Koira kerrostalossa

Koiran käytös on ihan omistajasta kiinni,
itse näen lenkkipoluilla paljon vapaana kulkevia koiria mm. saksanpaimenkoiria,
ja siltikin ilman hihnaa, tuntuu että nämä koirat käyttäytyvät paremmin kuin vastaavanlaiset ihmislapset.

Eikö kellään ole saksaria kerrostalossa? Kokemuksia, kiitos.

itselläni on ainakin sakuja kerrostalossa hyvin ollaan pärjätty,tietenkin se vaati paljon aikaa ja aktivitteteja koiralle,mutta koira kuin koira on kyllä kotonaan sielä missä sillä on hyvä olla,yksin oloa pitää alkaa opettaa melkein heti kuin koira on kotitunut alussa pieniä aikoja kerrallan jnee.mitä vähemmän ulkona oloa ja aktiviteeteja sitä ennemmän koira tekee tuhojaan kun turhautuu ei pentu väsy ellei sitä väsytä.

Heithän ei pentua kannata noin pitkäksi aikaa jättää yksin.Ystäväni teki nimittäin virheen siinä asiassa.Hänellä on siis saksanpaimenkoira.Ja heti hän jätti koiran kun se oli pentuna niin yksin kotiin 8 tunniksi.Ja mitä kaikkea koira oli saanut aikaan!Repinyt sohvan pissannut ja kakannut joka paikkaan, repinyt oven pielustat, kukkapurkit olivat pitkin lattiaa(siis sellaiset mitä pidetään lattialla).Eihän se pennun syy ollut, kun sillä ei ollut aktiviteettejakaan.No nyt koira 2,5v käyttäytyy samalla tavalla.Itse oman saksanpaimenkoiran aloin pikkuhiljalleen totuttelemaan yksin oloon, ensin muutama sekunti, muutama minuutti jne.Ja nyt koira on kuin enkeli!pienestäkin merkistä koira jo on sivulla odottamassa.Täytyy myöntää että olen hyvin onnistunut koirani koulutuksessa.Tällä hetkellä niitä on 4 narttua. 2v,2v, 2,5v,2,6v

Voi hyvät ihmiset älkää missään nimessä ottako isoa koiraa
kerrostaloon ei ole koiraa rakastavan oikea teko ja varsinkaan
jos koiran pitää olla koko päivä yksin.Toivottavasti tulisi laki joka
kieltää koirien pito kerrostalo asunnossa ja etenkin isojen koirien.

koiraa ei kannata ottaa olemaan yksin kotona koko päivää.Sussari on muutenkin hyvin vaativa koira, ainakin jos se on ensimmäisesi. Koiralla pitäisi olla joku joka käyttää sitä päivällä ulkona

Ei koiria kerrostaloon. Haukkuvat joka rappukäytävässä kävelijää. Sellainen joka joutuu viettämään päivät kotona kerrostalossa ja naapurissa koirat jätetty yksin päiväksi, niin hermot menee kuunnellessa koko päivän tapahtuvaa räksytystä. Ehdoton ei isoille koirille kerrostalossa. Terrorisoivat, kulkevat vapaasti rappukäytävissä tekisi mieli ampua. Pitäkää koiranne hiljaisina ja kytkettynä.

Kyllähän isokin koira sopii kerrostaloon, jos on vain rittävän iso kämppä. Vanhemmillani oli sussari 150 neliön kämpässä, oli hyvin koulutettu ja pääsi mukaan toisen työpaikoille. Ainoa hankala juttu oli koiran peseminen, kun piti aina kävelyttää se kuraisena koko kämpän halki ja lopuksi nostaa kylpyammeeseen. Vanhempani ulkoiluttivat koiraa usein juoksuttamalla pyörän vieressä.

Minulla ja kumppanillani taas oli 50 neliön kaksiossa kaverin kultainennoutaja hoidossa pari viikkoa, ja tuntui siltä, että tila loppui kesken. Koira oli kokoajan tiellä, vaikka muuten olikin tosi kiva. Niinpä totesimme, ettemme ainakaan näin pieneen kämppään ja tällä sisustuksella hankkisi isoa koiraa. Huomasimme myös talon heikon äänieristyksen, vaikka koira olikin hiljaista sorttia.

KOIRAN PAIKKA EI OLE KERROSTALOSSA !!!

JA PISTE.

NIIN JOS HANKIT KERROSTALOON VAIK SAKSIKKAAN . SE ON MUUTAKIN KUN VAIN SYÖTTÄMISTÄ JA ULKOILUTTAMISTA.TARVII PALJON LIIKUNTAA JA HUOLEN PITOA ITSE OLEN JOUTUNUT MONTA ASIAA ELÄÄ HAUVELIN EHDOILLA JA PERUMAAN MENOJANI. JA MUISTA ETTÄ VAKUUTUS ON A JA O JA OTA HUOMIOON SAIRASTUMISET NE TULEE KALLIIKSI. ITSELLÄNI SAKSIKAS HUIPPUVALIO VANHAN MALLIN CHÄFFER EI LUISKA PERÄNEN EIKÄ LONKKA VIKANEN. KOULUTETTU SUOJELU JA VARTIO TEHTÄVIIN. ON OLTAVA EHDOTTOMASTI ROTU RAKAS JOS HANKKII HAUVAN.ITSE OLEN OLLUT ARMEIJASSA KOULUTTAJANA JA KOKO IKÄNI SAKSIKKAITTEN PARISSA. MUT SAKSIKAS ON OMAPÄINEN JA VAIKEESTI KOULUTETTAVA. VAATII KÄRSIVÄLLISYYTTÄ KASVATUS JA KOULUTUS JA HOITO SILLOIN KUN NÄMÄ ASIAT ON KOHDALLAAN NIIN ON TOSI KIVAA JA MUKAVAA OLLA HAUVELIN KANS PARHAAT YSTÄVÄT

