Hei!
Kyselisin ensisijaisesti kokemuksia sairaanhoitajilta/terveydenhoitajilta sekä opiskelijoilta, jotka ovat päätyneet alalle ammatinvaihtamisen myötä. Olen jo useamman vuoden ajan pohtinut alanvaihtoa ja tänä syksynä hakupaperit lähtevät kohti Jyväskylää, Kuopiota ja Tamperetta.
a) kuinka suuri kynnys oli vaihtaa alaa ja kuinka helppoa oli jättää entinen työelämä taakseen? Itselläni tämän prosessin käymiseen on mennyt jo pari vuotta ja lopulta päädyin päätökseen vaihtaa alaa, vaikka olen jo 25-vuotias.
b) Päästitkö ensiyrittämällä sisään vai pitikö yrittämällä sisään? Itse olen valmistunut hyvin paperein ja keskiarvoin lukiosta, mutta ollut välissä muutaman vuoden työelämässä ja jännittää pääsykokeet. Varmasti tämä uranvaihto nostetaan haastatteluissa esille, etenkin kun kyse on erilaisesta alasta.
c) Kuinka sopeuduit opiskelijaelämään työvuosien jälkeen, taakse kun jäävät säännölliset palkkatulot? Hakeudun nuorten koulutukseen, mikä tarkoittaa päiväopiskelua, koska minulla ei ole lähihoitajaopintoja takana, vaan toisenlaisia ammatti- ja AMK-opintoja.
Muita aikuisia alanvaihtajia hakeutumassa ensisijaisesti Jyväskylässä keväällä 2012 alkavaan koulutukseen?
Kyselisin ensisijaisesti kokemuksia sairaanhoitajilta/terveydenhoitajilta sekä opiskelijoilta, jotka ovat päätyneet alalle ammatinvaihtamisen myötä. Olen jo useamman vuoden ajan pohtinut alanvaihtoa ja tänä syksynä hakupaperit lähtevät kohti Jyväskylää, Kuopiota ja Tamperetta.
a) kuinka suuri kynnys oli vaihtaa alaa ja kuinka helppoa oli jättää entinen työelämä taakseen? Itselläni tämän prosessin käymiseen on mennyt jo pari vuotta ja lopulta päädyin päätökseen vaihtaa alaa, vaikka olen jo 25-vuotias.
b) Päästitkö ensiyrittämällä sisään vai pitikö yrittämällä sisään? Itse olen valmistunut hyvin paperein ja keskiarvoin lukiosta, mutta ollut välissä muutaman vuoden työelämässä ja jännittää pääsykokeet. Varmasti tämä uranvaihto nostetaan haastatteluissa esille, etenkin kun kyse on erilaisesta alasta.
c) Kuinka sopeuduit opiskelijaelämään työvuosien jälkeen, taakse kun jäävät säännölliset palkkatulot? Hakeudun nuorten koulutukseen, mikä tarkoittaa päiväopiskelua, koska minulla ei ole lähihoitajaopintoja takana, vaan toisenlaisia ammatti- ja AMK-opintoja.
Muita aikuisia alanvaihtajia hakeutumassa ensisijaisesti Jyväskylässä keväällä 2012 alkavaan koulutukseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitusvirhe tullut yhdessä lauseessa, kysymyksen piti kuulua: "Pääsitkö ensiyrittämällä sisään vai pitikö käydä useammassa pääsykokeessa, ennen kuin pääsit sisälle? Koitko, että oli vaikeaa pästä sisään alanvaihtajana tai monta vuotta työelämässä olleena ja kuinka sinuun suhtauduttiin?
Näitkö erityistä vaivaa pääsykokeiden suhteen ja osaisitko antaa vinkkejä pääsykokeisiin hakijoille?
Itse ajattelin mennä sellaisena kuin olen ja toivoa, että se riittää. Ilmoittauduin parille avoimen AMK:n kurssille, jotta jonkinlaista pohjaa olisi jo pääsykokeisiin mennessä.
A) pari vuotta olin jo miettinyt, että jotain muutosta pitää tapahtua elämässä, entisellä alalla ei voinut jatkaa, tässä kaupungissa viimeisimmän tiedon mukaan siltä puolelta n.250 ihmistä työttömänä, itselläkin vain alipalkattuja kiinnostamattomia pätkähommia, jotka ei vastanneet koulutusta. Lopullinen päätös tuli ikäänkuin hetken mielijohteesta, mutta pari vuotta kypsytelleenä ja täysin kypsyneenä entiseen.
