Kertokaapas nyt mielestänne "omintakeisen" kerrontatyylin kirjailijoita, niin voin lukea heitä opiksi.
Joycen tiedän, mutta entäs muita.
Kustantajan mukaan kerrontatyylini ei ole omintakeinen
Omintakeisia tyylejä
74
721
Vastaukset
- keksiitsejotain.
Aiinakaan silloin ei ole kovin omintakeista jos yrität matkia jotain toista :D
- Google plus
Syvä näkemys kielestä, rakenteista ja käsiteltävästä sisällöstä. Siinä se.
- Ap kyselijä
Enpä usko, että tuo riittää. Ajattelsiin, että tässä haetaan jotain muuta.
Mutta ilo huomata ettei kukaan muukaan täällä tajua, mitä sillä loppujen lopuksi tarkoitettaan. - Olen siis
tarinankertoja, en kaunokirjailija.
Kerronta pitäisi ja täytyisi saada paremmaksi.
Helvettiin rakenteet!
- hubalushabalus
no ei tarvitse joyceen asti mennä löytääkseen omintakeisuutta. sitä löytyy lähes kaikilta kustannetuilta kirjailijoilta, myös suomalaisilta. pyydä hyvältä arvioijalta tarkempaa palautetta omasta tyylistäsi. tai laita tekstisi syrjään muutamaksi kuukaudeksi, unohda se, ja lue sitten uudestaan niin ehkä itsellesikin voi valjeta mitä voisit muuttaa.
voit tietysti laittaa tänne jonkun pätkän niin voimme yrittää vertaisarviota.- Ap kirjoittaja
"no ei tarvitse joyceen asti mennä löytääkseen omintakeisuutta. sitä löytyy lähes kaikilta kustannetuilta kirjailijoilta"
Haha! Just joo: kari Häkämieheltä ja Katariina Sourilta vai?
Hauskaa...
- hubalus huoh habalus
lähes. sanoin. kaikki eivät osaa kirjoittaa, jotkut eivät edes lukea.
- Vapaa kirjoittaja
Pitäisi nähdä pätkä ap:n lähettämää tekstiä sekä kustantajan palaute kokonaisuudessaan, ennen kuin voi sanoa, miksi hänen kerrontatyylinsä ei ollut omintakeinen ja miten sitä voisi kehittää.
Omintakeisesta kerrontatyylistä tulee mieleen lähinnä sellaiset kirjailijat, joilla on hyvin tunnistettava "oma ääni". Kukaan ei kirjoita kuten esim. Harri Tapper, joka käyttää kotiseutunsa (Saarijärven) murretta ja kuvaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan omanlaisellaan huumorilla. Hänen veljensä, edesmennyt Marko Tapio, oli puolestaan aivan loistava puhtaan suomen kielen taitaja. Pääteoksessaan Arktinen hysteria (osa 1) hän käytti spiraalimaista kerrontaa, mikä on yksi syy kirjan klassikkoasemaan. Näiden kahden kirjailijan teoksia ei voi rinnastaa keskenään, niin erilaisia ne ovat.
Joten eipä voi muuta sanoa kuin kannattaa lukea laidasta laitaan, mutta jättää sen suoran kopioinnin pois. James Joycen jättäisin muutenkin rauhaan. Muistan, kun joskus klassikkoseminaarissa oli aiheena Joycen Odysseus. Kukaan, ei edes esitelmän pitäjä, ollut jaksanut lukea sitä loppuun.- Ap kirjoittaqja
En minäkään jaksanut. Mutta yritin.
omalla kohdallani risoo eniten se, että yritän aina murtaa muotteja.
Silti saan kritiikkiä "omintakeettomuudesta", vaikken pyri, enkä haluakaan (tulisin alkoholistiksi) olla kaunokirjailija.
Toisaalta julkaistaan "teoksia" kuten "Oilgate" ja Häkämiestäkin.
Voi pyhä Sylvi.
Ilmeisesti muotinmurtajana oleminen sopii kaunokirjallisuuteen, mutta ns. dekkarit pitää kirjoitaa samaan muottiin.
En tiedä -ja mistä voisinkaan tietää. Ehkä olen ollut vain liian vaatimaton taas. Täyyisi ehkä rohkeammin lähteä murtamaan muotoa. Suomessa tuskin saa mitään julki silläkään menetelmällä kuitenkaan. - Kiitos tuosta
Marko Tapiosta.
Täytyy hankkia aivan mielenkiinnon vuoksi:)
Liieneekö sama mies, joka juoksi junan perässä Manillaköydessä? - jaa, ei olekaan
Aivan eri henkilö.
Miten minulta on voinut tällainen mennä ohi?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Marko_Tapio - havalus se
Ap kirjoittaqja kirjoitti:
En minäkään jaksanut. Mutta yritin.
omalla kohdallani risoo eniten se, että yritän aina murtaa muotteja.
Silti saan kritiikkiä "omintakeettomuudesta", vaikken pyri, enkä haluakaan (tulisin alkoholistiksi) olla kaunokirjailija.
Toisaalta julkaistaan "teoksia" kuten "Oilgate" ja Häkämiestäkin.
Voi pyhä Sylvi.
Ilmeisesti muotinmurtajana oleminen sopii kaunokirjallisuuteen, mutta ns. dekkarit pitää kirjoitaa samaan muottiin.
En tiedä -ja mistä voisinkaan tietää. Ehkä olen ollut vain liian vaatimaton taas. Täyyisi ehkä rohkeammin lähteä murtamaan muotoa. Suomessa tuskin saa mitään julki silläkään menetelmällä kuitenkaan.anna jo se näyte.
- Vapaa kirjoittaja
Jos tarkoitat Manillaköyttä, niin sen kirjoittaja on muistaakseni Veijo Meri. Mutta molemmat herrat ovat tutustumisen arvoisia! Pitäisi itsekin kaivaa luettavaksi noita vanhoja klassikoita, mutta "sorrun" usein dekkareihin.
- Manillaköyden
televisioversiossa saksalaisupseeria esitti legendaarinen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Tapio
Olen pahoillani sekaanuksesta.
- Vapaa kirjoittaja
Ei mitään haittaa. Minä en taas koskaan muista lukemieni dekkareitten nimiä, ainoastaan tekijät - jos niitäkään.
- Dekkarit ovat
minulle edelleen yksityisetsivätarinoita, joita en kirjoita - mutta dekkaristin muottiin minua ollaan jotenkin kuitenkin ilmiselvästi salakavalasti työntämässä...painukoon helvettiin.
PS. eikö olekin upeaa, että näin Internetin aikakaudella, me, jotka olemme: ilmiselvä "oikea kirjailija", kuten sinä, ja minä: muokattu dekkaristinalku, voimme keskustella.
Ei olisi onnistunut 80-luvulla.
Tosin Boston Celtics oli kovempi joukkue sillioin;) Jotain hyvää siltäkin ajalta..
