Itsepetos on petoksista pahin!
Ylläoleva määritelmä on jostain syystä jäänyt mieleeni. Kuka nyt pettäisi läheisintään, itseään, johon luottaa ja joka luottaa eniten.
Ajattelin kirjoittaa viestini asiayhteydessään mutta peruin ajatukseni.
Saa nähdä mihin tulokseen palstalaiset päätyvät
Ylläoleva määritelmä on jostain syystä jäänyt mieleeni. Kuka nyt pettäisi läheisintään, itseään, johon luottaa ja joka luottaa eniten.
Ajattelin kirjoittaa viestini asiayhteydessään mutta peruin ajatukseni.
Saa nähdä mihin tulokseen palstalaiset päätyvät
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuohonhan on mahdotonta ottaa kantaa, kun ei tiedä mihin asianyhteyteen se kuuluu ? Paljon vaadit meiltä palstalaisilta, jos odotat järkeviä vastauksia.
Minä koen ainakin olevani niin rehellinen kannanotoissani kuin voin, juuri itseni vuoksi, joka todella on minullekin tärkein..
Kertoa mihin kykenen, mikä minulle sopii, mistä pidän ja mistä en. Itsepetosta en ainakaan siinä näe.
Täytyy vielää täydentää ajatustani itsepetoksesta. Itse on lapsi meissä ,luottavainen, rehellinen ja aito. Siellä se on kerrostumassamme ja uskon, että sitä on syytä kuunnella.
Varmaan pettäisin itseäni, jos hylkäisin ne asiat joista se on ilonnut ja voinut hyvin, ollut onnellinen ja tasapainoinen.
Tätä en tietäisi, jos en olisi niin joskus tehnyt, ja vääjäämättä
saanut siitä opetuksen, hukannut joksikin aikaa siihen yhteyden, ollut silloin onneton ja turhautunut. Se vaatii huomionsa tuo lapsi, ei se anna rauhaa---onneksi !
On ollut välttämätöntä pysähtyä tutkiman sisintään, ja voin vakuuttaa sen olevan melkoinen seikkailu, jossa oppii tuntemaan, niin hyvin kuin yleensä pystyy näkemään asioita ja niiden seurauksia sisimpäänsä.
Hyvää tekevä prosessi se on (sisällyttäen vaativaa rehellisyyttä) mutta lopputuloksen tien hyvä tunne kyllä palkitsee :)
Tällä en tarkoita, ettteikö sitä vaadita koko elämän ajan meiltä, elää niin, että voimme olla tasapainossa,-- luottaa hyvän toteutumiseen, vaatimatta kuitenkaan mitään paratiisiä, tai yhteiskuntaa, joka takaisi kaiken,
tarvitsemamme.
Siihen saimme muut valmiudet itse takoa tarvitsemamme:D
Omasta itsestään oli pakko tarkastella aihetta itsepetoksesta, muulla lailla yleistäen en taitaisi osatakaan.
Ainakin puolue sihteerisi kiirehtii ensimmäisenä vastaamaan, nähtävästi hän suhtautuu myönteisesri asiaan jos ei sitten sekoita ja arvele että kysymyksessä on itsetyydytys.
Muuten miten voi ajatuksia perua ?
Kyllähän itseään voi pettää, joskus tahattomasti, joskus harhautumalla tosissaan turhiin kuvitelmiin. Voi myös luulla itsestään " turhan suuria." Elämän oppitunti kyllä jonkun verran valistaa. Myönnän enemmän kuin kerran pettäneeni itseäni. Vaatii myös rohkeutta tarkastella "puolueettomasti" - jos sellainen on edes mahdollista - itseään.
Vaan nyt painun konkreettisesti metsään!
Onko pahempi, että joku toinen pettää minua kuin että petän itse itseäni. Onko itsepetturi sellainen, joka joutuu elämään toisten ehdoilla ja toisten hyväksi. Sellainen oli hyvinkin yleistä ennen naisten tasa-arvoa, esim. taloudellinen välttämättömyys monelle. Moni lahjakas tyttölapsi sai unohtaa haaveensa, kun piti hoitaa vanhempansa hautaan tai onneton vaimo ei voinut erota miehestään, muuten olisi jäänyt puille paljaille.
