Hei!
Olen pitkän aikaa miettinyt hakevani terveydenhoitoalalle opiskelemaan, mutta minua mietityttää voiko alalla työskennellä henkilö, jolla on esim. yksi tai useampi seuravista:
- Interstitielli kystiitti (IC)
- Crohnin tauti, Colitis ulcerosa (krooninen koliitti), ärtymyt paksusuoli
tai muu edellä mainittujen kaltainen tila/sairaus, joka on enemmän tai vähemmän läsnä jokapäiväisessä elämässä tuoden siihen omat vaikeutensa?
Ovatko harjoittelujaksot erityisen rankkoja (kiire, henkinen ja fyysinen kuormitus, ilmapiiri yms.) henkilölle, jolla on esim. joku edellä mainituista asioista vai onko harjoitteluissa ja opiskelussa varaa joustaa?
Olisin kiitollinen vastauksista niin alalla jo jonkin aikaa työskenneiltä kuin alaa opiskelevilta/opettavilta henkilöiltä.
Olen pitkän aikaa miettinyt hakevani terveydenhoitoalalle opiskelemaan, mutta minua mietityttää voiko alalla työskennellä henkilö, jolla on esim. yksi tai useampi seuravista:
- Interstitielli kystiitti (IC)
- Crohnin tauti, Colitis ulcerosa (krooninen koliitti), ärtymyt paksusuoli
tai muu edellä mainittujen kaltainen tila/sairaus, joka on enemmän tai vähemmän läsnä jokapäiväisessä elämässä tuoden siihen omat vaikeutensa?
Ovatko harjoittelujaksot erityisen rankkoja (kiire, henkinen ja fyysinen kuormitus, ilmapiiri yms.) henkilölle, jolla on esim. joku edellä mainituista asioista vai onko harjoitteluissa ja opiskelussa varaa joustaa?
Olisin kiitollinen vastauksista niin alalla jo jonkin aikaa työskenneiltä kuin alaa opiskelevilta/opettavilta henkilöiltä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokaisessa ammatissa voi olla, missä pääsee vessaan kohtuu nopeasti. Bussikuskilla voi olla vaikeuksia jos on noita sairauksia, mutta sisätöissä ei haittaa. Toisaalta jos on sairauden pahenemisvaihe, niin tottakai saa sairaslomaa, oli sitten missä hyvänsä työpaikassa. Tiedän ihmisiä, joilla on tuontyyppistä tausta ja kouluttautuneet hoitoalalle, töissäkin sen mitä nyt pystyvät. Opiskelussa koulussa saa esim. tenttejä tehdä sovitusti toisin. Harjoitteluja pystyy järjestelemään niin, että jos osaa jää tekemättä jonkun syyn vuoksi, korvaa sitä myöhemmin tai kesällä. Nimenomaan opiskellessa ja harjoitellessa on aina keskustelun ja sopimisen varaa ehdottomasti aina enemmän kuin töissä. Nimenomaan terveydenhuoltoalalla saa varmasti enempi ymmärrystä asioilleen kuin millään muulla alalla.
Harjoittelujaksot ovat harjoittelua. Meillä ainakin tehdään omat tavoitteet ja harjoitellaan niitä jaksolla omaan tahtiin tavoitteiden mukaan. Työvelvoitetta ei saa olla. Helpompaa kuin työ, mutta toisaalta alkuvaiheen harjoittelut vie sitten mehut päivästä, paljon uutta asiaa ja monenlaista omaksuttavaa.
Tietysti voi. Pahenemisvaiheessa voi olla hankalaa ja silloin saa varmasti sairauslomaa. Minulla oli aikoinaan opiskelijakaveri, joka sairasti Crohnin tautia ja valmistumisen jälkeen on työelämässä pärjännyt hyvin.
Mutta kannattaako opiskella ammattiin jota ei sitten voi tehdä? Ajattelin vaan että jos jatkuvasti joutuu olemaan sairaslomalla ja muut tekevät työsi sairauksien vuoksi, heikentää se ehkä hieman työilmapiiriä. Jos jo työharjotteluissa pitää "joustaa" niin eikö se sama homma jatku sitten työelämässäkin.
Hoitotyö on raskasta, riippuen tietysti siitä mihin suuntautuu.
Kiitos tähänastisista vastauksista, nimimerkit sopii sekin, Shoitajatar ja LH11!
Pointtisi on hyvä, LH11. Olen ajatellut asiaa myös tuoltakin kannalta. Harmi vain, etten saa päähäni ainoatakaan muuta alaa, johon tuntisin samaa kiinnostusta ja innostusta kuin terveydenhoitoala. Ja samahan asia niiden sairasloman takia tekemättömien töiden päätyminen toisille työkavereille on monilla muillakin aloilla.
Vaihtoehtona olisi mahdollisimman tyhjänpäiväisen, tylsän, yhdentekevän ja yksitoikkoisen ammatin valitseminen, ettei vain tulisi tilannettani pahentavaa stressiä, mutten tiedä mikä olisi sellainen. Tai sitten sairauseläkkeelle jääminen...
Ensisijaisesti olen ajatellut terveydenhoitajan työnkuvan sopivan minulle paremmin, sillä olen saanut sellaisen kuvan, että siinä ei olisi niin hektistä kuin sairaanhoitajalla. Todellisuus voikin olla jotain aivan muuta, ja kuuluhan terveydenhoitajan tutkintoon myös sairaanhoitajan pätevyys.
Mitä luultavammin pohdin tätä vielä pitkän aikaa...
Sairaanhoitajille on niin monenlaista työtä, ei kaikessa ole niin kiireistä ja stressaavaa, on projekteja ja vaikka toimistotyötä jne myös. Täytyy sitten vain tehdä se valinta valmistuessa.
Opiskelujen aikana luultavasti tosiaan stressaa enemmän, mutta puhumalla siitä selviää ja juurikin sairaslomailemalla, tekemällä harjoitteluja kesäaikoihin tms. Voi olla, että opinnot hieman venyy, mutta rauhassa hyvä tulee, venyy ne huonommistakin syistä. Rennosti vaan.
Niin, lh:ksi voi toki opiskella nykyään myös asiakaspalvelun erikoistumisella, vai mikä se nyt virallisesti onkaan. Kuitenkin tarkoittaa vastaanottotyötä.
Tai sitten ammattikoulun jälkeen jatkat sosionomiksi, jossa voit valita itsellesi jonkun erikoistumisen vaikka aikuis sosiaalipalvelujen puolelta, lastesuojelusta tmv. Jos siis kutsumuksesi liittyy mihin tahansa ihmisten auttamiseen eikä vaan hoivaan.
Tuo sosiaalipuolikin on käynyt mielessä, samoin sairaanhoitajan ja lähihoitajan eri tehtävät. Noh, katsotaan nyt mitä elämä tuo tullessaan... Osallistun vasta kevään hakuun, päädyinpä mihin johtopätökseen tahansa.
Kiitos vastauksista!