- Vapaa kirjoittaja
Tämä on ollut minustakin hyvä foorumi, varsinkin jos viestiketjut pysyy suht' asiallisena. Kirjoittajana sitä on aika yksin fyysisesti (ainakaan minun kaveripiirissä ei ole fiktion kirjoittajia), mutta virtuaalimaailmassa voi kuvitella kohtaavansa ihmisiä, joiden mielestä kirjailijaksi pyrkiminen ei ole suuruudenhulluutta. (tai noh...)
Kaikki painii samanlaisten ongemien kanssa, mutta silti jokaisella on oma erityinen akilleen kantapäänsä, minkä kanssa täytyy tehdä enemmän töitä. Asiatekstin kirjoittaminen on minulle tuttua, mutta tuon fiktion kanssa ollaan ihan samassa veneessä. Tai oikeastaan sinä olet pidemmällä, koska olet jo ennättänyt tarjota tekstiä kustantamolle. Minulla on ollut esikoisromaani työn alla parisen vuotta ja olen arvioinut, että vielä menee pari kolme vuotta ennen kuin voin tarjota sitä eteenpäin. Sitten on minun vuoroni jäädä "hylsykoukkuun", niin kuin joku tällä pastalla hauskasti ilmaisi.
Boston Celtics ei sano mitään... ;) - utsin
Hyvät "oikeat kirjailijat". Palauttaisin keskustelun takaisin alkuperäiseen aiheeseensa. Ilolla panin merkille Vapaan kirjoittajan mieltymyksen dekkarikirjallisuuteen. Dekkaristeillekaan ei taida enää nykyisin riittää yksi muotti. Hyvä esimerkki omintakeisesta kirjoitustyylistä on ns. kovaksi keitetyn dekkarikirjallisuuden edustaja James Ellroy. Edellä mainitun kuvauksen lisäksi hänen tyylilleen on ominaista niin kutsuttu sähkösanomatyyli. Siinä kirjailija jättää lauseesta pois pääteltävissä olevia sanoja.
Itse en lukeudu teihin oikeisiin kirjailijoihin, koska olen julkaissut vain kaksi omakustanneromaania. Ihailen teitä kyllä kovasti ja toivon joskus pääseväni teidän joukkoon.- AP kirjoittaja
Kuka täällä mitään on julkaissut?
Tuo yksi nainen(?) vaan vaikuttaa tyyliltään aika valmiilta kirjailijalta. Kirjoittaa tuossa yläpuolella olevansa kuitenkin vasta suunnitelma-asteella.
Tuskin täällä "oikeita" kirjailijoita pyörii.
Ellroy on tuttu mies, jota olen kätellytkin kaksi kertaa. Sekopäällä on oma tyyli, kyllä,kyllä,. mutta kun hän on sen jo käyttänyt, ei sen kopioiminen kiinnosta.
Mutta miten keksiä jotain aivan uutta näin vanhan taidemuodon ollessa kyseess?
Ehkä on helpompaa mennä uutistenlukijaksi - sen jälkeen saa julki mitä paskaa tahansa:) AP kirjoittaja kirjoitti:
Kuka täällä mitään on julkaissut?
Tuo yksi nainen(?) vaan vaikuttaa tyyliltään aika valmiilta kirjailijalta. Kirjoittaa tuossa yläpuolella olevansa kuitenkin vasta suunnitelma-asteella.
Tuskin täällä "oikeita" kirjailijoita pyörii.
Ellroy on tuttu mies, jota olen kätellytkin kaksi kertaa. Sekopäällä on oma tyyli, kyllä,kyllä,. mutta kun hän on sen jo käyttänyt, ei sen kopioiminen kiinnosta.
Mutta miten keksiä jotain aivan uutta näin vanhan taidemuodon ollessa kyseess?
Ehkä on helpompaa mennä uutistenlukijaksi - sen jälkeen saa julki mitä paskaa tahansa:)>Ehkä on helpompaa mennä uutistenlukijaksi - sen jälkeen saa julki mitä paskaa tahansa:)
Saahan nykypäivänä julki mitä vain haluaa, jos julkaisee sen itse. Jos on vähän rahaa, niin netissä. Jos taas on paljon rahaa, niin omakustanteena. On aivan toinen kysymys, kannattaako sellainen? :)
>Mutta miten keksiä jotain aivan uutta näin vanhan taidemuodon ollessa kyseess?
Minulla on tieteellisen ja tietokirjallisuuden tausta. Tieteellisessä kirjallisuudessa omintakeisuus on hyve, mutta hyvin kirjoitettu latteus usein parempi. Tämä on ristiriitaista. Se tarkoittaa, että alani arvostetuissa tieteellisissä lehdissä pystyy julkaisemaan paremmin, mikäli julkaistavaksi aiotut jutut näyttävät kaikin puolin samanlaisilta kuin niissä jo julkaistut jutut. Huono puoli on se, etteivät ne erotu millään tavalla edukseen muista.
Omintakeisuus taas tarkoittaa usein jonkun asian syvällistä osaamista. Monesti omintakeista juttua ei hyväksytä arvostettuun lehteen, vaan ne julkaistaan vähemmän arvostetussa lehdessä. Kuitenkin juuri omintakeisista jutuista tulee merkkipaaluja, joihin tulevat kirjoittajat viittaavat ja joita arvostetaan enemmän ja muistetaan kauemmin kuin tusinatavara.
Tieteellisessä kirjallisuudessa tulee usein tunne, että kaikesta mahdollisesta on jo kirjoitettu. On vaikea keksiä jotain uutta ja erilaista. Omintakeisissa jutuissa on kuitenkin kaksi ominaisuutta. Ne ovat joko ensimmäisiä idealtaan tietyllä alueella ja/tai kertovat syvällisemmin asiasta kuin kukaan muu. Ensimmäinen on sama kuin keksisi sellaisen asetelman, jollaista kukaan ei ole vielä käyttänyt. Toinen tarkoittaa, että tuntee asian kuin omat taskunsa.
Tuodaan jälkimmäinen ominaisuus muuhun kirjallisuuteen. Ajatellaan, että kirjoittaja olisi harrastanut viehekalastusta 15 vuotta. Hän tuntee erikoisemmatkin kalastusvälineet ja käsitteet, kuten plaanarit, takilat, kärkisiimat, perukkeet, luotaimet ja niin edelleen. Hän tietää kokemuksesta miten ne käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa, millaisia ongelmia niistä voi tulla, mitä tapahtuu kun kala iskee kiinni, millaisia tuntemuksia ja ajatuksia ihmisellä herää ukkosmyrskyn noustessa, kävellessä perhovavan kanssa metsän poikki joelle tai kun uistelee tuntitolkulla päivästä toiseen kesäiltoina tyynellä järvellä odotellen tapahtumia, jne. Miten sitä tulee miettineeksi paitsi kalastusta, myös kaupunkielämää, yhteiskuntaa, arkea ym.