Itsestään liikoja luuleva saa ennen pitkää kolautuksen maan pinnalle, ja sitä pahemmin sattuu, mitä korkeammalla ovat luulot olleet. Paljon puhutaan ihmisen oikeudesta "toteuttaa itseään", se on ihan muotisanonta. Mutta saako itseään toteuttaa polkemalla muita. Miten pitkälle pitää elää muut huomioon ottaen. Onhan tuulentupien rakentelu terapeuttistakin, ellei jää sinne hataraan höttöön asumaan.
Onko poliittinen takinkääntäjä itsepetturi, jos hän toisessa puolueessa pääsee vihreämmälle oksalle. Petänkö itseäni, kun olen ns. vieraskorea.
Metsään mennään tässäkin asiassa, päin mäntyä suorastaan. Mutta metsä ei petä : se vastaa kuten sinne huudan ja kuuliainen oppilas alkaa nähdä metsän puilta.
paha petos, sekä toisten että myös itsensä.
Mitenkähän tuon konkretisoisi? Ehkäpä kaikki jostain riippuvaiset valehtelevat itselleen, kun lupaavat itselleen, että huomenna teen parannuksen. Peli-, huume-, alkoholi- ja tupakkariippuvaiset tulevat ensinnä mieleen.
Enhän minäkään tiedä vastausta tuohon, mutta viesteissäkin on selvästi tuohon sorruttu.
Jos väittää totuudeksi sellaista, joka ei voi pitää paikkaansa OMALLA KOHDALLAAN on kyseessä itsepetos.
Mielenkiintoinen aihe. Piti oikein ruveta miettimään, olenko joskus pettänyt itseäni. Taivaanrantoja kyllä maalailen ja pilvilinnojakin rakennan, mutta ei se voi itsepetosta olla, koska tiedän sen olevan utopiaa.
Lähinnä itsepetosta lienee se, että jokin asia pitäisi hoitaa tai työ tehdä, mutta onnistun keksimään jonkin sopivan tekosyyn siirtää tehtävä tuonnemmaksi.
Kyllä! Kyllä minä olen pettänyt itseäni: tekosyy on itsepetosta.
Tuo aihe tuli esiin aikaisemmassa viestissä, jossa Katleija kertoi rakastavansa yksinäisyyttä. Taisin jo silloin sanoa mielipiteenäni, ettei noin voi olla.
Yksinäisyys voi tuntua ihananalta vaihteluna mutta ei pysyvänä olotilana.
Yksin pärjää hyvin jos on riittävä tukiverkko lähellä ja itsellä on hyvä kunto. Jos joutuu olosuhteiden pakosta olemaan yksin niin se onkin eri juttu. Ihminen kaipaa juttuseuraa ja huomiota.
Petän juuri itseäni kun lupasin itselleni imuroida ehkä tänä päivänä mutta iltaan on aikaa joten voin luikertaa itsepetoksesta vielä.
Niin, aloitukseni oli . Sillä tarkoitin ja tarkoitan elämistä yhden hengen huushollissa.
Yksinäisyyteen en ole rakastunut, siihen tilanteeseen en ole elämäni aikana joutunut, onneksi. Ne ihmiset ovat onnettomimpia, jotka tuntevat aina syvää yksinäisyyttä kaikkialla ympärillä olevista ihmisistä huolimatta.
Selvensin asiaa vielä ketjun edetessä, kun huomasin "kapunkin" kirjoittavan erakkoluonteisista "luonnon valuvikaisia tyypeistä".
Valitan, että johonkin on lentänyt osa viestini ensimmäisestä lauseesta .
po. Niin aloitukseni oli -Rakkaudesta yksineloon-.
Anteeksi myös, että puutuin!
Mielihyvin saat anteeksi!