Okei. Eli tilanne on tämä. Seurustelin yhden tytön kanssa kolmisen vuotta sitten, joka muutti minut totaaliseksi tunnevammaiseksi paskiaiseksi. Älkää käsittäkö väärin, tyttö oli ihana ja olemme vieläkin parhaita kavereita, yritin vain olla samanlainen että juttumme toimisi. Ja se jäi päälle. Nykyään esitän surulliset tunteeni nauramalla mielipuolisesti ja hakkaamalla seiniä jotta saan sen loppumaan. Nyt erosin tyttöystävästäni jonka kanssa seurustelin puolitoista vuotta. En pystynyt itkemään vaan, kuten aikaisemmin totesin, nauroin niin pitkään että en pystynyt enää mihinkään. Jollain perverssillä tavalla tykkään olla kyseinen paskiainen. Sarkastinen vittuilu on alaani, ja kaikki rakastavat minua siitä syystä. Tai eivät. Idfc. Itsetuntoni on kuitenkin sen verran korkealla että kaikki tuttuni ovat yhdentekeviä ja yritän väistellä tilanteita jossa pitäisi olla aikuinen. Minulle on todettu narsistinen persoonallisuushäiriö. Sen lisäksi poden pientä Peter Pan kompleksia ja tätä tunnevammaisuutta. Kunhan avauduin, koska kavereille en pysty. Naamioni murtuisi ja oikeaa puoltani en halua näyttää. Kiitos ja anteeksi.
En pysty itkemään.
Anoniem
3383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Narsismi on asia josta voi kuuleman mukaan päästä eroon, se ei ole hyvä asia, sinulta puuttuu empatia, syyllisyydentunne ja kuvittelet olevasi jotain mitä muut eivät koskaan voi olla. Asiahan ei ole niin.
Olen narsistin tytär ja voin sanoa isäni olleen täysi ***** Yritä päästä siitä eroon, sillä sinä kärsit siitä loppujen lopuksi kaikkein eniten :)
Narsissit on kivoja ja ne tuoksuu hyville =) Narsisseita ei saa hävittää! ;<
Itse harrastan narsisseiden kasvatusta, olenko siis narsisti?
Anteeksi kieliopillinen virhe. Piti kirjoittaa "harrastan narsissien kasvatusta"