Eli miehet, keskusteletteko ikävästänne, tuosta naisesta johon olette ihastunut tai rakastunut, ystävienne kesken? Tietävätkö he millaisia tunteita teillä on, vai pitävätkö miehet aina tunteensa sisällään ja visusti piilossa, kavereiltakin?
Jos pidät tunteesi piilossa, niin uskotko, että kaverisi huomaavat jotain, mutta tahdikkuuttaan eivät vain sano mitään, vai lohduttavatko ja tukevatko miehet toisiaan sydämen jutuissa?
(ärsyttää aina kun nettigallupeissa on kysymys vain miehille, niin siihen tulee lauma naisia vastailemaan mielipiteineen. Käytöstapoja, naiset! Toivottavasti tähän vastailee miehet.)
Jos pidät tunteesi piilossa, niin uskotko, että kaverisi huomaavat jotain, mutta tahdikkuuttaan eivät vain sano mitään, vai lohduttavatko ja tukevatko miehet toisiaan sydämen jutuissa?
(ärsyttää aina kun nettigallupeissa on kysymys vain miehille, niin siihen tulee lauma naisia vastailemaan mielipiteineen. Käytöstapoja, naiset! Toivottavasti tähän vastailee miehet.)
Vastaukset 19
Vanhimmat
En todellakaan kerro mitään kenellekään.
toiset kertoo toiset ei
Mulla oli joskus aikanaan pari kaveria, jotka puhu ihastuksistaan mulle. Itte oon ollu aina vähän pidättäväisempää sorttia. Tosin yhen ihastuksen kyllä huomasvat ulospäin vaikken siitä itte puhunutkaan. Mutta yleisesti ottaen elämä on kyllä kolhinu sen verran, että pokerinaama pitää kyllä satoi tai paistoi ihmissuhdeasioissa tai elämässä muuten. Miehellähän on kuitenkin asioiden oltava aina hyvin tai se on säälittävän heikko... No okei eron hetkellä toki käytiin porukalla vetämässä kunnon pleksit, että kaverin surut unohtus ainakin muutamaks tunniks :)
Nykyään ei oo oikeen niin läheisiä kavereita, että vois jutella nykyisestä ihastuksesta edes jos tahtoisin. Joten ei autakkun ite arpoa onko tässä tilanteessa mitään toivoa :)
miten he huomasivat ihastuksesi ja miten he sitä kommentoivat? Olitko tuon naisen seurassa kun kaverisi huomasivat, vai näkivätkö he muuten vain sinussa muutoksen?
En kerro kellekään ennenku hommat on eenny nii että on oikeesti kerrottavaa.
kerro tunteistani kavereille. Jotakin yleistä saatan joskus mainita sopivassa yhteydessä, mutta ei mitään yksityiskohtia.
Eipä tule kerrottua, tulee liian "alaston" olo jos sellasia kavereillekaan kertoo.
En
En kerro, enkä halua kuulla kavereiden tilityksiä ja muita tämän asian tiimoilta. Ne kuuluvat jokaisen omaan yksityiselämään.
Harvemmin mitään huomaa, mutta tietysti sen, jos kaveri on kovin onneton, sekin taas voi johtua niin monesta syystä.
En kerro, en yhtikäs mitään
paitsi ehkä muutamalle parhaalle ystävälle ilman yksityiskohtia mutta muuten iso no no.
huomaavat varmaan mutta ei noista puhuta paitsi "kyllä se siitä" tyyliin.
*up*
kyllä sitä jostain ihastuksista jutustellaa sillai miehiseen tyyliin, mut ei nyt kyllä tunteista mitenkään varsinaisesti suoraan puhuta :)
Jotain, en kaikkea, yhdelle enemmänkin hehkuttanut pienessä tuiverissa.
Näistä ei ole tullut manittua.
ärsyttää aina kun nettigallupeissa on kysymys vain miehille, niin siihen tulee lauma naisia vastailemaan mielipiteineen.
Mikä lauma???
Käytöstapoja, nainen!
Kiinostaako miehiä tälläinen lypsytaitoinen nainen? Jos sulla on karjaa, niin se ei ole mikään ongelma mun käsille. Ei sulla ole pakko olla karjaa - osaan leipoakkin ja kirveskin pysyy käessä.
Olin aikeissa sanoa että en ja yleensä miehet ei puhu tuollaisista "ikävnöinneistä" tai "ihastumisista" toisilleen.
He voivat puhua siitä että joku nainen on kiinnostava tai vihjaisevat siihen suuntaan että "tuonpa kun saisi niin..."
Itseasiassa muistin että viimeisimmästä ihastuksesta olin kiinnostunut niin paljon että hänestä mainitsin eräälle kaverille kun satuimme törmäämään tähän naiseen eräässä paikassa.
Kaverini kyllä tajusi reaktioistani että kaipasin tuota naista.
Onneksi se on ohi jo.
jos kysytään, voin reilusti puhua mut samaan hengenvetoon vakuutan, että niin kauan kuin se on vaan yksipuolista, ei ahista. En kysele neuvoja yms. Pidän ihastumista inhimillisenä, niitä tulee ja menee, mutta on erikoistapauksia, jotka ei lähde.
Joskus voi häkeltyä ja posket punehtua ja siitä voi päätellä jotai, mutta entäs sitten. Ne ovat vähkä kiusallisia tilanteita.
Asia on vaan niin, että monet luuleevat huomaavansa enemmän kuin todellisuudessa on olemassakaan. Kiusoittelu alkaa yleensä naurattamaan hirveesti kun ei viitsi alkaa kiistämään tai myöntämäänkään mitään.
Ihastumista ja rakastumistakin on niin monen tasoista ja samoin tavoitteet erilaisia.
Itse huomaan yleensä pienetkin kiinnostuksen merkit kavereissa ja naisissa.
Ihmisiä molemmat ollaan juu...
Tuo vähän riippuu humalan asteesta, koska miesten avautumiset on mun osalta nähty siinä tilassa. Kännissä sitä voi parhaimmalle kaverille ulvoa suruansa ja se ymmärtää, mutta ei missään nimessä poikaporukassa. Silloin puhutaan vain yleisellä tasolla ja sekin muotoa "vaikeata on" tai "kerran jos saisi", riippuen minkälainen miesporukka koostumus on kyseessä. Miehelle tunteiden näyttäminen on tietynlainen kasvojen menetys ja heikkouden näyttäminen ja se on hyvin vaikeata, ellei kyseessä ole ymmärtäväinen kaveri. Sen takia vain sille yhdelle luotettavalle henkilölle voi avautua. Jos sellainen löytyy. Aika harvoilla sellaisia tuntuu olevan, joten osa jää jumiin omaan itseensä ja alkaa joko eristäytyä ja/tai alkoholisoitua tai saada pre 50-villityksen. Ostaa prätkän ja kaataa mimmiä kuin viljaa. Tai ainakin yrittää sitä kovasti.
Selvinpäin sitten on asia erikseen. En ole juuri ikinä saanut palautetta kavereilta, kun ovat selvinpäin, vaikka sillä tavalla luotettava olenkin niissä asioissa. Itse kylläkin puhun aika suoraan asioista, mutta siinä olen kyllä aika poikkeusyksilö ja yleensä siitä saankin palautetta, että "oletpas lörppö".