Hitsi, kirjotin pitkän tekstin ja sitte se hävis yks kaks. No mutta jos minun mielipidettä kysytään, niin koiran kyllä voi ottaa kerrostaloon kunhan se saa hyvän tapakasvatuksen. Mutta pieneen kerrostaloyksiöön en kyllä lähtisi sakemannia ottamaan jos se joutuu olemaan 8 tuntia yksin. Tuhot ovat melko varmat. Mites joku pienempi rotu? Tosin osaamattomissa käsissä koirasta kun koirasta saa huono käytöksisen. Jos kyseessä on ensimmäinen koirasi, kannattaa ainakin tutustua koirakirjallisuuteen ennen koiran ottamista. Ihmis ja koirapsykologia kun ei ole verrattavissa toisiinsa.

koirat ei sovi kerrostaloihin!!,onneksi useat taloyhtiöt kieltää koirien pitämisen.koirilla pitää olla tilaa jossa se voi ulkoilla kun se haluaa.

Moi!

Meillä tilanne oli sellainen että miehen kanssa hankittiin saku kaksioon (rivitalo). Hyvin on mennyt, ei tuhonnut mitään, oppinut olemaan yksin. Nyt opiskelujen takia koira on välillä mukanani yksiössä opiskelupaikkakunnalla.

Näen asian näin: Ei ensimmäiseksi koiraksi saksanpaimenkoiraa, koska useat yksilöt osaavat olla vaativia. Saksanpaimenkoira vaatii paljon aikaa, aktiviteettejä, lenkkeilyä, koulutusta. Esim. meidän saku on harvinaisen jääräpää ja todella aktiivinen. Paljon vaativampi entä aikaisemmat sakumme, rotikat, pyreneittenkoirat ja landseerit. Voin käsi sydämmellä sanoa että luojan kiitos on paljon kokemusta koirista ja niiden koulutuksesta takana, koska meidän saku ei todellakaan ole aloittelijoille sopiva koira!

Meillä ei pentuna saku tuhonnut koskaan mitään, oppi viikossa sisäsiistiksi jne. Mutta tämän eteen nähtiin paljon aikaa ja vaivaa, olin lomalla ensimmäiset kolme viikkoa jotta saamme pennun tottumaan ja oppimaan mahd. hyvin. Harjoittelimme toki myös yksinoloa, mutta pentu sai myös paljon aktiviitettiä, joten sillä ei ollut tarvetta tuhota mitään.

Koira nukkuu suurimman osan ajasta kun sinä olet pois, joten kämpän koko ei ole minusta ongelma (ellei nyt puhuttais 20 neliön luukusta) vaan se on yleensä ihmiselle ongelma. Mutta muista että et voi hankkia pentua ja seuraavana päivänä mennä 8h töihin! Sellainen ei vain mene ympäri, joten suunnittele sopiva ajankohta koiran hankinnalle tarkoin! Toinen asia, pnetu kannattaa hankkia mikäli meinaat saada sen oppimaan kerrostaloon.

Ja vastaus kysymykseesi nukkuuko pentu suuren osan päivästä, kyllä 8 viikon iässä, mutta se pentu siitä kyllä kasvaa aika nopeasti ja se on pentu vielä 6kk iässäkin. Ja 8 viikkoinen pentukaan ei nuku 6-8 tuntia putkeen, vaan nukkuu, herätäkseen taas syömään ja leikkimään.

Meillä on käynyt hyvä sauma koiranhankinnalle, meillä on käynyt hyvä tuuri että koira ei ole tuhonnut mitään eikä kärsinyt eroahdistuksesta.

Kysyisin vielä tällaista, asut siis ilmeisesti yksiössä neilöistä päätellen. Oletko opsikelija? Minkä ikäinen olet? Missä tilnateessa elämäsi on, oletko valmis sitoutumaan koiraan? Onko elämäsi tarpeeksi vakaalla pohjalla että pystyt sen tekemään? Koiran hankintaa tulee miettiä todella tarkoin ja perusedellytykset on oltava kunnossa, täysin kuten lapsiakin hankittaessa, koska teet väärin jos otat koiran sillä virikkeellä että "kyllähän siitä voi sitten luopua jos on jotakin ongelmaa".

Eli neuvoni on: Mieti nyt kymmenen kertaa sitä saksanpaimenkoiran hankintaa, mieti viisi kertaa koiranhankintaa, mieti kaksikymmentä kertaa elämäntilannettasi. Ota ja keskustele koiraihmisten kanssa, hoida vieraiden villejä pentuja. Katso näiden asioiden jälkeen asiaa uudestaan. En tarkoita tätä pahalla, vaan järjellä, koiran hankinta on iso asia, siitä seuraa iso vastuu, joten mieti tarkkaan.

Toivotaan parasta!

Haloo, noin pieneen asuntoon ei kannata hankkia minkään rotusta koiraa, saatikka saksanpaimenkoiraa. Takuulla saat häädön jossain vaiheessa kun asukkaat valittaa koirasta. Koirat ei ole koskaan hiljaa, ei pentuna ei aikuisena. Meidän kerrrostalosta on saanut kaikki koiranomistajat lähteä ennemmin tai myöhemmin kun niistä jatkuvasti valitetaan. Hanki omakotitalo, niin voit harkita koiran ottamista.

Koiralle on sama asuuko kerros-vai omakotitalossa. Kaikki riippuu omistajasta eli tarpeeksi liikuntaa ja yhdessä oloa. Harvemmin omakotitalossakaan kaupunkialueella koiraa pidetään pihassa irti. Koiraan ei voi luottaa täysin eli se voi olla äkkiä muualla kun pihassa.
Itsellä oli kerrostalossa cairnterrieri. Sopeutui asumismuotoon hyvin, eli 15 vuotiaaksi. Haukkui jonkin verran ovikellon ääntä.. vanhemmiten ei sitäkään kun kuulo oli mennyt viimeisinä vuosina.

