Tyhmiä kysymyksiä tiiteistä

vierestä monia piirejä niin paljon seuranneena väitän ainakin seuraavanlaista:

"- Onko ihmisiä jotka toimivat transvestisesti, mutta eivät samaistu transvestiitteihin tai pidä termistä, vaan pukeutuvat "muuten vain"?"

On. Ja on ihmisiä jotka sijoittuvat vähän miten sattuu oppikirjatransvestisuuden ja oppikirjatranssukupuolisuuden välimaastoon. Vaikka vielä trangenderismin ja noiden välimaastoonkin. Ja ulkopuolelle. Suomessa ihmiset ajattelee tätä eniten kuitenkin niiden linjojen mukaan mitä meille jatkuvasti populaarikulttuurissa ja netissä syydetään, eli tätä TV CD TS shemale fetissi jne. litaniaa ja törmäävät siihen ennen pitkää.

"- Onko suomalaisten transvestiittien keskuudessa selvästi erilaisia porukoita / tyylejä / alakulttuureita / jotain?"

Väittäisin että on DWC ja sitten on kaikki muut jotka ovat hajaantuneita kuka minnekin. Eniten tämä näkyy ikäryhmissä siten, että DWC on pääpainollisesti 40 porukkaa ja nuoret ovat sitten itseksiään tai jossain aivan muissa yhteyksissä. Sitten on rutkasti vanhempaakin väkeä jotka eivät ole DWC:n kytköksissä vaan kuka missäkin. Ja sitten on vielä se salattu ja hyshys osa, eli seksiseuraa etsivät tiitit tai tiitisti toimivat ja muuten vain seksi- tai deittisivustoyhteyksissä ja gallerioissa pyörivät. Näitä jälkimmäisiä on enemmän kuin haluttaisiin varmaan myöntää ja varmasti enemmän kuin vaikka DWC:n jäseniä.

"- Onko transvestisuudessa eroja eri maiden välillä? Millaisia? En tarkoita niinkään mitään kaukaisia kulttuureita vaan lähinnä Euroopan sisällä."

Tyylierot ilmenevät enemmän maiden kansallisten tyylierojen mukaan, niin esilläolon kuin olemistyylin perustella. Etsipä vaikka jostain brittien foorumeita ja sivustoja niin näet että se vertautuu hyvin muuhunkin brittiläiseen populaarikulttuuriin. Samoin TV ja TS piirit ovat monesti lomittuneempia kuin Suomessa, koska Suomessa ei ole oikein mitään transalakulttuuria ja transbaareja jossa ihmiset lomittuisivat. Silti TV-TS linjajakoja löytyy muualtakin roimasti.

"- Yhdistävätkö tiitit miesolemukseensa naisellisia elementtejä, vai onko pointti pitää kontrasti mahdollisimman selvänä?"

Kaiken lukemani ja jututtamieni tiittien perusteella tuo vaihtelee hyvin paljon.

"- Kuulemma myös naiset "voivat olla" transvestiitteja, mutta onko mieheksi laittautuvia naistransvestiitteja jossain oikeasti? "

On, mutta en tiedä onko heitä oikeasti olemassa ilman että he olisivat törmänneet johonkin transpiireihin josta he olisivat oppineet tuon ajatuksen. Yleisempää on että tuota tapahtuu lesbo- ja queerpiireissä vaikka millä mitalla käytännössä, mutta sitä ei minusta ajatella aivan samalla tavalla kuin mitä transvestiittimiesten keskuudessa ja transpiireissä ylipäätään ajatellaan transvestisuudesta laatikoituna. Se on jo oma maailmansa.

Muut kysymykset on niin henkilökohtaisia anekdootteja vaativia, ettei ole hyödyllistä vastata. Melkein kaikiin voisi silti vastata että vaihtelee ihmisten välillä. Tiitit on hirveän vaihtelevaa porukkaa, vaihtelevampaa kuin TS:t koska TS:t sentään Suomessa käyvät kaikki saman prosessin, vaikka ovatkin henkilöinä erilaisia.

Transvestiitit ovat valkoisia miehiä ja valkoisia miehiä ei voi loukata, vaikka heitä miten haukkuisi.

Asialliseen kysymykseen lienee syytä antaa asiallinen vastaus myös tranvestiittien taholta, siispä tässä sellainen

Tiittejä on todella moneen lähtöön, yhteinen tekijä on vain vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisen tarve.

- Onko kaikilla "tyttönimi"? Onko nimen lisäksi muuta tyttöpersoonaan kuuluvaa, eri ikä, henkilöhistoria tms.? Onko epäkohteliasta kysyä tyttönä esittäytyvältä tiitiltä oikeaa nimeä?

