Moro vaan kaikki!
Olen 16-vuotias nuori mies. Olen kotoisin noin 6000 asukkaan kaupungista, jossa asuin koko lapsuuteni. Viime keväänä päätin peruskoulun ja olosuhteiden pakosta paikkakunnan vaihtaminen oli välttämättömyys. Muutin siis äitini luonta isäni luo suomalaiseen suurkaupunkiin. Tämä asuinpaikan vaihtuminen, lukion aloittaminen paikassa, josta en tunne ketään ja kaikki muut asiat ovat saanet minut hieman ajattelemaan.
Mikä on mun paikka tässä maailmassa ja mitä mä haluan tehdä? Siinäpä vasta kysymys pohdittavaksi. Mulla on muutama haave tulevaisuuteen, mutta sitä aina miettii, että onko ne tavoiteltavan arvoisia. Tämän viestin lähettämisen jälkeen aion kirjoittaa listan, johon listaan asiat joita haluan tehdä ennen kuin kuolla kupsahdan. Tässä nyt muutamia ajatuksia mitä tulee nopeasti mieleen.
- Vaimo. Rinnalle tarvitsen naisen, joka on niin sanotusti paras kaverini. Tuki ja turva. Mielestäni minussa on potentiaalia luomaan ja vaalimaan erittäin mahtavaa parisuhdetta.
- Kaksi kissaa. Toiselle nimeksi Bablo ja toiselle nimen saa antaa vaimoni.
- Pettämättömät sukulaisuussuhteet. Tällä tarkoitan lähimmäisiä. Äitiä, siskoani, isääni ja isäpuoltani. Olen erittäin perhekeskeinen, joten perhe on kaikki kaikessa. Pidän huolta heistä ja he pitävät huolta minusta. Toivon, että tilanne säilyy näin hyvänä koko loppuelämän ajan.
- Viihtyisä koti. En tiedä haluaisinko asua kaupungissa, joten todennäköisesti haluaisin tavoitella hienoa asuntoa järven rannalta, jossa on omaa rauhaa ja tilaa. Palvelut tosin täytyy olla lähellä.
- Lapsia (suuri ehkä). Lapset tulevat varmaan olemaan elämänsuola, mutta tässä iässä en osaisi kuvitella itseäni vielä isäksi. Viidentoista vuoden päästä, mikä ettei.
- Toimeentulo ja viihtyisä työ.
Tuo viimeinen kohta; uravalinta on nyt viime aikoina ollut sellainen asia johon ei ole tullut selkoa. Peruskoulusta pääsin yli yhdeksän keskiarvolla, joten päätä ja motivaatiota opiskeluun on. Luonnollinen jatkumo peruskoulusta oli siis lukioon. Pohdin myös yhtä alaa ammattikoulusta, mutta käännyi lopulta lukion puoleen. Mulla on muutama urahaave, joiden koulutukseen pääsemiseen vaaditaan lukion suorittaminen. Nyt taas kuitenkin lukion aloituksen jälkeen on ruvennut tuntumaan siltä, että onko tämä lukio se oikea paikka minulle. Toisaalta sitä puoltaa se, että sen kautta minulla olisi mahdollisuus päästä haaveammattiini..
Näin muutaman viikon asuttuani isäni kanssa, on minuun iskenyt koti-ikävä. Tuntuu vain, että nyt pitäisi saada olla äidin ja isäpuolen kanssa, käydä niitä mukavia keskusteluja ja viettää aikaa. Isäni on minulle rakas, mutta jotenkin niin kaukainen. Saattaisi hyvä tavoite olla se, että lähentyisin isäni kanssa niin se saattaisi lieventää koti-ikävääni.
Tuli nyt vähän sekava viesti, hypitään aiheesta aiheeseen, mutta tuntui siltä, että tarvitsen nyt hieman avautua, jotta tähän päähän saisi jotain selkoa. Olisi mukava kuulla teiltä hieman pohdintaa, mitä olette mieltä omasta tarinastani ja sitten kokeneemmat "eläjät" voisivat antaa pieniä vinkkejä jatkoon.
Ei mulla muuta. Mukava jos jaksoit lukea koko stoorin.
Olen 16-vuotias nuori mies. Olen kotoisin noin 6000 asukkaan kaupungista, jossa asuin koko lapsuuteni. Viime keväänä päätin peruskoulun ja olosuhteiden pakosta paikkakunnan vaihtaminen oli välttämättömyys. Muutin siis äitini luonta isäni luo suomalaiseen suurkaupunkiin. Tämä asuinpaikan vaihtuminen, lukion aloittaminen paikassa, josta en tunne ketään ja kaikki muut asiat ovat saanet minut hieman ajattelemaan.
