Olet...kuin vanha kalaverkko.
Sellainen joka uljuu kylmässä
syysvedässä, vielä silloinkin
kun jäät tulevat rikkoen silmukkasi.
Raa´asti auki repien sieluusi isoja reikiä..
Sinä kestät.
Minä taas, olen sitkeä meren rantaruvikko
takerrun verkkoosi...sen sotkien..mutta, rakkautesi
rakas verkkoni..se on niin..suuri, hellin käsin
poistat kuolleet roskat verkostasi. Minun typerät sanani. Suot anteeksi.
Sinun tehtäväni on tuoda ruoka pöytään.
Paikkaantaukot vaiti. Väsymys näkyy toisinaan silmissäsi.
ja minä itken häpeisssäni salaa suolaisen kyyneleen. Nieleskellen...
omaa typeryyttäni..
Sellainen joka uljuu kylmässä
syysvedässä, vielä silloinkin
kun jäät tulevat rikkoen silmukkasi.
Raa´asti auki repien sieluusi isoja reikiä..
Sinä kestät.
Minä taas, olen sitkeä meren rantaruvikko
takerrun verkkoosi...sen sotkien..mutta, rakkautesi
rakas verkkoni..se on niin..suuri, hellin käsin
poistat kuolleet roskat verkostasi. Minun typerät sanani. Suot anteeksi.
Sinun tehtäväni on tuoda ruoka pöytään.
Paikkaantaukot vaiti. Väsymys näkyy toisinaan silmissäsi.
ja minä itken häpeisssäni salaa suolaisen kyyneleen. Nieleskellen...
omaa typeryyttäni..
Vastaukset 3
Vanhimmat
korj..paikkaat aukot vaiti.
olipa erikoinen rakkausruno !
pidin paljon tästä............................
kiitos kirjoittajalle :)
;))Kiitos, mieheni harrastaa verkkokalastusta myöhään syksyisin myös. Siksi tuo runo hänelle ja tunnustus ikäänkuin tässä muodossa syntyi...;)) sitä itse joskus tuntee syyllisyyttä..omasta tempparamenttisuudestaan..sanoo ehkä asoita joita ei pitäisi..
Tsau: Friidu