Siitä syntyy hienoja vastakkainasetteluja tunteiden ja ajatusten kannalta. Tuttuun ympäristöön on helppo sijoittaa tapahtumat ja hyvillä tiedoilla on paljon helpompi kirjoittaa rikkaita kuvauksia, joista lukijakin oppii jotain uutta. Jos ei ole koskaan viehekalastanut tai tuntee sitä vain huonosti, on todella vaikea kirjoittaa siitä uskottavasti tai muuten kuin latteuksia. Esimerkiksi minä en tiedä lainelautailusta yhtään mitään. Olisi erittäin vaikea sijoittaa tarinaa ympäristöön, jossa sellaista harrastettaisiin runsaasti; esimerkiksi aurinkoiselle hiekkarannalle etelän maissa.
Marko Tapiosta kertovassa wikipedia-jutussa mainittiin, että "suuri merkitys kirjailijantyölle oli tietenkin Saarijärven mehevällä kansankielellä ja moninaisilla metsä-, rakennus- ja uittotyömailla saaduilla kokemuksilla". Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä, miten syvällinen asiantuntemus ja kokemus voi korvata asetelman uutuusarvon.
Jos ei tiedä jostain asiasta riittävästi, niin on pakko tehdä taustatyö todella hyvin ja selvittää asia itselleen. Näin pystyy "opettamaan" lukijaakin, vaikkei tämä huomaisikaan sitä. Latteampikin juoni kompensoituu monesti hyvällä kerronnalla ja pohdinnalla. Scifissä voi helpommin keksiä erikoisia juttuja, koska niitä ei ole olemassakaan, mutta jopa siinä asioiden syvällinen ymmärtäminen voi tuoda valtaisan edun, kuten Hannu Rajaniemen Kvanttivaras osoittaa.
- Vapaa kirjoittaja
Tämä ”oikea kirjailija” kiittää ihailusta! Minä puolestani kadehdin omakustannekirjailijaa (joka voi olla oikea kirjailija tai ”oikea kirjailija” – ihan miten vaan), sillä hänellä on varaa johonkin sellaiseen mihin minulla ei ole. Olen henkisesti valmistautunut kerjäämään kaikkien varteenotettavien kustantamojen ovilla, jotta ei tarvitsisi käyttää omaa rahaa julkaisemiseen. Sen verran aikaa vievää ja vaikeaa kirjoittaminen on. Jos kukaan ei halua julkaista tekeleitäni, niin siihenkin on syynsä.
Vai onko? Nimittäin dekkareista (puhun dekkareista ja jännityksestä nyt samana genrenä) puheen ollen, luin viimeksi Jim Thompsonin ”Lumienkelit” ja olin vähän hämmästynyt kirjan saamasta suosiosta. Ei se huono ollut, mutta luvattoman kliseinen henkilökuvauksia myöten. Suomalaista kulttuuria selitetään rautalangasta vääntäen (teos on kai jo alun perin suunniteltu kansainväliselle markkinoille) ja paljon muita turhia selittämisiä. Jenkeissä tämäntyyppinen varmaan puree, mutta miten Suomessa? Sitten löysin jutun Thompsonista ja siinä sanottiin, että hän oli turhaan tarjonnut käsikirjoitustaan kustantamoille kunnes tapahtui onnenkantamoinen:
(lainaus HS) ” Baarimestarina työskennellyt Thompson tutustui Johnny Kniga -kustantamon toimituspäällikköön Jaakko Pietiläiseen ja tunnusti kirjoittaneensa niin synkän trillerin, ettei yksikään amerikkalainen kustantaja halua julkaista sitä. "No, tuo se minulle, Jaakko sanoi. Siitä se alkoi." ”
Tämä vahvistaisi käsitystä, että olisi hyvä tuntea kustannusmaailmasta edes joku, jolle voisi vihjaista töistään. Minä tunnen vain yhden oppikirjatoimittajan…
Ellroy on nimenä tuttu ja kävin kuuntelemassa häntä, kun hän vieraili taannoin Suomessa. Muutoin tuo kovaksikeitetty puoli (olen siis nainen) ei kiinnosta, vaikka olen Chandleriakin hankkinut kotiin ihan vain siksi, että häntä on kehuttu.- Kyllä kyllä
Vaikken periaatteessa uskokaan hyvään tai huonoon tuuriin, kyllä se on niin pienestä kiinni joskus.
Tiesin, että olet nainen, koska et tiennyt mikä on Boston Celtics:)
- sdfddf
Ettekö vieläkään ole oppineet, että täällä on ihan turha mankua lukunäytettä keneltäkään, se on äärimmäisen harvinaista että joku postaisi tänne lukunäytteen esimerkiksi tällaisen keskusteluketjun yhteydessä. Niin se vain on, valitettavasti.
- scarabaeus
Lukunäyte tänne kässäristä joka juuri on kiertämässä eri kustantajilla? Höh! Ei mitään järkeä !
- uteliasasasas
miksei?
- Hölpönpölpön
uteliasasasas kirjoitti:
miksei?
Lukunäytteen voisi pistää taideproosasta, joka on sanojen konstikasta pyöritystä itsetarkoituksellisesti ilman hittusen hippuran järjenhäivää. Siitä saa tyylinäytteen helposti.
Sen sijan jos kirjoittaa tarinan, ei yksi kymmenen riviä kerro yhtään mitään. Toki siitäkin tyylin näkee, mutta tarinassa ratkaisee myös rakenne, henkilöhahmot, juonen kuljetus, se kokonaisuus. - dgdgf
Hölpönpölpön kirjoitti:
Lukunäytteen voisi pistää taideproosasta, joka on sanojen konstikasta pyöritystä itsetarkoituksellisesti ilman hittusen hippuran järjenhäivää. Siitä saa tyylinäytteen helposti.
Sen sijan jos kirjoittaa tarinan, ei yksi kymmenen riviä kerro yhtään mitään. Toki siitäkin tyylin näkee, mutta tarinassa ratkaisee myös rakenne, henkilöhahmot, juonen kuljetus, se kokonaisuus.Muutamasta rivistä näkee heti, hallitseeko kirjoittaja sen jännitteen rakentamisen, joka draamassa pitää olla jatkuvasti läsnä.
- Hölpönpölpön
dgdgf kirjoitti:
Muutamasta rivistä näkee heti, hallitseeko kirjoittaja sen jännitteen rakentamisen, joka draamassa pitää olla jatkuvasti läsnä.
No jos mä pistäisin tänne näytteen, niin tietenkin pistäisin sellaisen pätkän, jossa sitä jännitettä on.
- Kyllä kyllä
Hölpönpölpön kirjoitti:
Lukunäytteen voisi pistää taideproosasta, joka on sanojen konstikasta pyöritystä itsetarkoituksellisesti ilman hittusen hippuran järjenhäivää. Siitä saa tyylinäytteen helposti.
Sen sijan jos kirjoittaa tarinan, ei yksi kymmenen riviä kerro yhtään mitään. Toki siitäkin tyylin näkee, mutta tarinassa ratkaisee myös rakenne, henkilöhahmot, juonen kuljetus, se kokonaisuus.Tarinani on kyllä hyvä, mutta "omintakeiset keinot" puuttuvat.
En tiedä tarkoittiko kustannustoimittaja kerrontaa vai kieltä, vaikea sanoa...