Kyllä koiran voi kerrostaloon ottaa kunhan sillä on virikkeitä ja saa tarpeeksi liikuntaa säännölliset ulkoilutusajat, EIKÄ missään nimessä yli 8h päivässä yksin. Minun koira kyllä viihtyy, iso pitkäkarvainen saku. Jos teen töitä kotona arkipäivänä, niin katselee alta kulmain, kun koittaa päikkäreitä nukkua mutta minä häiritsen olemalla paikalla ja liikkumalla, kun pitää jokaista liikettä seurata. Tosin mun koira on super rauhallinen muutenkin ja alkaa olemaan jo 8v joten iäkäskin. Kaikki sakut, suurin osa ei näin rauhallisia ole. Mun koira on kyllä hirmuisen tyytyväinen, nukkuu päivät sängyssä, illalla lenkille, koirapuistoon, jäljestämään, pelloille juoksemaan ja sisällä leikitään pallolla piilotusleikkejä. Onnellinen on =)

muutama saksanpaimenkoirian kasvattaja,joilla vuosien kokemusta sanoneet ettei mitään haittaa vaikka sakun ottaa kerrostaloon..sanoi että moni omakotitalon koira saa vähempi liikuntaa ku kerrostaloissa asuvien;kun ei tarvi ku ovi avata ja koira ulos ja koirahan harvemmin yksin takapihalla lenkkeilee:DD.
itellä belgi kerrostalossa eikä mitään ongelmaa ollut pentu ajan jälkeen..koiran ei tarvi lenkkeillä sisätiloissa..toki kohtuu tilat on suotavaa kaikille eläimille.

Naapurisovun vuoksi älä hanki koiraa kerrostaloon. Kaikki eivät ole koiraihmisiä.
Ainakin meidän kerrostalossa naapurit näkevät hirveästi vaivaa koirista.

Ei missään nimessä koiria kerrostaloon, ajatelkaa kotirauhaa, rakit räkyttää yötäpäivää. Siis ei koiria kerrostaloon.

Ekana koirana saksanpaimenkoira 54 neliön kerrostalo asuntoon. Ei mitään ongelmia. Normaalia elämää ja mukana koiraharrastuksissa. Lenkkeiltyä tuli paljon. Nyt omakotitalossa ja kaksi saksanpaimenkoiraa. Ei ongelmia.... mutta lenkkeilyt ovat jääneet paljon vähemmäksi kun on niin helppo vaan avata ovi ja päästää metsään asioille. Musta kaupunki koiran elämä voi joskus olla jopa virikkeelisempää ja liikunnallisesti aktiivisempaa kuin maalaiskoiran

Monesti omakotitalossa asuvat koirat saavat vähemmän liikuntaa kuin kerrostalossa. Omakotitalossa kun on helppo vaan laskea koira pihalle tekemään tarpeensa ja lenkki jää tekemättä.

Jätä väliin koko koira kun oot noin urpo!!!

EI SOVI,koira saa liian vähän liikuntaa,ja jää yksin haukkuu kaiket päivää(kyllä naapurit huomauttelee)koira kuuluu isommille reviireille

ei! koiria ei kerrostaloihin eikä kaupunkeihin... hullui ihmisii

Jaahas, tännepäs on tullut paljon positiivistä ja negatiivistä kommenttia ja ehkä pientä suunsoittoa (ei yllätä) :)

Mulla olis tässä taas yksi kysymys, samaan rotuun liittyen...

Onko totta että jos koira pureksii tai "riehuu" kotona, syynä on yksinkertaisesti että sillä on liikaa energiaa jota täytyy purkaa?
Miten lenkitätte koiraanne, aikaa ja kertoja tarkoitan.

Miten on, aamulla puoli-1 tuntia ja iltapäivällä 2-4 tuntia liikuntaa?

Tuoko rotu kannattaa ottaa pentuna, koska...
Oppii helpommin kerrostalon tavoille... rappukäytävät, hiljaa olo yms...
Alku helpompaa, pentu nukkuu päivisin yli 6 tuntia??
Ei ole isompana pelokas, hermostunut... ei hauku yms. kun on kasvanut samassa tutussa ympäristössä?

Ei kannata.

Meillä 1,5 vuotias kultanen noutaja kerrostalossa eikä mtn ongelmaa. Asuttiin rivarissa kun tuli meille pentuna, hyvin on sopeutunut kerrostaloon. Paljon liikuntaa ja kavereita=) Hyvin pärjää myös yksinään, mtn ei ole tuhonnut tänä aikana.

Mulla on 4 vuotias saksanpaimenkoira-mix kerrostalossa, eikä sen kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Se ei hauku koskaan sisällä eikä pidä muutenkaan meteliä.,toisin kuin jotkut luonnehäiriöiset naapurit.
Koiran kannalta on ihan sama missä se asuu, pääasia että sitä hoidetaan hyvin. Koira ei osaa laskea asuntonsa neliöitä eikä kerroksia.

Kannattaa hankkia ja vaikkapa kaksi. Suomen pystykorva sekä karhukoira olisi suositeltava parivaljakko.