Useimmilla on tyttönimi ja jos joku sitä käyttää, ei ole asiallista udella oikeaa nimeä.

- Onko ihmisiä jotka toimivat transvestisesti, mutta eivät samaistu transvestiitteihin tai pidä termistä, vaan pukeutuvat "muuten vain"?

Kyllä on, jotkut ilmaisevat vain haluavansa pukeutua ilman mitään leimalappua.

- Onko suomalaisten transvestiittien keskuudessa selvästi erilaisia porukoita / tyylejä / alakulttuureita / jotain?

Jossain määrin fetistiset tiiti ja "pelkät pukeutujat" hakeutuvat eri seuroihin, mutta mitään selkeää jakoa tässä ei ole. Ja kuten jo yllä mainittiin deittiporukka kyllä on jossain määrin erillään vaikkapa DWC-tyyppisestä väestä- Myös drag-kulttuuri on yksi tranvestiittien alakulttuuri, vaikka sitä kyllä harrastavat enemmän homomiehet kuin "perustiitit".

- Onko transvestisuudessa eroja eri maiden välillä? Millaisia? En tarkoita niinkään mitään kaukaisia kulttuureita vaan lähinnä Euroopan sisällä.

Tähän kysymykseen saa joku enemmän maita kierrellyt vastata, Tuntumani on, että Euroopassa erot eivät ole niin suuria, mutta jo Amerikassa jutut asettuvat vähän eri tavalla, esim, enemmän hormoneja käytäviä ja kehoaan muokkaavia transvestiitteja..

- Onko kaikkien tiittien tavoite "ulkoilla", vai riittääkö joillekin omissa oloissa laittautuminen (ilman että kyse on ympäristön paineista)?

Pienelle osalle riittää kotona pukeutuminen ilman ulkoisia paineitakin, monille on tärkeää päästä uloskin. Ja näistä suuri joukko pukeutuu vain kotona pelkästä ulkoisesta paineesta.

- Voiko tiitillä olla jatkuvaa ahdistusta siitä, että keho ei ole riittävän naisellinen? (Toisen ketjun hormoninkäyttömaininnoista päätellen voi?)

Kyllä voi.

- Yhdistävätkö tiitit miesolemukseensa naisellisia elementtejä, vai onko pointti pitää kontrasti mahdollisimman selvänä?

Osalle kontrasti on tärkeää, osalle taas blendaus on toinen luonto.

- Kuulemma myös naiset "voivat olla" transvestiitteja, mutta onko mieheksi laittautuvia naistransvestiitteja jossain oikeasti?

On heitä, eivät vain näy niin usein ympäristössä.

- Oliko edellä jokin loukkaava tai erityisen tyhmä kysymys tai ilmaisu?

Yksikään kysymyksesi ei ainakaan minusta ollut missään määrin loukkaava, asiantilaahan vain tiedustelit.

Empiirinen tartuntapinta transvestiitteihin on minullakin kovin ohut, olkoonkin, että toimin tuon yllämainitun transvestiittiyhdistys DwC ry:n puheenjohtajana. Olen tavannut viiden ulkoiluvuoteni aikana alle 200 transvestiittiä. Kun meitä arvoidaan olevan jotain 100 000, niin se tarkoittaa sitä, että jollain tavalla tunnen joka viidennen sadannen.

Jo tästä pienestä 200 tiitin porukasta voi sanoa, että on kyse kuitenkin varsin heterogeenisestä ilmiöstä. Kun joukkoon kuvittelee mukaan kaikki muu kin tv-ominaisuutta kantavat, niin pakka edelleen sekoittuu.

Ihan samalla lailla voidaan kysyä, mitä yhteistä on vuonna 1958 syntyneillä ihmisillä? Heillä se on lukusarja 1958, meillä taas kirjainpari tv.

Yksittäisiin kysymyksiin tuossa ylempänä on jo niin tyhjentävät vastaukset, etten lähde niitä toistamaan.

Paljon kiitoksia näistä!

Naisten transvestisuudesta tuli mieleen, että tunnenhan kyllä itsekin lepakoita, jotka aina illanviettoon laittavat puvun ja solmion, mutta sitä ei kutsuta transvestisuudeksi vaan esim. "naismaskuliinisuudeksi", tai sitten ei miksikään, pukeudutaan vain. Toisaalta jotkut arjessa aina maskuliinisesti pukeutuvat butchit saattavat irrotella laittautumalla supernaisellisiksi. Onko sekään asiana kovin kaukana transvestisuudesta?

