Olimme ex-mieheni kanssa 5 vuotta yhdessä ja meillä on yksi yhteinen 2-vuotias lapsi. Ennen kuin tulin raskaaksi suhteemme oli ”täydellinen”, sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa mennä alamäkeä koska emme oikein puhuneet, mies oli paljon pois kotoa ja oli masentunut. Viimeisen vuoden ajan hän oli jatkuvasti minulle vihainen vaikka tuntui, että tein kotona kaiken, hoidin lapsen, maksoin ruoat ja muunkin elämisen ym. Koskaan en jotenkin kelvannut. Välillä sain käydä kavereita näkemässä mutta tuntui, että nekin kerrat lähinnä rasittivat lisää. Kuukausi sitten tapasin erään ihmisen ja totesin järkyttyneenä kuinka elämäni oli ollut jatkuvaa stressiä, ahdistusta ja pelkoa. En oikeasti pystynyt hahmottamaan, että joku voisi oikeasti arvostaa minua, että joku haluaisi herätä keittämään minulle kahvia tai sanoa että olen kaunis. Totta kai tiedän, että tämä on sellaista ihastumista ja etten oikeasti ansaitse tätä, mutta silti tunne oli jotenkin niin erilainen ja vapautunut...
Kirjoitin sitten miehelleni että emme voi olla yhdessä koska muuten päätyisin pettämään häntä. Puhuimme asioista ja päätimme sovussa erota, muuttaa omiin asuntoihin mahdollisimman lähelle toisiamme ja hoitaa lasta vuoroviikoin.
Viime viikonloppuna näin sitten tätä tapaamaani ihmistä ja olin sanonut miehelleni olevani yhden yön poissa ja tulevani seuraavana iltana kotiin. Aamulla soitimme miehen kanssa ja hän kertoi että lapsi on hieman kipeänä, mutta vakuutti, ettei minun sen takia tarvinnut tulla. Myöhemmin päivällä hän sitten soitti, että pitää päästä kauppaan ja että haluaisi minun tulevan kotiin. Sanoin, että olen nauttinut muutamia annoksia alkoholia etten mielelläni olisi lapsesta yksin vastuussa sillä hetkellä ja että puhe oli että tulen illalla. Tämän jälkeen mies löi minulle luurin korvaan eikä enää vastannut puhelimeen. En halunnut mennä kotiin kun tiesin miehen vain haukkuvan minut ja kotiuduinkin vasta sitten seuraavana aamuna.
Tämän jälkeen mies sanoi, että hän ei enää halua olla kanssani missään tekemisissä kerran en pysty pitämään sovituista asioista kiinni ja että joko hän ottaa lapsen kokonaan tai minä otan. Ahdistaa, koska tiedän, että en jaksa hoitaa lasta kokonaan yksin (siis ilman mahdollisuutta koskaan saada ”vapaata” tai tehdä mitään omaa) koska olen luonteeltani helposti ahdistuva ja masentuva mutta kuitenkin ajatus siitä, että täysin menettäisin lapseni tuntuu kauhealta varsinkin kun olen pääasiassa hoitanut nykyään ja hän on oikeastaan tuntunut ainoalta arkipäiväiseltä ilonaiheelta. Tiedän, että mokasin ja yritin pyytää sitä anteeksi, mutta mies oli sitä mieltä, ettei hän voi tällaista antaa anteeksi.
Sain äsken tiedon, että saisin ihan hyvän asunnon tästä ihan läheltä mutta tuntuu ihan musertavalta, en minä halua menettää koko entistä elämääni vaikka eroaisimmekin :( Onko minulla mitään mahdollisuuksia tuohon vuoroviikkosysteemiin jos mies kieltäytyy olemasta kanssani tekemisissä?
Olen pahoillani jos tämä kirjoitus on jotenkin sekava, olen aivan poikki kun lapsella on juuri alkanut päivähoito ja en ole saanut nukuttua paljon yhtään... Mutta tuntui ettei oikein voi tästä jatkuvasti jahnata tuon nykyisen suhteilunkaan kanssa kun hänellä ei ole tämmöisestä mitään kokemusta ja sanoo lähinnä että ”no kyllä ne asiat jotenkin varmasti järjestyy” :(
Kirjoitin sitten miehelleni että emme voi olla yhdessä koska muuten päätyisin pettämään häntä. Puhuimme asioista ja päätimme sovussa erota, muuttaa omiin asuntoihin mahdollisimman lähelle toisiamme ja hoitaa lasta vuoroviikoin.