Ja miten monella tapaa voikaan tulkita "omintakeiset keinot." - Gorgol de G.
Kyllä kyllä kirjoitti:
Tarinani on kyllä hyvä, mutta "omintakeiset keinot" puuttuvat.
En tiedä tarkoittiko kustannustoimittaja kerrontaa vai kieltä, vaikea sanoa...
Ja miten monella tapaa voikaan tulkita "omintakeiset keinot."Et ole keskustellut palautteen antajan kanssa puhelimitse tai pyytänyt audienssia?
- Hänellä ei
Gorgol de G. kirjoitti:
Et ole keskustellut palautteen antajan kanssa puhelimitse tai pyytänyt audienssia?
aikaa edes sähköpostiin vastaamiseen.
Tuhannet käsikset jonossa odottamassa... - scarabaeus
Hänellä ei kirjoitti:
aikaa edes sähköpostiin vastaamiseen.
Tuhannet käsikset jonossa odottamassa....höh..mihin ihmeen nyrkkipajaan olet kässärisi lähettänyt ?
- Päin vastoin
scarabaeus kirjoitti:
.höh..mihin ihmeen nyrkkipajaan olet kässärisi lähettänyt ?
vaiko päinvastoin...suurimmasta päästä olevaan.
Hukkuvat kässäreihin... - scarabaeus
Päin vastoin kirjoitti:
vaiko päinvastoin...suurimmasta päästä olevaan.
Hukkuvat kässäreihin...No olen ihan pudonnut mitkä on nykyisin suuria. Taitavat nyrkit ojossa telmiä tilastoina. Pelkkää
silmänlumetta
?
- Miten kähän
"omintakeinen tyyli" on esim. Thomas Harrisila tai Dan Brownilla?
Ei kovinkaan omintakeinen kummallakaan saati että omaisivat "omintakeisia keinoja."
Menestyskirjailijoita silti molemmat. Harris jopa helvetin hyvä sellainen. - kjkhhkh
Ehkä yrität liikaa? Mieti mitä omintakeista on itsessäsi, omassa elämässäsi ja tavassasi katsoa maailmaa. En tarkoita vähätellä lukemisen merkitystä, mutta mielestäni omintakeinen tyyli vaatii lisäksi herkkää havainnointia ja jatkuvaa ihmistuntemuksen harjaannuttamista.
- Tuskinpa
Kaikki sanovat etten yritä tarpeeksi.)
Multilahjakkuus muttei ylimaallisen hyvä missään.ja vielä laiskakin.
Well, keksin kyllä ekinoni joku päivä... - Tuon pitäisi
Tuskinpa kirjoitti:
Kaikki sanovat etten yritä tarpeeksi.)
Multilahjakkuus muttei ylimaallisen hyvä missään.ja vielä laiskakin.
Well, keksin kyllä ekinoni joku päivä...olla "keinoni", tuon "ekinoni".
- jhhkhkh
No kirjoita siitä. Tuosta saisi omintakeisen hahmon, ja jos kirjoitat siitä noin rehellisesti, niin eiköhän kerrontatyylikin ole omintakeista. ;) Tarkoitin, että yrität hakea kirjoittamisen mallia ehkä liian kaukaa.
- No tuota
Esikoisromaanit tuppaavat olemaan liiankin omakohtaisia.
Itsensähän sinne väkisinkin hahmoksi laittaa kuitenkin:)
- gfdgdfg
Totta sekin. Johtunee siitä, että niin on helpointa löytää se paljon puhuttu oma ääni. Ehkä kannattaisi unohtaa julkaisu ja kirjoittaa siitä mikä hyvältä tuntuu, edes harjoituksen kannalta? Parempi julkaista sitten vasta, kun saa aikaiseksi jotain mikä on aivan pakko jakaa. Ja pakkohan sitä on kirjoittaa asioista, joista tietää. Sen huomaa tekstistä heti, jos kirjoittaja yrittää kirjoittaa jotain minkä luulee olevan oikeaa kirjallisuutta. Omaa ääntä ei kuulu, tai kuten kustantajasi asian ilmaisi, kerrontatyyli ei ole tarpeeksi omintakeista. Ei se silti tarkoita, että pitäisi kirjoittaa omaelämänkertaa.
Mutta takaisin aiheeseen. On hirmu vaikea suositella omintakeisen tyylin omaavia kirjailijoita, kun emme tiedä yhtään mitä kirjoitat. Ei varmaan auta, jos neuvon sinua lukemaan Tuija Lehtistä tai Jukka Parkkista, vaikka heillä onkin omintakeisimmat äänet mitä suomalaisilta nuortenkirjailijoilta löytyy. ;) Paras olisi kai lukea mahdollisimman laajalla skaalalla sitä genreä, mitä itse kirjoittaa. - gjhgjh
Oi, ja omintakeisinta mitä olen lukenut pitkään aikaan: Hannu Rajaniemi, Kvanttivaras. Aivan mieletön.
- C. Line
Samuel Beckett.
Tässä on lisää omalaatuisia ja omintakeisia kirjailijoita.
Albert Camus.
Honoré de Balzac.
Simone de Beauvoir.
Richard Ford.
John Steinbeck.
M. Duras.
A.S. Byatt.
Siri Hustvedt.
Vladimir Georgijevitš Sorokin.- Muuten hyvä
mutta liian kaunokirjallista.
Taidan lukea palahniukini uudestaan:) - Siis Palahniuk
Muuten hyvä kirjoitti:
mutta liian kaunokirjallista.
Taidan lukea palahniukini uudestaan:)Kyllä chuckster nyt ansaitsee tulla isolla kirjoitetuksi...
- pööpöö
No minä voin suomentaa, että mitä kustantaja tarkoittaa sanoessaan omintakeisen kerronnan puuttuvan:
Tekstisi oli tylsä ja ennalta-arvattava. Omintakeisuus voi liittyä joko kieleen, aiheeseen tai tekstin rakenteeseen. Ei sillä ole väliä mihin, kun jokin näistä on omintakeinen.
Sitä omintakeisuutta et valitettavasti löydä muilta, vaan niin kuin sana jo kertoo, se on jotain vain sinulle ominaista, ainutlaatuista.
Annan kuitenkin pari käytännön esimerkkiä, josko se selventäisi asiaa.
Kari Hotakaisella ei ole erityisen omintakeisia aiheita, vaan hän kirjoittaa asioista, joista sadat elleivät tuhannet muut ole jo kirjoittaneet. Sen sijaan hänellä on käytössään äärimmäisen omintakeinen kieli ja muutamissa teoksissa myös rakenne, joka erottaa hänet muista.
Sofi Oksanen taas onnistui Puhdistuksessa nappaamaan itselleen hyvin omintakeisen aiheen, josta ei monikaan ollut vielä ehtinyt kirjoittaa.