B) pääsin heittämällä sisään ensikerralla. Pääsykokeita on monentyyppisiä, meillä oli valmistava tehtävä ja tiukka haastattelu. Tein tehtävän 110%:sti ja haastattelu meni hyvin, tottakai siinä vähän testataan erityyppisiä reaktioita johonkin yllättävään. Ei kannata mollata entistä alaa sanallakaan, vaikka se olisi mitä, korostat vain sitä, että sinusta tuntuu uusi vaihtoehto hyvältä ratkaisulta. Itse vain sanoin, että oletan, että saisin itsestäni enemmän irti muualla ja ettei entisessäkään alana varsinaista vikaa ollut. Nuorten koulutuksessa olen minäkin, tosin ryhmän keski-ikä on n 30 vuotta, ja kypsyys kun ei korreloi iän kanssa vanhemmillakaan välttämättä.
C) Sopeuduin loistavasti. Entiselläkään palkallakaan ei voinut kehua ja kun tekee opiskelujen ohessa ja joskus lomilla, niin tulee eläneeksi, vaikka joskus on raskasta. Töitä riittää, ennemmin on vaikeuksia koittaa kieltäytyä töistä. Tosin teen myös vähän toisen alan keikkahommia paremman työajan ja palkan vuoksi. Elintaso ei paljon ole heilahtanut, mutta johtuu enemmän entisistä huonoista tuloista. Nautin opiskelusta, vaikka tuloilla ei hurrata. :) Elämäni paras päätös.
Kiitos vastauksestasi! :)
Ei itselläni myöskään entisessä alassa oikeastaan vikaa ole, en vain koe sitä enää omakseni, haluan työltäni enemmän haastetta ja ihmisläheisempää otetta sekä hyödyntää vahvuuksiani työelämässä yhä enemmän, ihmisiä ja arvojani unohtamatta. Lisäksi minua kiinnostaa työn puitteissa myös ulkomailla työskentely. Huolta aiheuttaa opiskelujen rahoittaminen, kun ei nykyisessä matalapalkkaisessa pätkä-vuokra-määräaikaistyössä ole pahemmin säästöjä syntynyt. Mutta toisaalta, kituutettu on tähänkin asti, niin miksei sitä jaksaisi vielä oman tulevaisuutensa vuoksi vielä muutaman vuoden! :)
Entistä ammattiani voin yhä harjoittaa vapaa-ajallani, harrastuksena joksi se paremmin sopiikin.
Opiskelu ei pelota ja itseäasissa en ole vuosiin ollut yhtä innoissani, huokunut hyvää tuulta, itsevarmuutta sekä intoa, kuin päätöksen tehtyäni, mutta on peikkona päässä haastattelijoiden tai psykologin haastattelussa sanovat
n, että en sovi tälle alalle, sorry vain, mutta et pääse sisään. :D
Aivan varmasti jotakin jotain erikoista vastaavaa tulevat sanomaankin. Voivat näin hyvin sanoakin, vaikkeivät sitä, ettet pääse, mutta jotain epävarmuutta herättävää. Esim. heittää jonkun X-syyn, jonka takia et ehkä olisi paras mahdollinen alalle. Sekin voi olla testausta, että miten reagoit. Voivat sanoa, että meillä on paljon hakijoita ja sinulla on tämä X asia, mikä tässä nyt arveluttaa. Siihen paras vastaus on vaan todeta, että no jos ei tänä vuonna tärppää, niin täytyy hakea seuraavaan koulutukseen uudestaan. Motivaatiotestiä voidaan tehdä aika monella lailla. Samoin voivat myö testata realistisuudentajuasi, heittävät vaikka, että näytät siltä, että voisit mahdollisesti työskennellä vaikka viiden vuoden päästä ensiapupolilla koordinaatiohoitajana. Siihen oikea vastaus on, että eikö sitä kokemusta pitäisi ensin olla vähän enemmän. Tai voivat kysyä, että miten kuvittelet voivasi hoitaa potilaan jolla on XYZABC ja D vaivat, oikea vastaus on ettei sitä yksin pysty tekemäänkään, että tarvitaan muitakin.. Jne.. sitä samaa rataa.. Tai puhuvat jotain ylihoitotieteellistä kieltä, ja kysyvät siitä, johon kannattaa todeta, että tuossa oli aika paljon tuntematonta asiaa.. Jalat maassa ja arkijärki päässä on paras neuvo.
Toisaalta yksi huomio. Arvosi saat unohtaa tai niitä ei kannata korostaa liikaa. Potilas- tai asiakastyössä lähdetään yleisistä eettisistä periaatteista, kunnioitetaan asiakkaan arvoja ja pyritään toimimaan niiden mukaan. Omat arvosi voit pitää omana tietonasi. Jokatapauksessa monesta omastakin arvosta joutuu tinkimään. Asioita ei tehdä välttämättä kuin siitä missä on vähin välttämätön. Epätasa-arvoisuus näkyy myös.