Kohtalokkaat yöt,
sellaiset täysin kuin
ja pilvettömin taivain
varustetut
hullun rakkauden
pisarat, jotka
kannattelevat
toinen toistaan
putoamatta,
vain aikomuksenaan
ratkaista elämän mysteerit
Yleensä se
otetaan
mikä tarvitaan,
mutta ei makseta
niin kuin jumalan selän
takana tapahtuu,
pääasia että
rooliasut ovat kunnossa
ja sanat pistävät
reikiä, joista
ilkeä tuuli
ilkkuu vihan
vallassa kertoen
lajitoveriensa hyödyttömyydestä
Me tunnemme olomme
hauraaksi ja heikoksi,
lohdutamme
omaisuutensa menettäneitä
rukousten sijaan
käyttämään kyynärpäitä
ja kaikki pimeät puolemme
syntyvät kun riisumme
liperimme
mustat kaapumme
ja uskoudumme läheisimmillemme
näyttääksemme
tasapainoisilta ja onnellisilta
Me emme
ole valmiita nöyrtymään
rukoilemaan polvillamme
jokaisella solullamme
sellaista, joka
ei ole lempeä ja
oikeudenmukainen,
joka ei ole
näyttänyt todellisia kasvojaan,
me mieluummin
ajamme hyvän ja
kauniin ahtaalle,
jossa ajatus
syntyy uudestaan
aivan kuin lapsi
vapautuisi kohdusta
tai kuolee synnytystuskiinsa
Saako maailma
näin alkunsa,
kaikki se käsittämätön
murheiden ja tuskien
matka on takana,
näen vain vartaloni,
sormet, varpaat ja suun
sekä syvän täydellisyyden,
joka on istukan tavoin
kiinnittynyt
välillemme
niin kuin ilma, vesi ja
tuli poistavat
kuoleman ottamatta
kiinni kädestä
ja paljain silmin
voimme todistaa
valon voittavan hämärän
hyvien tekojen
hukuttaessa
avunhuudot ja
epäröivät äänet tienhaaroissa
Rakkaudesta syntyneet,
ihmisen luomat
pitävät kiinni
ja taistelevat
rakkautensa liekistä
toivoen
meidän tahtomme toteutuvan,
jokaisen tarkoituksellisen valinnan,
tietoisen tai vaistojenvaraisen,
joka olisi enemmän
kuin kohtalo,
kaikkea muuta kuin
riistoa uskoa
itseensä ja toisiin
ihmisiin
Elämä on lahja,
omannäköisemme valinta
vasta kun sielu on paljas
ja kaikki ansat naamioimatta,
siis
jotkut meistä ovat syntyneet toisilleen
http://www.youtube.com/watch?v=jfWKB1x6n9g
sellaiset täysin kuin
ja pilvettömin taivain
varustetut
hullun rakkauden
pisarat, jotka
kannattelevat
toinen toistaan
putoamatta,
vain aikomuksenaan
ratkaista elämän mysteerit
Yleensä se
otetaan
mikä tarvitaan,
mutta ei makseta
niin kuin jumalan selän
takana tapahtuu,
pääasia että
rooliasut ovat kunnossa
ja sanat pistävät
reikiä, joista
ilkeä tuuli
ilkkuu vihan
vallassa kertoen
lajitoveriensa hyödyttömyydestä
Me tunnemme olomme
hauraaksi ja heikoksi,
lohdutamme
omaisuutensa menettäneitä
rukousten sijaan
käyttämään kyynärpäitä
ja kaikki pimeät puolemme
syntyvät kun riisumme
liperimme
mustat kaapumme
ja uskoudumme läheisimmillemme
näyttääksemme
tasapainoisilta ja onnellisilta
Me emme
ole valmiita nöyrtymään
rukoilemaan polvillamme
jokaisella solullamme
sellaista, joka
ei ole lempeä ja
oikeudenmukainen,
joka ei ole
näyttänyt todellisia kasvojaan,
me mieluummin
ajamme hyvän ja
kauniin ahtaalle,
jossa ajatus
syntyy uudestaan
aivan kuin lapsi
vapautuisi kohdusta
tai kuolee synnytystuskiinsa
Saako maailma
näin alkunsa,
kaikki se käsittämätön
murheiden ja tuskien
matka on takana,
näen vain vartaloni,
sormet, varpaat ja suun
sekä syvän täydellisyyden,
joka on istukan tavoin
kiinnittynyt
välillemme
niin kuin ilma, vesi ja
tuli poistavat
kuoleman ottamatta
kiinni kädestä
ja paljain silmin
voimme todistaa
valon voittavan hämärän
hyvien tekojen
hukuttaessa
avunhuudot ja
epäröivät äänet tienhaaroissa
Rakkaudesta syntyneet,
ihmisen luomat
pitävät kiinni
ja taistelevat
rakkautensa liekistä
toivoen
meidän tahtomme toteutuvan,
jokaisen tarkoituksellisen valinnan,
tietoisen tai vaistojenvaraisen,
joka olisi enemmän
kuin kohtalo,
kaikkea muuta kuin
riistoa uskoa
itseensä ja toisiin
ihmisiin
Elämä on lahja,
omannäköisemme valinta
vasta kun sielu on paljas
ja kaikki ansat naamioimatta,
siis
jotkut meistä ovat syntyneet toisilleen
http://www.youtube.com/watch?v=jfWKB1x6n9g
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Some people are born for each other"
Luodut toisilleen...jonkun/jonkin suuremman suunnitelma...ennalta määrätty... Romantikon päiväuni vai...?