Mikä on mun paikka tässä maailmassa ja mitä mä haluan tehdä? Siinäpä vasta kysymys pohdittavaksi. Mulla on muutama haave tulevaisuuteen, mutta sitä aina miettii, että onko ne tavoiteltavan arvoisia. Tämän viestin lähettämisen jälkeen aion kirjoittaa listan, johon listaan asiat joita haluan tehdä ennen kuin kuolla kupsahdan. Tässä nyt muutamia ajatuksia mitä tulee nopeasti mieleen.
- Vaimo. Rinnalle tarvitsen naisen, joka on niin sanotusti paras kaverini. Tuki ja turva. Mielestäni minussa on potentiaalia luomaan ja vaalimaan erittäin mahtavaa parisuhdetta.
- Kaksi kissaa. Toiselle nimeksi Bablo ja toiselle nimen saa antaa vaimoni.
- Pettämättömät sukulaisuussuhteet. Tällä tarkoitan lähimmäisiä. Äitiä, siskoani, isääni ja isäpuoltani. Olen erittäin perhekeskeinen, joten perhe on kaikki kaikessa. Pidän huolta heistä ja he pitävät huolta minusta. Toivon, että tilanne säilyy näin hyvänä koko loppuelämän ajan.
- Viihtyisä koti. En tiedä haluaisinko asua kaupungissa, joten todennäköisesti haluaisin tavoitella hienoa asuntoa järven rannalta, jossa on omaa rauhaa ja tilaa. Palvelut tosin täytyy olla lähellä.
- Lapsia (suuri ehkä). Lapset tulevat varmaan olemaan elämänsuola, mutta tässä iässä en osaisi kuvitella itseäni vielä isäksi. Viidentoista vuoden päästä, mikä ettei.
- Toimeentulo ja viihtyisä työ.
Tuo viimeinen kohta; uravalinta on nyt viime aikoina ollut sellainen asia johon ei ole tullut selkoa. Peruskoulusta pääsin yli yhdeksän keskiarvolla, joten päätä ja motivaatiota opiskeluun on. Luonnollinen jatkumo peruskoulusta oli siis lukioon. Pohdin myös yhtä alaa ammattikoulusta, mutta käännyi lopulta lukion puoleen. Mulla on muutama urahaave, joiden koulutukseen pääsemiseen vaaditaan lukion suorittaminen. Nyt taas kuitenkin lukion aloituksen jälkeen on ruvennut tuntumaan siltä, että onko tämä lukio se oikea paikka minulle. Toisaalta sitä puoltaa se, että sen kautta minulla olisi mahdollisuus päästä haaveammattiini..
Näin muutaman viikon asuttuani isäni kanssa, on minuun iskenyt koti-ikävä. Tuntuu vain, että nyt pitäisi saada olla äidin ja isäpuolen kanssa, käydä niitä mukavia keskusteluja ja viettää aikaa. Isäni on minulle rakas, mutta jotenkin niin kaukainen. Saattaisi hyvä tavoite olla se, että lähentyisin isäni kanssa niin se saattaisi lieventää koti-ikävääni.
Tuli nyt vähän sekava viesti, hypitään aiheesta aiheeseen, mutta tuntui siltä, että tarvitsen nyt hieman avautua, jotta tähän päähän saisi jotain selkoa. Olisi mukava kuulla teiltä hieman pohdintaa, mitä olette mieltä omasta tarinastani ja sitten kokeneemmat "eläjät" voisivat antaa pieniä vinkkejä jatkoon.
Ei mulla muuta. Mukava jos jaksoit lukea koko stoorin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos on haaveita niin tietenkin pidä kiinni niistä. Ne ovat haaveitasi niin tietenkin ne ovat toteuttamisen arvoisia. Kuka nyt ei haluaisi elää unelmaansa? Unelmoi hienoista asioista ja tee kovasti töitä niiden saavuttamiseksi. Jos saavutat ne niin elämä hymyilee. Jos suku on tärkeä niin yritä elää lähellä kaikkia ja ota heihin yhteyttä usein. Lomilla on hyvin aikaa käydä tervehtimässä. Jos uskot ettei lukio ole oikea ala tai se ei riitä niin voit toki vaihtaa alaa tai vaikka aloittaa kaksoistutkinnot.
Miusta vaikuttaa että sulla on elämä aikalailla hanskassa. Tiiät mitä haluut ja sulla on tavotteita. Vois sitä huonomminki mennä. Kokemuksesta tiiän... Vaikka oonki nuor ni kokemuksia riittää vähä liiaksikin... Mut ei niistä sen enempää. Tsemppiä sulle ! :---)