minä sitten olen, kun eilen chatissä törmäsin ensin ei-heteroon, joka kokemuksen syvällä rintaäänellä totesi, että en voi olla lesbo jos olen muslimi, no vaihdoinpa hyräillen maisemaa ja törmäsin laumaan käännynnäisiä, jotka henkistä nyrkkiä puiden hyökkäsivät verbaalisesti kimppuuni ja jälleen syvällä kokemuksen äänellä totesivat, että en voi olla muslimi, koska olen lesbo...höh? Minä kyllä synnyin muslimiksi ja lesboksi,mutta taisi olla harhaa koko juttu? Hehehe, ihan kuin välittäisin, yhteenvetona totesin vain, että minä olen minä, yksi ja uniikki, rikka monen silmässä mutta jonkunhan sekin homma on tehtävä ;)
p.s en muuten ole oikea suomalainen,koska perheeni on muualta (vaikka synnyin täällä) enkä tuttavapiirissä ole oikea persialainen,koska puhun suomea paremmin kuin persiaa...No mutta hyvä ettei kukaan sentään ole vielä keksinyt kyseenalaistamaan sitä, olenko nainen ollenkaan..tai edes ihminen :D
p.s en muuten ole oikea suomalainen,koska perheeni on muualta (vaikka synnyin täällä) enkä tuttavapiirissä ole oikea persialainen,koska puhun suomea paremmin kuin persiaa...No mutta hyvä ettei kukaan sentään ole vielä keksinyt kyseenalaistamaan sitä, olenko nainen ollenkaan..tai edes ihminen :D
Vastaukset 16
Vanhimmat
..ihmisille näyttää olevan tärkeää päästä sanomaan, miten asiat oikein on.
Kuka on ja saa olla ja mitä.
Milloinkahan me oppisimme kysymään ilmiöistä, joita emme itse ymmärrä?
Tässä tapauksessa minuakin kiinnostaa uskonnon ja oman elämäsi suhde. Miten tulet sen asian kanssa toimeen?
hyvin. Oli aika tuossa parikymppisenä jolloin kieriskelin jossakin identiteettikriisissä, käännyin ortodoksiksi ja menin miehen kanssa naimisiin...No, onneksi se pelleily loppui kaikessa kurjuudessaan lyhyeen ja löysin taas oman itseni. Minä uskon, että olen tarkoituksella juuri tälläinen ja tälläiseksi luotu ja koska omatuntoni on puhdas ja kaikki isot asiat elämässäni tähän saakka joita olen koko sydämestäni Jumalaltani pyytänyt olen saanut,olen onnellinen. Käytännössä en harjoita uskoani mitenkään näkyvästi, tulen hyvin vapaasta perheestä ja kulttuurista jossa nainen on perinteisesti pomo ja määrää itse itsestään viimekädessä, ja varmaan se suvaitsevaisuus on tehnyt minusta erittäin itsevarman tämän usko-lesbo kysymyksen suhteen. Kylläpäs tuntuu juuri tänään hyvältä olla minä :D
..hyvältä kuulla, että olet tasapainoinen uskosi suhteen.
Minä myös olen lesbo ja uskon Jumalaan, mutta en taida sittenkään olla kristitty, sillä en pysty hyväksymään Jeesuksen kärsimyshistoriaa, vaan se sotii minun oikeustajuani vastaan.
koska Jumalaan uskominen on hyvä, kun on rauha omassatunnossa ja sydämessä, silloin tietää tekevänsä/uskovansa oikein, vaikka uskolla olisi tai ei olisi nimeä. Jos on vain yksi Jumala, tuskin hän pahastuu millä nimellä häntä kutsutaan tai mikä on uskon nimi, ainakaan jos usko on aitoa ja vilpitöntä ja noudattaa sitä perussääntöä,mikä on kaikkien maailman uskontojen (usein unohdettu...) sanoma alunperin oli: eli älä tee muille mitään mitä et halua itsellesi tehtävän.
Minä kyseenalaistan Koraanin oppeja jatkuvasti,ja olen sen vuoksi joidenkin mielestä jumalaton. Vaan enpä ole omasta mielestäni :)
se usein menee. Henkilökohtainen uskon(käsitys) ja uskonyhteisö eivät vastaa toisiaan yks'yhteen. Olemme osittain ympäristömme, sen maapallon kolkan, jolle olemme syntymässä putkahtaneet, tuotetta ja "uhreja". Sen lisäksi jokaisessa kasvaa se oma itu, kuin sipulin ydin, sisimmässä.
Tässä sen sanot: ",,,sitä perussääntöä,mikä on kaikkien maailman uskontojen (usein unohdettu...) sanoma alunperin oli: eli älä tee muille mitään mitä et halua itsellesi tehtävän.".