Noista ulkoilutuksista. Mun pitäkarvanen saku josta aiemmin kirjotin,on löytökoira tallinnasta, ikänsä aiemmin elänyt pihakoirana, ei koskaan käynyt aiemmin sisällä. Hyvin sopeutui, ei tarvinnut edes opettaa vaikka aikuisena tuli, kun koko ikänsä tottunut että tarpeet tehdään ulos. MUTTA: Ei osaa pyytää ulos.Mutta, ei tarvitsekaan, koska terveellä järjellä pärjää tässäkin.Ei ole koskaan sisälle jätöksiään tehnyt. Aamulla käydään ennen töihinlähtöä, seuraavaksi Heti paikalla töistä tullesta. Jos teen kotoa töitä, koira touhuaa ja juo enemmän, niin käytän myös päivällä ulkona.Sen jälkeen ruoka, ja siitä noin tunti niin sitten pitkälle lenkille, pellolle, jäljestämään, mihin vaan. Illalla käytän pissalla ennen nukkumaanmenoa. Lisäksi koiraa täytyy osata lukea jonkinverran ja miettiä siis omalla järjellä milloinka vie. Jos on kesä ja kuuma, tarjotaan paljon vettä, ja käydään myös ulkona useammin. Tai jos on vatsa löysällä, tarkoittaa se sitä että teen kotoa töitä ja tarkkailen milloin mennään ulos.(kaikilla tähän ei ole mahdollisuutta, mutta sitten täytyy jäädä kotiin tai käydä ruokiksella ulkoiluttamassa tms. ) esim jos koiralla ripuli. Koirasta myös näkee milloin sillä on tarvetta ulos vaikkei osaisi pyytääkään. mm. pieni levottomuus ja läähätys (ei toki leikin/lenkin jälkeen, helteessä tai kuumassa) vaan normaali rauhallisessa olotilassa. näillä on pärjätty ja mitään ongelmia ei ole. Mutta alku ei ole koskaan helppoa, päinvastoin! Mitä nuorempi pentu/koira, sitä enemmän vaatii aikaa, ulkoilutusta, koulutusta, ohjeistusta, totuttamista, kaikkea.ja paljon. Energiaa piisaa. lisäksi ottaa oman aikansa että opit tuntemaan koirasi ja "lukemaan " sitä sekä että teistä kasvaa "pari ", jolloin myös koira haluaa olla ystäväsi ja ehkä myös miellyttää sinua. Riippuu rodusta paljonkin. Saku on helpompi kuin monet muut, koska miellyttämisen halu yleensä sakuilla tulee luonnostaan , ainakin jossain vaiheessa esille. Toki koirat ovat yksilöitä ja koiran ottoa sinänsä tulee harkita erittäin tarkkaan!

Täällä on sakemanni kerrostalossa, ei mitään ongelmaa.. Olut pennusta asti niin tottunut kaikkiin ääniin yms, sopii paljon paremmin kun toinen koirani joka on labbis.. Eihän se koti ole koiralle aktivointi paikka, ihan sama onko se 50 vai 150 neliöö, sehän on vain lepopaikka..

Jos koiran takia tarvii ison asunnon, miksi koiran kopit eivät sitten ole 15 neliön kokoisia?

Itse asun kerrostalossa, neliöitä huimat 37,5 parveke. Otin käyttölinjaisen sakunartun tähän kämppään ja vieläpä ekaksi koiraksi (lapsuudenkodissa kyllä oli saku). Eikä ole ollut mitään ongelmia. Naapuritkin ovat mukavia, ketään ei ole koirasta ikinä valittanut. Alussa se vähän protestoi ulvonnalla ja vinkumisella (tätä kesti n.10-20min, sitten oli hiljaa), kun joutui olemaan yksin. Nykyisin se on ihan hiljaa yksinollessaan. Ei myöskään hauku rappukäytävän ääniä, postin tuloa tms. Koiralla ikää 10kk.
Lenkkeillään hihnassa ja metsässä, käydään tottis ja jälkitreeneissä. Näitä myös treenaamme itseksemme. Tarkoituksena tämän kanssa olisi tulevaisuudessa kilpailla metsäjäljellä.
Itse suosittelen sakua. Ei se ole mikään peto eikä tarvitse olla "sadan vuoden" kokemusta koirista, ennen kuin voi sakun hankkia. Kyllä sen kanssa ihan maalaisjärjellä pärjää.

Koira_123_2kerros

Asuntosi koko on ihan hyvä,jos vain muistat lenkkeillä koirasi kanssa säännöllisesti & koirasi saa myös aktiviteettia.

Itse asun 55-neliöisessä kerrostalo kaksiossa(iso kerrostalo 5kerrosta ja itse asun 2 kerroksessa) & omistan saksanpaimenkoiran & seropin.

Lenkkeilen heidän kanssaan tosi ahkerasti,mutta nyt kun sattui tapaturma & toinen jalkani on kipsissä,niin lenkkeily jäänyt minimiin(siskoni luona vietän nyt aikaa & lenkkeilemme ahkerasti omiemme koiriemme kanssa/käyn maalla aika ahkerasti,jossa koirat saavat juosta vapaana).

Minusta sinun kannattaa hankkia pentu,koska minun mielestäni se sopeutuu paremmin kerrostaloon,kuin aikuinen koira(MINUN MIELIPITEENI).

Oma sakuni oli n. 4kk ikäinen(tuli minulle 8viikkoisena),kun muutin kerrostaloon & hyvin sopeutui.

Kyllä pentu nukkuu suurimman osan päivästä,mutta sille kannattaa jättää jotain leluja,joista se ei saa vahinkoa aikaiseksi,kun joutuu yksin olemaan.

