Bedlingtoninterrieri

Käsittäkseeni ovat hiukan pehmeämpiluonteisempia kuin useimmat terrierit. Sen mitä olen niihin tutustunut, sopivat ihan hyvin pelkäksi seurakoiraksi, kun vaan saavat kohtuullisen määrän liikuntaa ja tekemistä. Bedlareitahan luonnehditaan rohkeiksi, mutta rauhallisiksi ja niistä saa hyvän kaverin varmasti kaikkiin koiraharrastuksiin, jos niihin on intoa.
Turkki pitää trimmata, näyttelykoira aina ennen näyttelyitä, ja karva pitää kammata viikoittain, sillä irtokarva ei irtoa siitä itsestään.

Bedlari on pitkälle jalostettu rotu eikä Suomessa ole kuin muutama kasvattaja. Kannattaa selvittää tarkkaan historia.
Bedlarista sanotaan, että se on susi lammasten vaatteissa. Tämän voin allekirjoittaa omistettuani sellaisen vuosia sitten. Vaatii hyvän ja järjestelmällisen kasvatuksen.
Ulkonäkö antaa kuvan lauhkeasta lampaasta, mutta itselläni on toinen kuva, sillä ystäväpiirissäni oli muitakin bedlareita ja samanlaisia jukureita kaikki.
Turkki vaati todella paljon hoitoa, harjausta ja trimmaamista ammatti-ihmisellä.

Vehnäterrieri on lauhkeampi, mutta isompi.

Nyt on edellisellä kirjoittajalla mennyt puurot ja vellit sekaisin. Luonne ei ole yhtäkuin "kiltteys". Se, että koira on "kiltti", ei tarkoita, etteikö koiralla olisi luonnetta. Kasvatus määrää "kiltteyden", mutta luonnetta on kaikilla - enemmän tai vähemmän.

Neuvoisin Sinua ottamaan rotuyhdistykseen yhteyttä, sieltä saat rodusta tietoa. Minulla ei ole pahaa sanottavaa bedlareista, olen elänyt niiden kanssa yli 40 vuotta. Mitä tulee turkin hoitoon, se ei ole työlästä, toki ei voi sileäkarvaiseen verrata.
Bedlarit ovat olleet minulle aina päärotu. Usein käy niin, kun otat kerran bedlarin, niin aina bedlari tai monella on useampiakin. Ainahan voi tulla katsomaan ja tutustumaan rotuun. Suomen Bedlingtonkerho ry. Käy tutustumassa.
Vehnät on ihania, mutta rohkenen sanoa, että vaativampi. Rotumme on hyvissä käsissä, vain muutamia kasvattajia, ei yhtään ns. kenneliä. Ja mitä tulee sairauksiin, sanoisin terve rotu. Joka rodussahan löytyy poikkeuksia. Rotuahan mainostettiin tosi sairaana rotuna ja se ei kyllä pidä paikkaansa.

Minulla on kokemusta Bedlingtoneista yli 10vuotta ja voin sanoa että on ihanteellinen seurakoira.Ystävällinen,ei haise koiralle,ei lähde karvaa,turkin hoito helpompaa kuin esim.villakoiralla,on sopivan kokoinen,sopii lapsiperheeseen ym...

Minäkin TUNNEN monta erirotuistakoiraa,bedlington ollut nyt reilun vuoden.Ja uros.Komppaan edellistä kirjoittajaa.On rauhallinen,tykkää toisista koirista ja lapsista.

Lue blogia Hallan harhaa niin tulee selville! Oikein hyvä ja hauska blogi.

Olen kasvattanut bedlingtoneja vuosikymmeniä ja tietenkin oppinut tuntemaan niin rodun hyvät kuin huonotkin puolet. Helppohoitoinen ja siisti koira, ei lähde karvaa ja turkki suorastaan tykkää pesusta. Siksi kaikinpuolin kätevä esim kerrostalossa, ei myöskään hauku turhia.
Terrieri on aina terrieri, lempeä ja ystävällinen, mutta saattaa kiihtyä sekunnissa ärsytettynä- ei siis todellakaan mikään pehmokoira.
Terveystilanne on varsin hyvä- Pevisarotuna vaaditaan niin maksa kuin silmätulokset ennen astutusta.
Harrastuskoiraksi en bedlingtonia suosittele mikäli mielessä on kilpailut ja niissä maineen ja kunnian kerääminen. Näyttelykoirana mainio, suurin osa suomalaisista koirista täyttää rotumääritelmän vaatimukset ja pystyy kilpailemaan aina valioitumiseen asti.
Kukaan ei kasvata Suomessa rahan kiilto silmissään eli koiran voi ostaa turvallisesti keneltä tahansa kasvattajalta.

Kuten muutkin terrierit se etsii maasta kaiken syötväksi kelpaavan, kuten toisten koirien ulosteet. Älä hanki harmeja itsellesi.

^ Ei pidä paikkaansa. Ymmärrät varmaan itsekin, että se on yksilökohtaista. Meillä ei bedlingtonin tongi maasta mitään syötävää ja jos joskus joku vastustamaton herkku tulee eteen, niin jättävät käskystä. Harmeja ei kannata hankkia, siksi suosittelenkin bedlingtonia, sillä se on kaikkea muuta.

Itse ostaisin bedlingtonin heti, jos pentuja olisi :)