Noin minäkin uskon. Ja usein myös unohdan sen.
Lukeeko tuon uskonlaatikon nimikyltissä: jumala / elämä / luonto ?
se niin ole et maailma on kaappeja ja lokeroita pullollaan ja jos emme jotakin kaappia pysty täyttämään tai johonkin lokeroon mahdu, silloin tämä maailma mieluusti jättää meidät ulkopuolelle. Katsos kun ihmisen pitäisi olla joidenkin mielestä tietynlainen ollakseen edes ihminen... Mutta aivan kuin sanoit, minä on olen minä ja onnellinen siitä. Sillä ítse tiedän mikä olen, mistä pidän ja mikä on minulle tärkeintä sanokoot muut mitä haluaa.
Mistähän päin aivan OIKEASTI olet kotoisin?
Meidän iranilaisperheessämme emme käytä itsestämme käsitettä persialainen. Olemme iranilaisia. Persiaa ei ole olemmassakaan muuta kuin kielenä.
perheeni on kotoisin Abadanista ja Masjey soleimanista, sieltä etelä Iranista, tiedätkö? :) Olet ensinmäinen minun tuntemistani Iranilaista joka sanoo noin, mutta kiva kuulla, kukin tavallaan. Meidän tuttava piirissä olemme "persialaisia" koska ystäväni,naiseni tulevat mm Afganistanista, Bakusta jne. Ja kaikki olemme persialaisia, sen kummemmin erottelematta. Siksi olen persialainen, olen myöskin puoliksi Kurdi hui!), Iranin kurdi - ja edelleen persialainen, koska Persiassa on sukuni asunut ammoisista ajoista saakka :)
Khodah hahvez!
se enempää kiistoihinne puuttumatta, eikö se kieli ole farsi mitä siellä puhutaan...eikö persialaiset nimenomaan ole ylpeitä siitä että ovat persialaisia eikä arabeja, olen saanut sen käsityksen, että he ovat tarkkoja siitä,että persialainen on eri asia kuin arabi. Sorryyyy jos olen väärässä, mutta kyllä minä kallistun tuon oxox:n puolelle jos tässä nyt mitään puolia on tarvis hakee....
et uskokaan miten se ihminen joka tulee minua ikinä sanomaan arabiksi saa kyytiä ;) Minä olen persialainen henkeen ja vereen saakka
mitä minä teen sinun kanssasi? Hassu ystäväni, anna olla! Farsiksi Iran on persia ja Irani on persialainen, niin että emmeköhän itse parhaiten tiedä, mitä olemme ;) man doset daram!!buseeee....
Ei me kiistellä kuitenkaan :) Me vaan keskustellaan.
Tuli tuossa alapuolella jo esiin, että ennen Iran oli nimeltään Persia.
Iranissa puhutaan useita kieliä. Yksi kieli on persia. Persia on siis kieli.
Kieltä ei tule sekoittaa uskontoon. Persiaa puhuvia voi olla kristittyjä, muslimeja ja vaikka mitä.
Kieltä ei kannattaisi sekoittaa kansallisuuteenkaan. Se aiheuttaa länsimaissa ongelmia, kun ihmiset alkavat kaikista idän ääri-ilmiöistä vaan ajatella että "ne persisalaiset".
Esimerkiksi Afganistan oloista lähteneet eivät ole lähteneet Iranin oloista ja afganistanilaisten ja iranilaisten kulttuurit ovat erilaisia. Ei me olla jotakin persialaisia, vaan afganistanilainen on afganistanilainen ja iranilainen on iranilainen :)
totta. Mutta puhekielessä olemme me tuolla maailmalla yhteisnimityksellä persialainen, juuri erotuksena vaikkapa arabista. Voi olla Iranin kurdi, Iranin Arabi, minä olen asunut Kuweitissa,jossa olin Kuweitin persialainen, siis puhuin farsia kun valtaväestö on arabiankielisiä :)
No mutta! täällähän oli kyse alunperin ihmisten lokeroinnista! Mitäs me nyt teemme :S voi ei... :D
vooi vooi vaikiaksi menee.Ei voi muuta sanoa.
tervetuloa vain naisten maailmaan, missä mikään ei ole yhtä mutkatonta kuin dominokeksi..
suvaitsevaisuutensa. Se on todella harmi, mutta näin se vaan joskus on. Vain omakohtainen kokemus muuttaa suomalaisen jurrikan mielipiteitä. Mikä ei koske minua itseäni, ei ole myöskään minkään arvoista.
Tarvitaan paras ystävä, joka onkin vaikka homo, jotta voidaan suvaita. Tarvitaan omat ulkosuomalaiset juuret tai rakkaus ulkomaalaista kohtaan, jotta osataan suvaita.
Sääli sääli..