Mutta kun olet nuinkin paljon pois arkena,niin silloin en pentua suosittelis. Pentu kuitenkin tarvitsee huomiosi enemmän,kuin aikuinen koira.

moi. meillä oli kerrostalossa karhukoiramix,hyvin sopeutui vaik 7kk ikäsenä tuli. toistoa ja kärsivällisyyttä:) 10v eleli. tuli myös beagle ja sen kaveriks otettii karhukoiramix. hyvin meni näilläkin. beaglestä aika jätti.( meille tuli kk ennen lopetusta 2kk sakemanni uros.) hyvin toimi sekin,pentu jäi kotiin ku isommat kävi juoksemassa. meillä aikuiset ulkoilee 3x pvä. kotona ollaan, lasten kanssa, kolmas kerros, ei ongelmaa. 3kk ikäsenä oli pentu sisäsiisti,myös yöllä. meillä opetettiin jo heti alkuun et ei edes hiljasta haukuntaa ku ääniä kuuluu käytävästä. nyt karhukoiramix-uros 2v ja saku-uros 5.5kk. pentu pikkusen ahistuu ku toinen lähtee juoksulenkille,mut nätisti odottaa. jos vaatteita jääny näkyville ni kyllä muutamat sukat rouskutettu,mut ei räksytä perästä. meillä koirat nukkuu jaksoissa,ei siis 6-8t muuta ku yöllä. lenkin jälkeen syövät ja helmalakana heilahtaa ja pojat on muutaman tunnin olemattomia. meil ulkoiluväli yöllä 12t, päivällä 3x ulos. meillä lapset tuonu tasapainoa siihen et koirat rauhallisia,mut lapset ku nukkuvat ni painiminen alkaa. sitäkös hyö vast rakastaakin:) meillä asunnot ollu n 60neliötä. se motivoi kyllä tarjoamaan liikuntaa. paras palkintohan on nähdä tasapainoisena ja onnellisena oma koira:) ja mikäs onkaan ihmisellekkään parempaa virikettä ku liikunta:) näin mein perheessä ja en voisi muuta toivoa:) koti turvalliseksi, eli johdot piiloon, saatavana myös niitä metallisia johtolistoja jotka lattian rajaan kiinnitetään, ei oo sitä pelkoa sitten et sähköiskua saisi. 0nnea siulle ja tukea,mihin päädytkin, tää oli miun tarina et onnistua voi kun tahtoa riittää ja on sitoutunut siihen mitä tekee:)

Kerrostalossa asutaan sakemannin kanssa, ei koskaan haukkunu eikä rikkonut paikkoja. Kaikki on hyvin ja sama kai se on että asuuko 50 neliöisessä kerrostalossa vai samankokoisessa rivitalossa. Kunhan touhuaa koiran kanssa ja paljon liikuntaa joka tapauksessa, asu missä asu.
Kerrostalossa asumisessa ei koiran kannalta oo muuta miinusta kuin se että jos koira haukkuu, koska silloin se ongelma on monen muun naapurin ongelma kanssa.

Otin kaverin vanhan 5 vee spk nartun kerrostaloasuntooni. Minulla on 65 neliötä ja narttu on tottunut "pieneen" tilaansa todella hyvin. Mihin koira tarvitsee paljon sisätilaa ?????? töissä ollessani se nukkuu ja kun tulen kotiin käytän sitä ulkona. vietämme aktiivista elämää leikkien ja temmeltäen pihalla. Alkuvaikekusia toki oli, koira haukkui esim. kerrostalon käytävää siivottaessa, mutta ei hauku enää. postin tuloa ja ovikelloa tietenkin tervehditään muutamalla haukahduksella, mutta tämän haluan tehdä selväksi :

ENEMMAN MINUA HAIRITSEE NAAPURIPARSIKUNNAN KOKOAIKAINEN RIITELY JA TAVAROIDEN HEITTELY KUIN VIEREISEN RAPUN SAKSANPAIMENKOIRA.

saksanpaimenkoiraa kun rakastaa, hoitaa ja ulkoiluttaa kunnolla niin ei voi muuta kuin onnistua.

Kyllähän se on ihan koirasta ja omistajasta kiinni. Olin 18v kun hommasin ekan oman koiran (sakun) ja ei mitään ongelmaa kerrostalossa! Ei rapussa kulkijat, ei posti, mikään ei saanu koiraa haukkumaan. Itselläni oli hyvät välit naapureihin ja sanoin heille että saa tulla heti sanomaan jos on kuullut koiran pitävän ääntä. Lisäksi välillä kyselin, että onko kuulunut mitään ja ei, ei ollut. Paljon liikuntaa ja aktiviteetteja ja oli koiralla kissa kaverina.
Nyt asutaan rivitalossa ja otimme toisen sakun, mutta tämä on sen verran vahtiviettinen ja ehkä voisi sanoa herkkähaukkuinenkin, että vaatisi paljon enemmän aikaa tottua kerrostaloon kuin tuolla vanhemmalla koiralla meni.Mutta silti uskon, että tarpeen vaatiessa siitäkin saisi kerrostaloasukin.
Mieluummin tottakai asumme maan tasalla.

Tuolla joku puhui sitä, että koira ei saisi olla 6-8h yksin, eli näin ollen pelkästään työttömät voisivat koiria ottaa. Toisessa viestissä pauhattiin sitten eläinlääkäri-, ruoka yms. kuluista, eli tässä nyt tullaan siihen että kukaan ei voi koiria pitää.

Ja siitäkin oli pauhketta, että kun nuori ottaa koiran ja JOUTUU jättämään menoja välistä ja on ongelma, että mihin koiran saa hoitoon. Tosiaan itse olin 18 kun tuo eka saku tuli, enkä ole päivääkään katunut. Baarissa tulee käytyä sillon tällön, mutta kotia on joka kerta tultava ja voi niitä lukuisia kertoja kun on jatkoille pyydetty, mutta minä olen tyytyväisenä tokaissut, että minä lähden kotiin kun koira odottaa. Mies on käynyt reissussa, mutta minä olen mukisematta jäänyt kotiin koiran/koirien kanssa. Se on ihan ihmisestä kiinni miten tähän hommaan asennoituu, minä tiesin ja sisäistin jo ennen koiraa ottaessa, että nyt loppuu ylimääräiset juoksemiset.