Omintakeisesta rakenteesta tuone sille kevään esikoiskirjailijan, WSOY:n Katja Kaukosen, jonka Odelmassa on omintakeista oikeastaan kaikki: kieli, rakenne ja aihe. Hän on myös loistava esimerkki siitä, mihin isolle kustantamolle esikoiskirjailijaksi haikailevan tulisi yltää ylittääkseen julkaisukynnyksen. Lukekaa Odelma. Siitä ei ole pakko pitää, mutta sitä on pakko ihailla. Henkiläkohtaisesti pidän häntä varmana Helsingin Sanomien esikoisteos-kilpailun voittajana ja epäilen muutenkin loistakasta uraa.
Muita lukemalla voit ainakin huomata, mitä kaikkea et voi kopioida, ollaksesi omintakeinen. Toisaalta, jos yhdistäisit Hotakaisen kielen, Sofi Oksasen aiheen sekä vaikka laadukkaan dekkarin rakenteen, voisit saadakin omintakeisen teoksen. Tätä yhdistelmää on nyt kokeillut Jari Tervo Laylallaan ja ainakin Hesarin mukaan kopiointiyritys on niin onnistunut, että sitä on kutsuttava jo omintakeiseksi :)- Hiontavaiheessa
Oikein hyvä kirjoitus! Muutenkin tällä palstalla on paljon perusteellisesti mietittyjä ja kirjoitettuja tekstejä, kiitos siitä:D
Tuosta Sofi Oksasen aiheesta: suomenruotsalainen Fredrik LÅng on kirjoittanut samasta aihepiiristä kirjan Venäjän serkku. Aivan erinomainen kirja. En pysty sanomaan, kumpi on parempi, Puhdistus vai tämä. Lång kieltäytyi Finlandia -ehdokkuudesta yms. ja siksi kirja on jäänyt pimentoon. Kannattaa lukea. - AP kirjoittaja
"Hotakaisen kielen, Sofi Oksasen aiheen sekä vaikka laadukkaan dekkarin rakenteen, voisit saadakin omintakeisen teoksen"
Aiheeni (juoni) on erittäin omintakeinen, joten kerronta tai kieli jäävät jäljelle. Hotakaisen kieli ei mielestäni ole kummoinen (mies puhuu paremmin kuin kirjoittaa) , Oksasen puhdistuksen aihe on niin tylsä, etten sitä ole jaksanut edes aloittaa - toisaalta hänen kielensä on sellaista, johon en kykene - aivan loistavaa. En kuitenkaan des pyri olemaankaan kaunokirjailija, vaan tarinankertoja, joten hällä väliä.
"Laadukkaan dekkarin rakenne"...no okei, tuo se varmasti sitten on. Koskaan en halua olla jahkaileva jankkaaja kuten Larsson. Jotain muuta täytyy keksiä. Onhan tässä aikaa - koko loppuelämä.
- FM Leo, kirj.tiede
Yleensä pyydän näistä maksun, mutta menköön nyt ilmaiseksi: lue Brochia, Ruuthia ja Borgesia samaan aikaan, niin tajunnet, mitä tyyli on.
- AP kirjoittaja
Ah, Te suuri ja kunnianarvoinen.
Ja huvittava...:)
- pööpöö
Vielä: älä nyt vain lannistu siitä kustantajan kommentista. Ota se mieluummin potkuna persuuksille, joka saa sinut hiomaan tarinankertojan kykyjäsi entistä pidemmälle.
On sitten kiva naureskella joskus 10. kirjan julkaisseena, kuinka jonkun kustantajan mielestä et ollut tarpeeksi omintakeinen. Useimmilla kirjailijoilla kestää kuitenkin vuosia, jopa vuosikymmeniä, ennen kuin he löytävät tarpeeksi omintakeisen tavan kirjoittaa. Roomaa ei rakennettu päivässä eikä myöskään kirjallista uraa.
Olet toistanut useampaan otteeseen olevasi tarinakertoja etkä kaunokirjailija. Tarkoitatko sillä, että tekstisi on viihteellistä? Muista, että vaikka kirjoittaisit viihdettä eli dekkareita tai rakkausromskuja, kielen täytyy siltikin olla sujuvaa. SIlloin kielellistä omintakeisuutta pitää sen sijaan jopa välttää, koska viihteessä kieli ei saa viedä pääosaa tarinalta, päinvastoin kiellelliset kikkailut ja koukerot voivat pahastikin hidastuttaa kerrontaa ja viedä pois tärkeää jännitettä.
Jos aihe on omintakeinen, mutta kirjoitat viihdettä, niin siinä tapauksessa suosittelen harjoittelemaan tekstin rakennetta. Osaatko rakentaa sinne jännitettä, koukkuja lukijaa varten, jotka saavat tämän jatkamaan lukemista? Ns. cliffhangereita käytetään muuallakin kuin dekkareissa, juurikin Sofi Oksasen Puhdistus on hyvä esimerkki siitä, kuinka vakavassa proosassa on käytetty viihdekirjallisuudelle ominaista rakennetta. Ja ajatella, että käsikirjoituksen ollessa vielä raakaversio, kustannuspäällikö haukkui Puhdistuksen rakennetta ja epäili, ettei siitä saada romaania lainkaan :) Alunperin Puhdistushan oli näytelmä ja se oli pitkään rasitteena Oksasen muuntaessa tekstiä draamasta proosaksi.
Muutenkin suosittelen kirjailijoiksi haikailevia astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolell ja lukemaan myös sellaisia kirjoja, joiden aihe ei kiinnosta. Jos ei muuta, niin juuri palkituissa kirjoissa (vaikka ne eivät olisikaan oman maun mukaisia juuri aihepiiriltään tai vaikkapa kielellisesti) on aina objektiivisesti arvostettavia elemennetjä, jotka auttavat näkemään niitä kehityskelpoisia tai toisaalta täysin poistettavia elementtejä myös omasta tekstistä. Vaikka Finladia-palkinto ei suinkaan kerro mitään vuoden todellakin parhaasta teoksesta, niin KAIKISSA Finlandia-palkituissa teoksissa on elementtejä, joiden soveltamisesta on hyötyä melkeinpä minkä genren kirjoittajalle tahansa.
Se tietenkin vaatii viitseläisyyttä ja vaivaa, että jaksaa niitä elementtejä etsiä ja sitten soveltaa omaan kirjoittamiseensa.
Ugh! Istuva kirjallisuudentutkija on puhunut :D- AP kirjoittaja
Hyvä on. Tuosta oli jopa hyötyä. Kiitos.
En tietenkään muutenkaan ole kirjoittamista lopettamassa. Miksi olisin.Elämä on lyhyt.
- olen omintakeinen
Mikä viihteessä on vikana? Sitäkin julkaistaan.
- Hick X 2
Viihde on triviaa massalle suunnattua näenneäistaidetavaraa. Mua kiinnostaa eliittitaide.
- scarabaeus
niin tähän piti eilen vielä laittamani, että mitkä viime vuoden
kaunokirjoista
ovat mielestänne eliittitaidetta?
Onko kirjailija Katja Ketun, joka nyt jotenkin ensimmäisenä tuppasi mieleeni, Kätilö taisi olla sen kirjan nimi. En ole lukenut sitä vielä, mutta tarkoitus on.
