Millaiset lähihoitajan työt sopivat vähän ujommalle niin ettei tulisi liian raskasta/hankalaa? Itse olen tykännyt ainakin olla lasten iltapäiväkerhossa, kehitysvammaisten parissa ja vanhusten parissa. Muusta ei sitten olekkaan oikeen kokemusta. Ja vaikka olenkin ujo uskon silti olevani hyvä hoitaja, haluaisin tietää vaan että millaiset työt varsinkin sopivat ujolle ja millaiset ei tosiaankaan.
Ujolle lähihoitajalle töitä
ujohoitssu
131964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oikeastaan mikä tahansa työ käy jossa ei tarvitse olla hirveästi esillä. Vanhusten hoito ja vammaistyö ovat hyviä vaihtoehtoja. Miksipä ei päiväkotikin ellet tunne ujoutta lasten parissa sillä siellä esilläoloa on jonkun verran koska lapsille joudut vetämään virikkeitä esim. laulua ja erilaisia leikkejä.
Hiljaisempiakin hoitajia tarvitaan, niitä jotka eivät tuhlaa työaikaa omista henk. kohtaisista tai naapureiden asioista jauhamiseen työkavereiden kanssa.
Ujous ei ole sitä, että pelkää esillä olemista. Se on vetäytymistä uusien ihmisten kanssa. Se on ensireaktio. Tutussa porukassa ujo voi olla se puheliain ja naapureidenkin asiat voidaan puida tarkkaan läpi.
Olen kyllä samaa mieltä, että vanhustenhoito ja päiväkoti voivat sopia ujolle. Niissä työporukka tulee hyvin tutuksi. Esimerkiksi sairaalaympäristössä voi joka työpäivä olla uusien ihmisten tapaamista.
En suosittele ko. alaa ujoille. Itse lopetin opiskelut, kun ala ei sopinut vaikka olikin kiinnostava. Mutta jos koet ne sosiaaliset tilanteet itselle mieluisiksi niin eihän silloin ole mitään estettä. Ehkä vanhustenhoito ja sairaalatyö sopisi parhaiten sellaiselle henkilölle.
Suosittelen että otat härkää sarvista ja lakkaat pohtimasta ujouttasi, muuten jäät sen vangiksi. Muistelen olleeni nuorena ujo, punastelinkin herkästi. Töihin oli kuitenkin tartuttava, asiat selvitettävä ja selviydyttävä erilaisissa tilanteissa. Jossain vaiheessa sitten huomasin ujouden jonnekin hävinneen, uusiin ihmisiin kontaktin ottaminen ei enää ollut vaikeaa, yllätin myös itseni laukomassa spontaanisti mielipiteitäni kokouksissa ym. Ihminen kehittyy ja itsevarmuutta tulee ajan myötä.
Hei, minä olen sitä mieltä hoitajana, että nimenomaan ujoja tai lähinnä tarkkailevia ihmisiä tarvitaan enempi hoitoalalle. Yhdyn hoitsupoitsun tekstiin. Hiljaisempi kuulee asiakkaan oikeasti. Vanhustenhoitoalalle vaan. Jokin mukava ryhmäkoti ja asiakaslähtöinen asenne mukaan. Teet paljon läsnäololla hyvää vanhukselle.
Ujous ja tarkkaavaisuus ovat kaksi aivan eri asiaa samalla tavalla kuin kengänkoko ja hiustenväri.
Useimmiten ujot ja hiljaiset ovat paljon syvällisempiä kuin me pälpättäjät, jotka emme ehdi miettiä mitä sanomme enen kuin suusta pulppuaa kaikkea turhaa. Hiljainen on juuri se läsnäoleva, joka antaa aikaa ja tilaa asiakkaalle ilmaista itseään. Erittäin tärkeää varsinkin vanhuksille että on joku jolla on aikaa pysähtyä ja kuunnella.
Lueppa tarkemmin... TARKKAILEVA ja TARKKAAVAINEN ovat kaksi eri asiaa.
ovat myös kaksi eri piirrettä, eikä ujo tai hiljainen ole välttämättä ollenkaan syvällinen. Hiljaista ihmistä ei välttämättä kiinnosta tuon taivaallista muiden asioiden kuunteleminen. Ujous ei myöskään liity mitenkään siihen, kuinka paljon ihmisellä on aikaa käytettävänä.
Sekoitat nyt monta asiaa.
Aikaa pysähtyä ja kuunnella = ujolla ei ole tarvetta (tai uskallusta) tuoda itseään vahvasti esille kun on kontaktissa asiakkaan kanssa, silloin ujon hoitajan aika jää asiakkaan käytettäväksi. Useinhan puheliaat hoitajat suureen ääneen kuuluttavat mitä he ovat asioista mieltä tai miten heidän viikonloppunsa meni tmv. ja silloin se on pois asiakkaan ajasta. Asiakkaalla ei silloin ole tilaisuutta ilmaista itseään tai kertoa omista asioistaan, toiveistaan ja tarpeistaan. En siis tarkoittanut ajan käsitettä mitattavaksi vaikkapa minuuteissa.