Hyvin on menny 10 vuotta ja naapurit tykänny. Ei pienintäkään ongelmaa ilmennyt paitsi että omistaja joutuu tekemään vähän ulkohommia enemmän kuin esim. ok-talossa kaljaa terassilla päivästä toiseen kittaava wannabe-käyttiksen omistaja jonka koira ei saa olla koskaan vapaana aggressiivisuutensa vuoksi.

entäs rapatassut? omakoti koirilta pyyhitään käpälät sisälle mentäessä,mutta eihän rappukäytävä ole koti! lasiovessa on kuononjälkiä,no siivooja käy siivoamassa samalla,kun ravat ja karvat pyyhkii pois....

3 vee saku uros, Muutettiin omakotitalosta kerrostaloon vuosi sitten. Jännitti kuinka sopeutuu, mutta loistavasti on mennyt. Kyllähän se niin on, että sakemanni kiintyy omistajaansa eikä niinkään niihin puitteisiin, missä asuu. Riittävästi liikuntaa, muuta virikettä ja rakkautta - siinäpä tärkeimmät. Meidän uros ei hauku ollenkaan yksin ollessaan, ainoastaan ilmoittaan perheelle kun ovikello soi ( ja niinhän paimenkoiran kuuluu tehdäkin, joskin senkin sais halutessaan poiskoulutettua). Naapurit kertoi pelkäävänsä kun muutettiin, mutta vähitellen yks sun toinen on tullut tervehtiin pihalla :) Väittäisin, että saku haukkuu käytävän hälyääniä huomattavasti vähemmän kuin moni muu rotu. Pikkukoirat pahimmasta päästä siinä lajissa. Sakun kans kuitenkin hirveen tärkeetä pitä yleinen diplomaattinen käytös yllä aina julkisissa pihaesiintymisissä, koska herkästi ihmiset ottaa pelästyy tai alkaa puhuun p***aa. Ei muuta ku sakemannin hankintaan, mutta hanki tervepäinen pentu kelpotaustoilla !

ei kerrostalo ole este koiran ottamiselle, päin vastoin. ok talon pihalle on helppo päästää koira mutta sinne se helposti myös jää! miksi siis haudata unelma omasta koirasta ok talon tähden johon ei välttämättä ole ikään varaa:)

pentu on hyvä ajoittaa sellaiseen hetkeen että voit viettää sen kanssa paljon aikaa (vuorottelu vapaa, 50%..) sillä ensimmäisen vuoden aikana koira pitää sosiaalistaa, opettaa sisäsiistiksi, totuttaa käsittelyyn, opettaa perusasiat kuinka kuuluu käyttäytyä ja se vie oman aikansa ja myös sinulta voimia! kannattaa varautua että ensimmäinen vuosi on melko raskasta. koira tulee totuttaa ihmisiin, julkisiin kulkuvälineisiin, päivisin tulee olla puuhaa jotta tuhoilta vältyttäisiin. lisäksi sinun ja koiran välinen suhde lujittuu ja opitte tuntemaan toisianne! 8h työpäivät eivät siis helpota asiaa. toki koiran täytyy oppia myös olemaan yksin kun ikää tulee lisää. itse otin koiran kun siirryin vuorotöistä takaisin koulun penkille ja se oli hyvä ratkaisu! minulla oli aikaa ja ennen kaikkea energiaa yhdessä puuhasteluun ja opettamiseen. palkkioksi sain upean ja hyvin käyttäytyvän koiran:)

Ei se koira siellä sisällä urheile!Mulla kaksi isoa koiraa kaksiossa. Ulkona leikitään ja liikutaan, sisällä rauhoitutaan.

No, itse olen kerrostalo asumista vastaan, siis koiran kanssa. Täytyyhän koiran saada olla ulkona myös lenkkien välissä. Normi lenkkien jälkeen sisällä oloa n.20-22 tuntia/vrk on aika pirun paljon, ei mielestäni koiran elämää.

Sakemanni sopii hyvin kerrostaloon. Mun koira ainakin nukkuu suurimman osan päivää eli lenkkien väliajat koska ei ole mikään adhd-tyyppi toisin kuin käyttölinjaiset kisatykit.Samoin lenkkien väliajat mökillä kesäisin nukkuu 100x100 m kokoisessa aitauksessaan, jossa saa olla 24t/vrk ulkona.

itestähän se on kiinni paljonko koiran/koirien kans ulkoilee.me ulkoillaan koirien kans niin että kotona ollessaan ne nukkuvat suurimman osan aikaa.paremmin tulee koirat ulkoilutettua kerrostalosta kun pakko on ulkoilla.omakotitalossa on helppo panna koirat pihaan lenkkien/metsäilyn sijaan.on varmasti koiranomistajia jotka jaksavat enemmän tai vähemmän koirien kans puuhata,asuinmuodosta riippumatta.

ei koiria kerrostaloihin,luonnoton paikka koirille!!

se on ihan sama missä sitä asuu ja minkäkokoisessa,ulkoilu,kouluttaminen ja muut virikeet auttavat olemaan tuhoamatta kämppää,ite asun 79 neliöisessä kolmen sakun kanssa,koskaan eivät ole tuhonneet,huutaneet tai aiheuttaneet naapureille harmia.Eka sakuni tuli 11vuotta sitten tähän samaiseen kämppään opiskellessani.

Mulla oli just ton kokosessa asunnossa spk(aikuinen) ja hyvin suju. Tosin siinä ei ollut parveketta, vaan aidattu piha ja ymmärtäväiset naapurit, sekä koirapuisto ja lenkkeilyreittejä pilvin pimein. Kun koira sai asunnon ulkopuolella riittävästi virikkeitä, jäi itse asunto oikeastaan pelkäksi lepopaikaksi, jossa huokaistaan silloin, kun emäntä on töissä tai nukkuu. Pidin koiran lenkittämällä ja juoksuttamalla niin väsyneenä, että pieni yksiö riitti. Ei sisätilat mielestäni muutenkaan mitään koiran peuhupaikkoja ole; ulkona leikitään kun leikitään.