Tänpäivän hesarissa hänen
kolumninsa kirjastolainaamisista, johon kirjailija Tontti blogissaan jo taannoin puuttui ja on siitä muutenkin vouhkattu.
Laittaisitteko viime ja tän vuoden eliittikaunokirjat riviin tähän. Kiitos!
- pööpöö
Sekä viihteelliselle että vähemmän viihteelliselle kirjallisuudelle on paikkansa ja aikansa. Niitä on turha edes arvottaa keskenään, viihdekirjallisuus on arvosteltava niin aiheen, kielen, rakenteen, henkilöhahmojen kuin juonenkin kannalta viihdekirjallisuuden kehyksessä ja erityisesti genre-kirjallisuutta arvioitaessa/arvosteltaessa on otettava huomioon saman genren kaanoni ja odotukset, joita juuri tietylle genrelle asetetaan. Ihan käytännön esimerkkinä dekkari-genreltä odotetaan tiettyä realismia kun taas kauhu-genreltä vaaditaan yliluonnollisia elementtejä.
Viihdekirjallisuudessa omintakeisuus saattaakin tarkoittaa myös genre-rajojen rikkomista! Mutta se ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi, vaan vaatii genren tuntemusta jopa enemmän kuin silloin, kun on tarkoitus kirjoittaa tietyn genren perinteitä kunnioittava teos. Kirjailijalla täytyy olla todella laaja näkymä niin kirjallisuudesta kuin omasta tekstistään, jos hän haluaa rikkoa genre-rajoja hallitusti. Saada siis aikaan reaktion, jossa lukija oivaltaa hänen ylittäneet rajat tarkoituksellisesti ja jotain uutta luoden, eikä kuvittele rajojen rikkomista puhtaaksi kokemattomuudeksi ja kömpelyydeksi. SE ei siis todellakaan ole niin helppoa kuin luulisi.
Vakavassa proosassa genre-rajojen rikkominen on melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus ja sen vuoksi odotukset (ja vaatitumset) ovat vieläkin suuremmat kuin viihdekirjallisuudessa.
James Joyce rikkoi aikoinaan kaikkia tunnettuja runousopin ja kirjallisuuden sääntöjä ja tuloksena oli klassikko ja uusi genre. Se on sitten eri asia, kuinka moni on jaksanut koko Odysseysta alusta loppuun saakka lukea...
Kyseenalaistaminen kuuluu taiteeseen. Niin itsensä kuin taiteen sekä muiden taitelijoiden. Ilman kyseenalaistamista ei voi edes luoda uutta. Mutta kaikilla kirjailijoilla ei todellakaan ole päämääränä taiteen luominen, vaan monia kiehtoo enemmän ihmisten viihdyttäminen.
Ja kuten lienemme kaikki todenneet, sekä taiteelle että viihteelle on tilausta eikä toisen suosio ole välttämättä toiselta pois, päinvastoin!- AP kirjoittaja
Hmmm, liekö se syynä siihen, että kustannustoimittaja kehotti hankkimaan genre-oppaan.
Se siis, että sotken viihteeseen ("dekkariin") liikaa syvällisyyksiä ja yhteiskunnallisten ongelmien setvimistä.
Paskat, minähän kirjoitan kuten haluan:) - Hiontavaiheessa
AP kirjoittaja kirjoitti:
Hmmm, liekö se syynä siihen, että kustannustoimittaja kehotti hankkimaan genre-oppaan.
Se siis, että sotken viihteeseen ("dekkariin") liikaa syvällisyyksiä ja yhteiskunnallisten ongelmien setvimistä.
Paskat, minähän kirjoitan kuten haluan:)Oletko lukenut P.D.Jamesin dekkareita? Hänhän "sotkee viihteeseen liikaa syvällisyyksiä ja yhteiskunnallisten ongelmien setvimistä", jos kuka. Kirjat ovat dekkarimuotoisia mutta mielestäni laatukirjallisuutta.
Tänään kirpparilla selailin Irja Ranen Finlandia -voittajaa Naurava neitsyt. On todettava, että jos minä olisin kustannustoimittaja, niin olisin lähettänyt hylsyn kahden ensimmäisen lauseen luettuani. Ja hän jos kuka kirjoittaa omintakeisesti. Kaikki eivät pidä kaikista. - pööpöö
AP kirjoittaja kirjoitti:
Hmmm, liekö se syynä siihen, että kustannustoimittaja kehotti hankkimaan genre-oppaan.
Se siis, että sotken viihteeseen ("dekkariin") liikaa syvällisyyksiä ja yhteiskunnallisten ongelmien setvimistä.
Paskat, minähän kirjoitan kuten haluan:)Nyt kyllä heräsi uteliaisuus: mikä kustantamo on antanut moisen vastauksen dekkarista?
Jotenkin kirjoituksistasi saa kuvan, että kustantajan vastaus on ollut negatiivinen, mutta yleensä kustantamot eivät vaivaudu lainkaan antamaan henkilökohtaista palautetta, elleivät näe tekstissä vahvaa potentiaalia.
Oletko varma, ettet ole tulkinnut siis palautetta liian negatiivisesti? Haluaisitko jakaa edes osia palautteesta täällä, niin että saisi vähän objektiivisemman arvion siitä, mitä kustantamo on oikeastaan sanonut tekstistäsi?
Vaikuttaa todella erikoiselta, jos kustantamo vaivautuu antamaan palautetta ilman, että uskoo vahvasti käsikirjoituksen potentiaaliin. - AP kirjoittaja
pööpöö kirjoitti:
Nyt kyllä heräsi uteliaisuus: mikä kustantamo on antanut moisen vastauksen dekkarista?
Jotenkin kirjoituksistasi saa kuvan, että kustantajan vastaus on ollut negatiivinen, mutta yleensä kustantamot eivät vaivaudu lainkaan antamaan henkilökohtaista palautetta, elleivät näe tekstissä vahvaa potentiaalia.
Oletko varma, ettet ole tulkinnut siis palautetta liian negatiivisesti? Haluaisitko jakaa edes osia palautteesta täällä, niin että saisi vähän objektiivisemman arvion siitä, mitä kustantamo on oikeastaan sanonut tekstistäsi?
Vaikuttaa todella erikoiselta, jos kustantamo vaivautuu antamaan palautetta ilman, että uskoo vahvasti käsikirjoituksen potentiaaliin.(Mikäli minua tarkoitat) En ole hetkeäkään väittänyt ettenkö olisi saanut myös kehuja, mutta kommentit, kuten "ei omintakeisia keinoja" ovat vain niin epämääräisiä, että olisi kiva tietää, mitä niillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Kerrontaa vai kieltä vai jotain muuta.
Ehkä kaikkea.
Olen potentiaalinen kertoja, sen tiedän. Täytyy vain kehittää "omintakeisia keinoja" jostain:) - gfgfhg
AP kirjoittaja kirjoitti:
(Mikäli minua tarkoitat) En ole hetkeäkään väittänyt ettenkö olisi saanut myös kehuja, mutta kommentit, kuten "ei omintakeisia keinoja" ovat vain niin epämääräisiä, että olisi kiva tietää, mitä niillä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Kerrontaa vai kieltä vai jotain muuta.