Ujous ja hiljaisuus ovat kaksi eri asiaa, mutta käytännössä kulkevat käsikädessä siten että ujot ovat useimmiten hiljaisia. Hiljainen ei kuitenkaan ole välttämättä ujo.
Ujo tai hiljainen ei välttämättä ole syvällinen. Useimmiten heillä on kuitenkin aikaa pohtia asioita syvällisemmin koska eivät tuo itseään esille. Itsensä ja maailman tutkiskelulle on tilaa oman pään sisällä kun suu ei käy koko ajan. Hiljainen miettii ja tarkkailee ympäristöä silloin kun muut puhuvat. Joku tuolla puhui tarkkailemisesta ja täytyy sanoa että omassa yksikössäni nuo hiljaiset hoitajat huomioivat kaikkein parhaiten myös sellaisten asiakkaiden tarpeet jotka eivät kykene enää itseään ilmaisemaan syystä tai toisesta.
Mutta siis kaikenlaisia hoitajia tarvitaan ja jokaiselle varmasti löytyy se oma paikka. Ainoa hoitajatyyppi jolka ansaitsee potkun persaukselle on välinpitämätön.
Siis ujous ei todellakaan ole mikään este lähihoitajan työlle!!
Itse olin todella ujo, ja olen vieläkin, ensimmäinen keikkapaikka missä olin vanhustyössä, en puhunut lähes lainkaan muun henkilökunnan kanssa, tietenkin vastasin jos jotain kysyttiin, mutta pikkuhiljaa sitä alkoi vaan tottumaan ja pystyi itsekkin välillä aloittamaan jutustelun. Vanhusten kanssa taas ei ollut tätä ongelmaa, pystyi pälpättämään vaikka ja mitä, mutta häiritsivintä oli se että en tykännyt jos toinen hoitaja kyttää siinä vieressä, esim juuri työharjoittelut...
Ja nykyisellä työpaikallani huomasin jo että en ole todellakaan niin ujo kuin ennen. :) Tottakai alku vie aikansa, mutta kun tottuu työpaikkaan ja tapoihin niin kyllä sitä sitten alkaa pääsemään siitä ujoudesta eroon. :)
Eikä se olisi kivaa jos me kaikki hoitajat oltais niitä "pälpättäjiä" , kiva että löytyy meitä rauhallisempiakin..!!
Mutta vanhustyö ainakin sopii erinomaisesti, mutta kannattaa miettiä että mitä sinä itse haluat tehdä, älä ajattele sitä että mitä muut haluavat, että "sovellutko ujoutesi" takia tekemään mitä, jos haluat tehdä töitä lasten parissa, sittenhän sinä teet... :)
Minun neuvoni on myös, että mene rohkeasti uusiin töihin.
opit pikkuhiljaa tuntemaan työntekijät ja näin ollen sinulla on turvallista olla töissä heidän kanssaan. Alku saattaa olla hankalaa mutta lopulta sinusta tuntuu jo hyvältä lähteä töihin ja jutella mukavia kahvihuoneessa työkavereiden kanssa.
Itse olen hoitoalalla ja olen myös alussa ujo ihminen. Olen siitä huolimatta hankkinut itselleni tämän ammatin ja selviytynyt opiskeluajasta ja nyt alkaa työelämä. Välillä tulee ujoja tilanteita ja punastelen ym. Mutta olen kasvanut huimasti ja rohkaistunut jo parissa kuukaudessa. Minä nautin työstäni ja koen työniloa.
Olen saanut myös paljon kehuja hyvästä hoidosta ja uskonkin että rauhallinen ja empaattinen hoitaja antaa potilaalle turvallisen hoitoympäristön. Mietin jos itse olisin hoidettavana, tykkäisin enemmän hiljaisesta hoitajasta, kuin sellaisesta joka pölöttäisi suu vaahdossa.
Älä siis jää kotiin vaan mene rohkeasti, huomaat ylittäväsi itsesi. =)
En osaa sanoa, mikä olisi paras vaihtoehto, varmaan itse osaat järkeillä asian parhaiten. Itsekin olen ujo uusien ihmisten edessä ja opiskelen parhaillaan tätä alaa. Ihmettelen kyllä niitä pälpättäjiä, joilla ei tunnu oikeasti olevan kykyä huomioida muita ihmisiä. Pääasia on vain laukoa mahdollisimman paljon asiaa suustaan. Mitä semmoiset ihmiset tekee alalla? Minua ainakin henk.koht suututtaa, kun joku päsmäri alkaa puhumaan suoraan jonkun toisen puheen päälle. Myös hiljaisissa ihmisissä on voimaa ja he ovat usein herkempiä huomioimaan muita!