Oma kokemus kerrostalossa asumisesta ja koiranpitämisestä ovat tällaiset:

Ensimmäinen koirani (keskikokoinen sekarotuinen narttu, ei mistään aktiivisimmasta päästä, tykkää enemmän rakkaudesta ja rapsuttelusta kuin leikkimisestä ja päättömästä toilailusta) oli pentuaikana aivan mahdoton. Valehtelematta jouduin aina koulusta tullessani (opiskelin sillloin siis AMK:ssa) siivoamaan noin 30min-60min, riippuen kuinka paljon olin unohtanut tuhottavia esineitä jättää koiran saataville. Jouduinpa yhdestä asunnosta korjaamaan lattian muovimattoakin neidin saatua tarpeeksi yksinolosta. Hiljalleen käääärsivällisen yksinoloharjoitteiden ja tietysti myös iän karttuessa koira rauhoittui, eikä nykyään tuhoa mitään. Kylläkin ahneuksissaan syö kaiken ruoan mitä on unohtanut pöydille (minusta ihan hyväksyttävää käytöstä koiralta) roskiksen tuoksuessa hyvältä saattaa tyhjentää sen ja jopa joskus on saanut ruokapönttönsäkin avattua.
Tämä sama käytös jatkui, kun hankin toisen koirani (käyttölinjainen erittäin aktiivinen ja tarmokas sakemanniuros), kokeilin pitää koiria samassa tilassa ja erikseen, lopulta kokoeron kasvaessa suureksi ja koirien erimielisyyksien kasvaessa, pidin koirat ovella toisistaan eristettyinä päivät. Loppujen lopuksi tulin tulokseen, että vanhemman koirani on parempi olla perheessä, jossa ei niin paljon harrasteta ja touhuta koiran kanssa, vaan keskitytään rapsutteluun ja sohvalla kainalossa nököttämiseen (minulle koirat ovat koiria, eivät vierustovereita sohvalla eikä etenkään sängyllä) ja annoinkin eläkepäiviään viettämään ihanaan lapsiperheeseen.

Tämä nuorempi koirani ei ole eläissään kuin yhden kontaktimuovirullan (kai se hyökkäsi raukan päälle pajukorista ja tottahan toki äijän on pitänyt näyttää moiselle hirviölle taivaan merkit ;)) ja kaukosäätimen tuhonnut muuton (yhäkin kerrostalo) jälkeen. Tämän koiran kanssa voin jättää ruokaa pöydälle, eikä niihin ole koskettukaan tullessani töistä, olenpa kerran jopa unohtanut roskiksen oven viereen töihin lähtiessäni, eikä koko pussia oltu käyty edes tökkäisemässä nurin, vaikka siellä on ollut jauhelihapakettia yms varmasti hyväntuoksuista. Viimeisimmän muuton jälkeen miekkonen alkoi haukkumaan yksinollessaan, ja naapurini minulle tästä hyvin ystävällisesti ilmoitti. Kiitin häntä ilmoituksesta ja lupasin puuttua asiaan. Vuokrasin samana päivänä haukkupannan ja pyysin naapuria ilmoittamaan minulle, jos haukkumista vielä kuuluu. Haukkupanta tehosi ja olemme naapurin kanssa sulassa sovussa, hän on aika-ajoittain jopa iohastellut koiraani törmätessämme rappukäytävässä.

Teen täyttä työpäivää, eikä minulle todellakaan ole mahdollista käyttää koiraani työpäivän aikana ulkona, joten se on arkisin lähes poikkeuksetta 8-9h yksin ja viikonloppuisin vaihtelevasti omien menojeni mukaan. Yhtäkään valitusta en ole saanut isännöitsijältä enkä naapurilta (tuota yhtä ilmoitusta en valituksena ottanut, se oli erittäin asiallinen ilmoitus koirani haukkumisesta), ennemminkin moni on ihastellut ja ihmetellyt miten noin suuri koira on niin hiljaa kaikki päivät, kun naapurien chihu taas räksyttää aina yksinollessaan.

Aina koiran aktiivisuusaste tai koko ei määrää sitä, pärjääkö eläin kerrostalossa vai ei. Valittavia naapureita on varmasti vähemmän, jos viitsit esim. muuton yhteydessä käydä sanomassa naapureillesi henk.koht, että jos koirani pitää mekkalaa yksinollessaan, sinuun voi olla yhteydessä suoraan. Näin vältyt suuremmalla todennäköisyydellä selän takana paskanjauhamiselta ja saat luotettavan koiranomistajan maineen talossasi. Tietysti tämä vaatii myös sen, että pyrit haukku tms tapauksissa aktiivisesti muuttamaan koiran käytöstä parempaan suuntaan.
Itse olen tuon kierroksen tehnyt aina koiran kanssa muuttaessa ja naapurisopu on aina säilynyt ja koirani ovat olleet tykättyjä koosta, rodusta ja aktiivisuustasosta riippumatta.

Itse en koskaan ole ymmärtänyt, miksi olisi ongelma ottaa koira kerrostaloon. Okei, metsästyskoiraa en kerrostaloon laittaisi, enkä vanhempaa koiraa, joka on jo tottunut elämään muualla (varsinkaan isoa ja, jolla on taipumusta vahtia), mutta puhutaanpa tässä nyt kuitenkin yksinomaan sakemanneista.