Kiitos hienosta runosta! Se antoi taas paljon ajattelemisen aihetta. Elämä on lahja, joka on lainassa.
Valo voittaa hämärän vai hämärä sittenkin valon. Joka syksy samat ajatukset. Ei kevään lapsi osaa nauttia syksystä. En minä ainakaan. Se on luopumista.
Vielä surullisempaa. Hidasta luopumista. Läheltä seuraamista, kuinka läheinen lipuu jonnekin kauas...
http://www.youtube.com/watch?v=97DwMIf7_lI
Anteeksi ankeat ajatukseni.
Aurinkoista sunnuntaita!
Romantikon uskomus, mä uskon johdatukseen ja siihen, että etsivä löytää. Niin sen täytyy olla. Me tarvitsemme ilon ja hymyn vastapainoksi surua ja apeutta sekä luopumista tunteaksemme jälleen uudelleen näkemisen iloa ja värähdyksiä sydämen liepeillä, saadaksemme jotain.
Kiitos ja hyvää elokuun viimeistä viikonloppua ja aurinkoista sinnekin päin ;)
Johdatusta, sattumaa vai kohtaloa...
Elämä on sattumien summa, sanotaan ja kuulostaahan se ihan järkevältä. Olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mikä/kuka johdattaa vai puuttuuko kohtalo peliin...
Äh, antaa vaan elämän viedä ja kuljettaa. Etsimättäkin löytää. On meinaan kokemusta. Uskon siis kohtaloon. Niin sen täytyy olla. Toisen romantikon uskomus, uskon kohtaloon...
...vai oliko se sittenkin pelkkää sattumaa...
Kaivoin siivousmusaksi hyllystä tuon Cliff Richardin Always Guaranteed -vinyylin, jonka paras biisi mielestäni on juuri tuo linkittämäsi Some people. Vähän mitäänsanomaton muuten koko levy. Kuka lie ostanut...
Ilo löytyy pienistä asioista...tanssikuvioista ja nuo miesten asut...hmm...
http://www.youtube.com/watch?v=bPoCRH2-ws4&feature=related
Kesän viimeinen sunnuntai ja kohta taivaskin itkee...se siitä auringosta, hmpf!
Hymyjä alkavaan viikkoon!
Pienen hilljaisuuden jälkeen toit
palstalle runon joka ravisteli
mieltä, joka jätti jälkensä
sieluun ja joka vei ainakin mut
hiljaiseksi. Extra plussa tuosta
kauniista loppusäkeestä.
Kiitän hienosta lukuhetkestä!
Juu, oon ollu jäähallilla aamu kahdeksasta puoleen päivään, kaikki luut on jäässä ajatuksesta puhumattakaan. Aattelin vielä iltapäivällä 25 asteisessa lämmössä öljytä lant... ei vaan kesäkalusteet ja laittaa talvisäilytykseen. Sen verran kiireellisen tuntuinen syyskuu tiedossa, että parempi aikaisin kuin ei siloinkaan.
Niin elämässä on aina vahvoja kontrasteja, ulkona aurinkoinen lämmin elokuun sunnuntai, joka voi olla myös sisällä lähes jääkaappilämpötilainen keinovalo tapahtuma. Mulle tuli eilen sellanen ihmeellinen fiilis kun joku sanoi silleen tokaisemalla, että meillä on elämässä aina niin kiire ja kova suorittamisen paine, pitäisi välillä muistaa pysähtyä ja katsoa myös sitä elämää. Aivan totta tosiaan...elämä ei ole pelkkä matka, se on myös muun muassa nautinnollisia visioita, hetkiä joista onnellisuus rakentuu.
Kiitos Liona 32, sait sisäisen aurinkoni jälleen lämmittämään ;)