En kyseenalaista arvioita tiittien määrästä kun itsellä ei ole parempaakaan tarjolla, mutta osaatteko sanoa mihin ne perustuvat ja kuinka luotettavia ne ovat? Myös seksuaalivähemmistöjen ja transsukupuolisten määristä näkee edelleen tosi vaihtelevia arvioita. Eihän määrällä sinänsä väliä, mutta näköjään ei ole yhtä käsitystä siitä kumpi on lähempänä totuutta: 1. Tiittejä on paljon ja suuri osa on omissa oloissaan. 2. Tiittejä on vähän ja suuri osa ulkoilee.

Vaikka Suomessa saa vapaasti etsiä tietoa ja ilmaista näkemyksiään, niin tuntuu, että kuitenkin todellakin yksi "virallinen totuus" hallitsee kuvaa. Joko toistetaan virallista totuutta tai sitten todetaan, että virallisessa totuudessa on korjattavaa siinä että... Itsekin on sortunut siihen, että on kertonut taviksille transsukupuolisuudesta peruskaavan mukaan ajatellen sen olevan selkeämpää tai helpompaa omaksua, vaikka tietäisikin että todellisuudessa asiat ovat vaihtelevampia ja mutkikkaampia.

Vaihtoehto 1 on ehdottomasti lähempänä totta, kun otetaan homioon varovaisimmatkin arviot tiittien määrästä ja heidän näkyvyydestään katukuvassa.

Toisaalta tuli mieleen täydentää tiittikuvaa piirteellä, jota ketjun aloittaja ei huomannut kysyä ja josta olen tehnyt huomioita tuntemieni transvestiittien parissa heitä jututtaessani: Transvestismin kohde ja identiteetti sen mukana voivat muuttua voimakkaastikin vuosien varrella. On varsin tyypillistä, että nuorena pukeutumiseen liittyy suhteellisen voimakas eroottinen tai fetisistinen puoli, joka sitten katoaa jopa kokonaan ikävuosien karttuessa. Myös suhde naisidentiteettiin voi muuttua ja liukua selkeästä "naisen katsomisesta miehen silmin" naisena itsensa hahmottamisen suuntaan. Aika, jonka naismoodissa viettää näyttäisi näissä tapauksissa muokkaavan tuota näkökulmaa, kun kokemus ikäänkuin opettaa toisenlaista ajattelua ja suhtautumista. Joillakin muutos voi näkyä asioiden hahmottamiseen myös miesmoodissa.

Tyttöilyyn liittyvä erotiikka ja fetissiluonteisuus voivat olla sidoksissa salailuun ja paljastumisen riskiin. Kun naisvaatetuksesta tulee miehelle arkipäivää, jossa myös muu yhteiskunta on osallisena, niin transvestiitti tosiaan alkaa katsella ihmisiä molempien sukupuolten silmin ja vastavuoroisesti yhteiskunta näkee hänet sukupuolikokeilijana tai -leikittelijänä.

Niinkuin aiemmin jo sanoinkin, varmaankin kokemuksen määrä lisää tuon toisen sukupuolen näkökulman syvyyttä erityisesti niillä, joilla se ei ole ollut "kroonisesti päällä" pienestä pitäen. Pitää siis oppia pois kasvatuksen mukanaan tuomasta miehisistä orientaatiosta ja löytää sen feminiininen vastine.

Kukaan ei tässä ketjussa ole siis väittänyt, että näin syntyisi totaalinen naisnäkökulma.

Toisaalta haluaisin kuulla arviosi siitä, kuinka täydellinen naisnäkökulma voidaan saavuttaa silloin, kun (kuten kansainvälisesti usein tapahtuu) transvestiitti alkaa elää osa-aikanaiseuden sijasta 24/7 naisen elämää ?

Tuo ympäristöpointi on todella mielenkiintoinen. Kun olet enemmän naisena suhteessa ympäristöön, naisellinen käytös ja asennoituminen tulee enemmän ja enemmän osaksi itseä. Toisaalta ympäristön vahvistava viesti siitä muokkaa omaa käsitystä itsestä. Tällä on merkitystä sekä monille titteille että niille transsukupuolisille, joilla ei ole syystä tai toisesta ollut mahdollisuutta ajaa itseään sisään naisen ulkoiseen ja sosiaaliseen olemiseen.

Lienee kuitenkin niin, että efekti edellyttää, että sisänen minä on jo alun perin tällaiselle alttiissa tilassa. Eiväthän esimerkiksi ympäristön mieheyttä vahvistavat viestit tuota transnaiselle muuta kin pelkkää tuskaa ja ristiriidan tunnetta ja toisaalta hyvin jämäkän miehekäs tiitti ei kovin paljon muutu naisellisemmaksi ahkeralla ulkoilullakaan.