Itsellä tällä hetkellä pentu ja asumme tilapäisesti kerrostalokolmiossa. Opiskelujen aikana täysikasvuisen koiran kanssa jaettu kymmenen neliön huone, eikä ole ollut ongelmia. Koiralle on vain tehtävä selväksi, että kotona ei tehdä mitään, siellä ollaan rauhassa. Tämän omaksuminen edellyttää tietenkin sen, että koira saa tarpeeksi liikuntaa ja aktivointia. Ja yksinhän koiran on osattava olla naapurisovun kannalta vähintäänkin hiljaa.

Plussana ehdottomasti se, että pentuni on pienestä asti tottunut kuulemaan rapun ääniä, eikä reagoi niihin. Ei luulisi rupeavan tyhjän räksyäjäksi myöhemmällä iälläkään. Miinuksena se, että jos talossa ei ole hissiä, on se melkoinen homma kannella pentua portaita eestaas, kun rupeaa myöhemmin olemaan jo kokoakin. Meidän talossa on hissi, mutta kyllä sisäsiisteyden opettaminen kärsii ihan vain oman laiskuuden takia, kun ei esimerkiksi iltaisin jaksa tunnin sisään montaa kertaa hypätä pihalla rapussa kolistellen.

Herään joka aamu klo.5.00 ulkoiluttamaan koiraani, saa kunnon lenkin ennen töihin menoa, kun tulen kotia lähden saman tien lenkille ja n.1h reipasta menoa tai pidempi sikäli jos tavataan toisia koiria. Sitten illalla pitkä lenkkii, sekä ehkä tässä välissäkin. Koirani on sairastellut lähes koko ikänsä korvia, sekä yksi leikkaus tehty. Tukimukset, ruokavalio ja vakuutus maksut, niihin kantsii varautua. Luonne on erittäin nöyrä, mutta silti rohkea, vaatii ehdottoman koulutuksen joka aloitettu pentuna, mutta jatkuu edelleen (2v). Koirani ei koskaan hauku sisällä, naapurit sanoo että on kuin minulla ei olisi koiraa, niin on hiljasta. Asun 77 neliön asunnossa ja koirani on sakemanni.

Tyytyväinen ja hyvinhoidettu koira, josta kaikki naapurit pitävät, kerrostalon pihalla

http://asperger.nettisivu.org/files/2012/01/7-300x265.jpg

Ei tarvita valvontakameroita ja vuokra senkun vuosi vuodelta alenee.

Paimenkoira - kerrostalo = idioottimainen yhtälö.
Paimenkoirat; esim. schäfer, collie -tarvitsevat PALJON liikkumista, se on kirjoitettu jo niiden geenejen luontoon. Jos kerrostalon piha-alue on se paikka, missä koira voi vapaasti peuhata..sellaista taloyhtiötä tuskin löytyy. No, jos olet himourheilija. Käyt pitkillä lenkeillä pari kertaa päivässä niin ehkä silloin. Kyllähän omistaja pystyy koiran kuin koiran opettamaan vaikka makaamaan omassa nurkassaan ja välillä käy syömässä..ei se ole minkään koiran elämää. Paimenkoira tarvitsee TILAA -ulkotilaa peuhata ja haistella reviireitä ym. Omakotitalo, sen takapiha sekä kunnon lenkit siihen kaupan päälle niin tyytyväisiä ovat paimenkoirat ainakin omasta kokemuksestani. (Olen myös henkilön kaveri, joka asuu kerrostalossa, käyttää 2 - 3 kertaa schäferinsä talon viereisessä pikku metsänsiivussa. Päivässä kertyy koiralle "laatuaikaa" 200 metriä ja 10min. ulkoilmaa.) Käyttäkää ihmiset järkeä kun olette hommaamassa koiraa, kysykää vaikka google-sedältä, eläinlääkäriltä tai aiheeseen liittyvistä kirjoistakin on apua. Koira on osa perhettä eikä vaim status (piikkipanta pitbullit ym.)

meillä ei tulisi kuuloonkaan että koskaan voitaisiin muuttaa kerrostaloasuntoon koiriemme kanssa, pennusta asti tottuneet "vapauteen" kun maalla asutaan, mutta uskoisin pennun pienestä pitäen tottuvan kyllä.
itse olen kyllä jyrkästi sitä mieltä että ison koiran paikka ei ole kerrostalossa. varsinkaan jos rappusia on paljon.
kyllähän spk vaatii muutakin kuin lenkkeilyä, oletko miettinyt sitä? ja varsinkin pentuaikana saattavat olla mitä ihanimpia kodin tuholaisia jos koiralle ei järjestetä aivotyöskentelyä sun muita virikkeitä tarpeeksi.
ja meillä ainakin koirat vahtivat paljon taloa ja ilmoittavat jokaisesta tulokkaasta, tätäkin pystyy kontroloimaan ja saa kitkettyä pois mutta oletko miettinyt että tuollaisakin ongelmia siellä kerrostalossa voipi ilmetä.

Kun itse auin koiran kanssa kerrostalossa tuli vapaapäivinä ulkoiltua jopa 5 tuntia yhdellä lenkillä. Kyllä koiran kanssa voi asua vaikka hotellissa, ei ole asumismuodosta kiinni vaan ihmisestä itsestä.

Itsellä nyt n.2,5 vuotias ja painoa ehkä 42 ja asun kerrostalossa. HYvin on pärjännyt
on kyllä hyväluontoinenkin. Ihan pentuna tuli ja voin suositella muillekkin. Pentua en
alussa pitkiä' aikoja kerrallaan jättänyt yksin vaan pikkuhiljaa. Liikuntamääräsi kuulostaa aika samoilta kuin mulla..toki riippuen päivästä ja viikosta mutta harvemmin 3h/päivä vähempää.. aina välillä jotain rankempii treenejä ni koira nukkuu onnellisena omalla sohvallaan.

Älä tuo koiraa kerrostaloon!!!! Kun olet töissä niin koira häiritsee asukkaita jatkuvalla ulvomisella. Esimerkkejä vaikka kuinka paljon.