Ehkä kaikkea.
Olen potentiaalinen kertoja, sen tiedän. Täytyy vain kehittää "omintakeisia keinoja" jostain:)Voisin kuvitella, että sinun tapauksessasi (koska painotat olevasi tarinankertoja) omintakeisten keinojen puuttumisella saatettaisiin tarkoittaa hahmoja ja niiden tapaa nähdä maailma. En tiedä onko sinulla sitä ongelmaa, mutta kirjailijanaluilla on usein tapana kuvata ympäröivää maailmaa samalla tavalla kuin sen itse näkee, vaikka omintakeisen hahmon kaupunkinäkymä pitäisi olla hyvin erilainen. Tarinankertoja saa jännitteen koko kerrontaan kehittämällä ja syventämällä hahmojaan. Hahmojen pyrkimykset ja mielihalut luovat niitä koukkuja, jotka pakottavat lukijan ahmimaan tarinaa. Dramaturgian ja elokuvakäsikirjoittamisen puolelta löytyy hyviä harjoituksia ja keinoja.
- AP kirjoittaja
gfgfhg kirjoitti:
Voisin kuvitella, että sinun tapauksessasi (koska painotat olevasi tarinankertoja) omintakeisten keinojen puuttumisella saatettaisiin tarkoittaa hahmoja ja niiden tapaa nähdä maailma. En tiedä onko sinulla sitä ongelmaa, mutta kirjailijanaluilla on usein tapana kuvata ympäröivää maailmaa samalla tavalla kuin sen itse näkee, vaikka omintakeisen hahmon kaupunkinäkymä pitäisi olla hyvin erilainen. Tarinankertoja saa jännitteen koko kerrontaan kehittämällä ja syventämällä hahmojaan. Hahmojen pyrkimykset ja mielihalut luovat niitä koukkuja, jotka pakottavat lukijan ahmimaan tarinaa. Dramaturgian ja elokuvakäsikirjoittamisen puolelta löytyy hyviä harjoituksia ja keinoja.
Ei voi olla kyse hahmoista - ne nimenomaan ovat vahvuuteni. Entisenä elokuvafriikkinä tiedän todennäköisesti jokaisen valkokankaalle kirjoitetun hahmon ja ongelmanani onkin olla varastamatta mitään.
Uskoisin "ei omintakeisia keinoja" liittyvän johonkin enemmän ulkoiseen eli kerrontatyyliin, kielenkäyttöön tms (vertaa Rimmisen täysin oma kieli).
Jos se taas liittyy pelkästää kerronnan rakenteeseen, se ei ole niinkään suuri ongelma, koska joku päivä keksin ne keinot:) - gfhgfh
AP kirjoittaja kirjoitti:
Ei voi olla kyse hahmoista - ne nimenomaan ovat vahvuuteni. Entisenä elokuvafriikkinä tiedän todennäköisesti jokaisen valkokankaalle kirjoitetun hahmon ja ongelmanani onkin olla varastamatta mitään.
Uskoisin "ei omintakeisia keinoja" liittyvän johonkin enemmän ulkoiseen eli kerrontatyyliin, kielenkäyttöön tms (vertaa Rimmisen täysin oma kieli).
Jos se taas liittyy pelkästää kerronnan rakenteeseen, se ei ole niinkään suuri ongelma, koska joku päivä keksin ne keinot:)No, mutta toivottavasti selviää. Eiköhän se kirjoittamalla siitä aukene. Olet saanut ainakin paljon hyviä vastauksia, ehkä niitä seuraamalla solmukohta löytyy.
- hghgjh
gfhgfh kirjoitti:
No, mutta toivottavasti selviää. Eiköhän se kirjoittamalla siitä aukene. Olet saanut ainakin paljon hyviä vastauksia, ehkä niitä seuraamalla solmukohta löytyy.
Pakko palata tähän vielä, kun yritän tässä epätoivoisesti käsikirjoittaa ja tapauksesi tuli mieleen. ;)
Jos kerran juonesi ja hahmosi on kunnossa, niin mietin että voisihan se "omintakeeton kerrontatyyli" tarkoittaa sitäkin millä tavalla ilmennät teemoja ja tarinaasi. Eli hahmojen lisäksi lokaatioita, rakennetta, toimintaa ja tapahtumia, jotka muodostavat kerronnan koko juonen läpi. Asetatko hahmosi tarpeeksi omintakeisiin tilanteisiin ja konflikteihin, joissa heidän parhaat ja pahimmat puolensa pääsevät oikeuksiin? Oletko jaotellut kohtauksesi niiden tarkoituksen mukaan? Millä tavalla voisit syventää ja vahvistaa kohtauksen tarkoitusta ja päämäärää, muuttamalla toimintaa tai ympäristöä omintakeisemmaksi?
Jos ongelma on kielessä, niin eipä se taida ratketa kuin kirjoittamalla ja lukemalla ihan tuhottomasti. Jos ongelma on sen sijaan rakenteessa ja keinoissa joita käytät kerronnan ja juonen ilmentämisen suhteen, niin noihin käsikirjoitusoppaisiin tutustuminen saattaisi auttaa. - AP kirjoittaja
hghgjh kirjoitti:
Pakko palata tähän vielä, kun yritän tässä epätoivoisesti käsikirjoittaa ja tapauksesi tuli mieleen. ;)
Jos kerran juonesi ja hahmosi on kunnossa, niin mietin että voisihan se "omintakeeton kerrontatyyli" tarkoittaa sitäkin millä tavalla ilmennät teemoja ja tarinaasi. Eli hahmojen lisäksi lokaatioita, rakennetta, toimintaa ja tapahtumia, jotka muodostavat kerronnan koko juonen läpi. Asetatko hahmosi tarpeeksi omintakeisiin tilanteisiin ja konflikteihin, joissa heidän parhaat ja pahimmat puolensa pääsevät oikeuksiin? Oletko jaotellut kohtauksesi niiden tarkoituksen mukaan? Millä tavalla voisit syventää ja vahvistaa kohtauksen tarkoitusta ja päämäärää, muuttamalla toimintaa tai ympäristöä omintakeisemmaksi?