Viime viikonloppuna näin sitten tätä tapaamaani ihmistä ja olin sanonut miehelleni olevani yhden yön poissa ja tulevani seuraavana iltana kotiin. Aamulla soitimme miehen kanssa ja hän kertoi että lapsi on hieman kipeänä, mutta vakuutti, ettei minun sen takia tarvinnut tulla. Myöhemmin päivällä hän sitten soitti, että pitää päästä kauppaan ja että haluaisi minun tulevan kotiin. Sanoin, että olen nauttinut muutamia annoksia alkoholia etten mielelläni olisi lapsesta yksin vastuussa sillä hetkellä ja että puhe oli että tulen illalla. Tämän jälkeen mies löi minulle luurin korvaan eikä enää vastannut puhelimeen. En halunnut mennä kotiin kun tiesin miehen vain haukkuvan minut ja kotiuduinkin vasta sitten seuraavana aamuna.
Tämän jälkeen mies sanoi, että hän ei enää halua olla kanssani missään tekemisissä kerran en pysty pitämään sovituista asioista kiinni ja että joko hän ottaa lapsen kokonaan tai minä otan. Ahdistaa, koska tiedän, että en jaksa hoitaa lasta kokonaan yksin (siis ilman mahdollisuutta koskaan saada ”vapaata” tai tehdä mitään omaa) koska olen luonteeltani helposti ahdistuva ja masentuva mutta kuitenkin ajatus siitä, että täysin menettäisin lapseni tuntuu kauhealta varsinkin kun olen pääasiassa hoitanut nykyään ja hän on oikeastaan tuntunut ainoalta arkipäiväiseltä ilonaiheelta. Tiedän, että mokasin ja yritin pyytää sitä anteeksi, mutta mies oli sitä mieltä, ettei hän voi tällaista antaa anteeksi.
Sain äsken tiedon, että saisin ihan hyvän asunnon tästä ihan läheltä mutta tuntuu ihan musertavalta, en minä halua menettää koko entistä elämääni vaikka eroaisimmekin :( Onko minulla mitään mahdollisuuksia tuohon vuoroviikkosysteemiin jos mies kieltäytyy olemasta kanssani tekemisissä?
Olen pahoillani jos tämä kirjoitus on jotenkin sekava, olen aivan poikki kun lapsella on juuri alkanut päivähoito ja en ole saanut nukuttua paljon yhtään... Mutta tuntui ettei oikein voi tästä jatkuvasti jahnata tuon nykyisen suhteilunkaan kanssa kun hänellä ei ole tämmöisestä mitään kokemusta ja sanoo lähinnä että ”no kyllä ne asiat jotenkin varmasti järjestyy” :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et voi pitää lapsen isää jonain ilmaisena lapsenvahtina joka antaa sinulle vapaata. Kyse on lapsen oikeudesta tavata molempia vanhempiaan eikä sinun oikeudestasi "vapaaseen". Aika kamala näkökulma sinulla lapsen ja isän tapaamisiin.
Enhän minä minään ilmaisena lapsenvahtina ole pitänyt vaan en yksinkertaisesti jaksa lasta hoitaa täysin yksin. Että jos hän ei suostu vuoroviikkoihin niin sitten minun on pakko suostua siihen, että en koskaan enää näe lastani :( Siksi kysyinkin, että onko mahdollista jonkun tahon määrätä, että on nuo vuoroviikot.
Ja ymmärrän tietenkin, että oli lapsellista olla pitämättä sovitusta jutusta kiinni vain sen takia etten kestänyt tulla ex-mieheni haukkumaksi, mutta hänhän alunperin ei pitänyt sovitusta kiinni kun vaati minua tulemaan päivällä kun olimme sopineet, että tulisin illalla...
Sovituista asioista täytyy pitää kiinni, teidän kummankin.
Toivottavasti saatte asian sovittua, kyseessähän on teidän lapsenne ja hänen etunsa. Teidän ei lapsenne takia tarvitse lopettaa omaa elämäänne, mutta pitäkää sopimastanne kiinni konfliktien välttämiseksi.
Vuoroviikkosysteemi on hyvä, jos etäisyys vanhempien asuntojen välillä ei ole pitkä ja lapsi on alle kouluikäinen. Suosittelen sitä, että lapsi saa olla tasapuolisesti molempien vanhempien luona.