, mikä/missä opitaan työskentelemään yhteistyössä keskenään ja opitaan lukemaan toinen toista helpottaa arjen hallintaa.
familiaris oli samoilla linjoilla minun kanssani, yhdessä tekeminen on yhtäkuin hyvän KONTAKTIN luominen koiran kanssa.
Saman asian sanoin minäkin. Ja jos termiä arki-toko käytetään, niin sitä vaan rutkasti enemmän. Itse käytän tottelevaisuuskoulutusta eli ollaan tottista sanon koiralleni ja siihen kuuluu kaikki peruskomennot, tottista ollaan myös lenkillä ja saadaan nämä häiriönalaiset harjoitukset hyvin tehtyä.
Irti en koiraani pidä, olen vastuullinen saksanpaimenkoiran omistaja ja en kuvittele, että koirani sokeasti minua tottelee, siksi pidän koirani kiinni. Ja näin takaan myöps muille liikkujille turvallisuuden kulkea, kun eihän sitä tiedä mistä ja minkä perään koira päättää lähteä jos sattuu olemaan SE HUONON KONTAKTIN PÄIVÄ, JOLLOIN MIKÄÄN EI SUJU MITENKÄÄN MUUTEN KUIN PÄIN PRINKKALAA. Ja näitä riittää, varmasti meillä jokaisella rotuun ja kokoon katsomatta.
Siksipä canis familiaris sinulla hyvä tilanne, kun eihän parsonin hampaat paljon jälkeä tee jos ei satu tottelemaankaan. Itse kylläkin koen, että metsälenkillä koiraa ei pidetä irti, kelatalutin oltava tai jälkiliina. Ja jos toinen koira tulee vastaan, oma koira otetaan sivulle, tutustumista koirien välillä ei tapahdu jos jompikumpi koiranomistajista sen kieltää. Siksikin on hyvä, että koira on nopeasti hallintaan otettavissa, varsinkin tällainen isokokoinen niinkuin minulla on.
Samaa mieltä siitä, että yhteinen tekeminen, oli se sitten mitä vain (ajankäyttö) niin se lähentää aina ja poistaa monia esteitä. Siinä tulee se tärkein, eli molemminpuoleinen yhteistyökyky esille.
Hienoa että pidät koirat virvelissä ja ajattelet muitakin teoillasi.
"kun eihän parsonin hampaat paljon jälkeä tee jos ei satu tottelemaankaan."..tästä ei olla samaa mieltä. Koira on oikea silppuri, ja omaa kunnioitettavan reaktiokyvyn sekä purentavoiman -ja toisekseen Nämä kaksi parson ja foxi edustaa vain kahta pientä rotua neljästä koirasta.