Jos ongelma on kielessä, niin eipä se taida ratketa kuin kirjoittamalla ja lukemalla ihan tuhottomasti. Jos ongelma on sen sijaan rakenteessa ja keinoissa joita käytät kerronnan ja juonen ilmentämisen suhteen, niin noihin käsikirjoitusoppaisiin tutustuminen saattaisi auttaa.Jos ongelma olisi kieli, olisin kusessa:)
Mutta uskoisin, että on kyse kerronnan keinoista. Kertoja kun olen, löydän kyllä tien. Täytyy vaan alkaa etsiä sitä vimmaisesti... - ghghfhgf
AP kirjoittaja kirjoitti:
Jos ongelma olisi kieli, olisin kusessa:)
Mutta uskoisin, että on kyse kerronnan keinoista. Kertoja kun olen, löydän kyllä tien. Täytyy vaan alkaa etsiä sitä vimmaisesti...Kerronnan keinot tuntuu tulevan selkärangasta sellaisilta, jotka ovat lukeneet paljon ja katsoneet julmetusti leffoja. Ekalla kirjoituskerralla tekstin voi antaa pulputella hallitsemattomasti kuin poretabletti, ja se ihmeesti seurailee pari tuhatta vuotta vanhoja kerronnan kaavoja. :) Mutta edioitoiminen tuntuu paljon hankalammalta... Olen saanut ison avun noista käsikirjoitusoppaista. Omalle tekstilleen tulee tavallaan sokeaksi, ja näkökyky tuntuu palautuvan kun kirjoituksen rakenne aukenee oppaan avulla. Punaiset langat löytyy ja ne palapelin palaset, joita voi liikutella ja järjestellä tehostaakseen kerrontaa, näyttävät ilmeisiltä. En tietenkään tarkoita, että jotain oppaiden neuvoja ja kaavoja pitäisi noudattaa varauksetta, mutta ne auttavat tekemään "ruumiinavauksen" omalle tekstille. Ei ole kyse oikeasta tai väärästä tavasta kirjoittaa, ei tuomitsemisesta hyväksi tai huonoksi. Niiden avulla saattaa vaan nähdä selvemmin ne kerronnan keinot, joilla pystyt mieleenpainuvasti ja omintakeisesti kertomaan sen tarinan, jonka sinä haluat kertoa.
Mutta toivottavasti löydät sopivat keinot, ja työn iloa! - Hyvä paremmaksi
ghghfhgf kirjoitti:
Kerronnan keinot tuntuu tulevan selkärangasta sellaisilta, jotka ovat lukeneet paljon ja katsoneet julmetusti leffoja. Ekalla kirjoituskerralla tekstin voi antaa pulputella hallitsemattomasti kuin poretabletti, ja se ihmeesti seurailee pari tuhatta vuotta vanhoja kerronnan kaavoja. :) Mutta edioitoiminen tuntuu paljon hankalammalta... Olen saanut ison avun noista käsikirjoitusoppaista. Omalle tekstilleen tulee tavallaan sokeaksi, ja näkökyky tuntuu palautuvan kun kirjoituksen rakenne aukenee oppaan avulla. Punaiset langat löytyy ja ne palapelin palaset, joita voi liikutella ja järjestellä tehostaakseen kerrontaa, näyttävät ilmeisiltä. En tietenkään tarkoita, että jotain oppaiden neuvoja ja kaavoja pitäisi noudattaa varauksetta, mutta ne auttavat tekemään "ruumiinavauksen" omalle tekstille. Ei ole kyse oikeasta tai väärästä tavasta kirjoittaa, ei tuomitsemisesta hyväksi tai huonoksi. Niiden avulla saattaa vaan nähdä selvemmin ne kerronnan keinot, joilla pystyt mieleenpainuvasti ja omintakeisesti kertomaan sen tarinan, jonka sinä haluat kertoa.
Mutta toivottavasti löydät sopivat keinot, ja työn iloa!Kiinnostaisi tietää, mistä käsikirjoitusoppaista puhut, tuntuu että niiden avulla voisi tehdä hyvää vielä paremmaksi. Luen ja katson elokuvia, niin että se perusta lienee kunnossa - ja lienee se muutoinkin.
Eli voisitko mainita jonkun elokuvakäsikirjoitusoppaan (suomenkielisen), jota suosittelet romaanikäsikirjoituksen tueksi. - AP kirjoittaja
Hyvä paremmaksi kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mistä käsikirjoitusoppaista puhut, tuntuu että niiden avulla voisi tehdä hyvää vielä paremmaksi. Luen ja katson elokuvia, niin että se perusta lienee kunnossa - ja lienee se muutoinkin.
Eli voisitko mainita jonkun elokuvakäsikirjoitusoppaan (suomenkielisen), jota suosittelet romaanikäsikirjoituksen tueksi.minulle on suositeltu Hiltusen Aristoteles Hollywoodissa opusta.
- gfgfgh
Hyvä paremmaksi kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, mistä käsikirjoitusoppaista puhut, tuntuu että niiden avulla voisi tehdä hyvää vielä paremmaksi. Luen ja katson elokuvia, niin että se perusta lienee kunnossa - ja lienee se muutoinkin.
Eli voisitko mainita jonkun elokuvakäsikirjoitusoppaan (suomenkielisen), jota suosittelet romaanikäsikirjoituksen tueksi.Ikävä kyllä kaikki nuo mitä käytän ovat englanninkielisiä. Aristoteles Hollywoodissa tulee ekana mieleen noista suomenkielisistä. Elokuvan runousoppia en uskalla suositella kun en ole lukenut, mutta lienee käyttökelpoinen sekin.
- scarabaeus
ahhh! TAIDE JA VIIHDE. No tänään luin hesarista yhden
viihdeluokituksen.
Joo.
....ja tässä yks teksti yhdestä jutustani tuolta Jatkonovellit puolelta siis. Ja naurattaako mua ?
” Nämä loputtomasti rönsyävät tarinat. Mehevät kuvat. Välillä ilkikurisen hilpeät, ja toisinaan apeat kuin paikallaan aamutossuissaan istuva mummo, joka istuu yksin kotonaan valokuviensa keskellä. Elämästään jäljellä vain rauhallinen elämänmeno, takanaan ankaraa olemista ja paljon työtä.
- Tottakai ne Sinun runosi koostetaan kirjaksi kunhan niitä vain on tarpeeksi. Kuvitteletko, että olisit jotenkin ulkona sisäpiiristä, jonka tuella herrahississä noustaan? Kuvittelitko, etten pitäisi Sinua lahjakkaana taiteilijana? Kuvittelitko, että pitäisin sinua jonakin puutarhana, jossa on vain pelkkä monttu, jossa ei saa kasvamaan mitään? Kuvittelitko, että pitäisin Sinun kulttuuriasi kuin betoniseinänä? Niinkö kuvittelit? ” - scarabaeus
Kyllä nää vanhat ketjut on jotenkin
taidetta
jo tällaisinaan. Eikö vain Teidänkin mielestänne ? Enkä nyt tarkoita lainkaan näitä välissä putkahtelevia omiani kommenttejani ja pyrskäyksiä.
Kiva välillä sukeltaa arkistoon, löytyy vaikka mitä ! - 1515
Tosi on. Ja kaikkiin kysymyksiin on jo vastattu monta kertaa.
- scarabaeus
.......... mutta nyt lykkäsin kysymyksen
eliittitaide
Saas näkee tuleeko niitä vastauksia...
- austerism
Melko omintakeinen: Steven Hall, Haiteksti: http://wsoy.fi/yk/products/show/28582
En tosin tiedä, jäikö Hallin kirjailijaura sitten tuohon yhteen teokseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️662278Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381873Viulu vaiennut
Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣241568Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...
Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.1711540Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.
Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.851274Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost1841194Kyllä tekee kipeää
Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬241120Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.
Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä1101105En mä tiedä mitä tapahtuu
siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.9942- 77939