onko kellään kokemuksia sielunkumppaneista?

Joo, kyllähän näitä tuonpuoleisia tuttavuuksia ja ystävyyksiä on. Välillä henkilö on naisen hahmossa, välillä muuntuu mieheksi, mutta muoto ei hämää sisällön pysyessä samana. Arvelen että ne ovat menneiden aikojen peruja, kun tuppaavat olemaan intensiivisiä ystävyyssuhteita. Samaa sieluperhettä. Henkilö ei ole välttämättä edes syntynyt ihmisen muotoon, vaan on jäänyt tasoille yhteydenpidon säilyessä. Näitä ei voi helposti sekoittaa omiin mielen luomuksiin, jotka ovat tyypiltään aivan toisenlaisia. Luultavasti meditoijilla tämä on eräs vaihe, kun unimaailma / tuonpuoleinen maailma tulee tutuksi. Tässä maailmassa kaikki heijastaa itseä, sillä kaikki ovat samantyylistä energiaa kuin unennäkijä.

Oikeastaan fyysinen maailma on yksi unennäön taso, ja tuonpuoleinen muotomaailma toinen unitaso. Unesta uneen.

ollessani 19v ja elin ensirakkauden aikaa. Odotin häntä baarissa, vaan ei tullut. Silloin kuulin äänen joka sanoi: hän on nyt 6v. Katselin ympärilleni näkemättä ketään joka olisi lauseen sanonut. Elämä kulki kulkuaan rakkauskin katosi maailmanteille.


Kuulun erääseen seuraan ja olen aktiivi jäsen. n 16v sitten sinne tuli kaveri, jonka koin ikävä kyllä kielteiseksi. Poikamies muo 14v nuorempi. Jotenkin vain ärsytti. kerran sitten heräsin aamulla istuen sängynlaidalla ja tietäen: Mähän rakastan sitä tyyppiä. Vaikka kuinka järkeilin niin tunteitaan ei voi komentaa.
Tutustuttiin paremmin. Hän kuskasi minua välillä -piiriin-ja aina erotessa sanoin tahallani: Älä unohda minua.
Kun menin jossain vaiheessa porukoissa Marja P istuntoon hän kaiken muun lisäksi kysyi minulta, kenelle sanon noin. Vastasin. Johon hän, älä sano niin, sillä kaverille tulee outo olo eikä ymmärrä miksi. Sillä kenenkään sielunmuistia ei saa väkisellä herättää. Olemme ystävyystasolla, hän kyläilee luonani noin harvakseltaan ja se riittää minulle. Olemme samanhenkisiä, emme kuitenkaan aina samaamieltä.jajalisuuteni ja hänen arka luonteensa estää minua ilmaisemasta tunteitani.
Olin jo vuosia tuntenut hänet kun muistin nuoruuteni lauseen ja aloin laskemaan niin totta totisesti siihen aikaan hän on ollut 6v
Unessa siinä ensimäisessä litistin hänet ladon seinää vasten sanoen rakastavani häntä. Vuosia myöhemmin näin saman unen, siinä hän tunnustukseeni vastasi: Sanot tuon jo toista kertaa.
Olen nähnyt meistä yhdessä muitakin unia vuosienvarrella ja joka kerta herätessäni tunnen tuoksunsa.
Luulen tai toivon että hän olisi sielunkumppanini, ainakin merkit (pyytettömyys???) viittaa siihen.

Tietysti haluaisin lähempää kanssakäymistä ihan sylikkäin. Tiedän syyn miksi tunsin alussa ikäviä väreitä, no menneessä ei voi elää. Joten kummallakin on tässä elämässä oma tie, sen kuuluisan kosmisen lain mukaan.
Tulevaisuutemmekin tiedän pääpiirteittän. Tässä elämässä hän on hyvin tunnontarkka ja pitää sen minkä minulle lupaa, siis esim.saapua sovittuun aikaan.
Tärkeintä on se että huomena hän tulee.
Maagikko

h

Minulla on eräs kokemus...
Koitan selittää lyhyesti... En jaksa pitkästi..

Tapasin erään ihmisen lukiossa ja ihastuin ensisilmäyksellä. Hän oli söpöintä mitä olin nähnyt, kuin enkeli, ajattelin.
Eräässä tilanteessa jossa hän tuli vierelleni kävelemään, koin jostakin, kuin itseni ulkopuolelta, valtaisaa pyyteetöntä, puhdasta ja henkistä rakkauden tunnetta joka ei ollut mitenkään verrattavissa normaaleihin tunteisiini. Samalla tuntui kuin olisin kohonnut "korkeammalle ulottuvuudelle". Ja ajattelin, että jos katsoisin häneen päin, näkisin hänen lävitseen, kuin tekstiä hänen kehossaan joka kertoo hänestä kaiken.

Tämä ihminen on jäänyt voimakkaimmin mieleen ja taidan rakastaa häntä... Emme kuitenkaan ole tekemisissä. Haluan joskus ottaa yhteyttä. :)

Tiedä sitten, kaksoisliekit tai entiset puolisot tai kumpaakin....

Sielunkumppani tai parisielu, kumpi hän on, vaiko molempia, en tiedä.
Mutta hän ON. Tapaamme unimaailmassa ja korkealle hengen tasolla useinkin, emme kenties enää koskaan muuten...en tiedä mutta toivon etteiniin kuitenkaan kävisi. Hän on rakas ja tärkeä ja on alitajunnassani aina joka hetki.

Mulla on sielunkumppani. Tai parisielu, miten sen nyt voi tulkita, itse en oo näitä asioita niin paljoa tutkinut että tietäisin...
se on serkkuni ja samalla paras ystäväni. Mutta me molemmat tiedetään että me ollaan samalla toisillemme niin paljon enemmän, meidän välinen rakkaus on niin puhdasta ja pyyteetöntä. Mä voisin vaikka kuolla sen ihmisen puolesta.
Monet sanoo että me vaikutetaanki tosi samanlaisilta ja usein meitä luullaan kaksosiksi, mikä on musta tosi hassua koska ei me mun mielestä hirveen samalta näytetä....
Mutta joo, mä tiedän sen olevan mun sielunkumppani ja meidän välistä suhdetta on tosi vaikeeta selittää. Meillä on niin vahva, luultavasti monen aikasemman elämän välinen side meiän välillä, me täydennetään toisiamme ja kun mä oon sen kanssa tuntuu ku olisin kotona. Tällästä suhdetta en usko luovani kehenkään muuhun ihmiseen ja vaikka rakastan mun isää ja äitiä ja mun ystäviä nii rakkaus mun sielunkumppania kohtaan on niin erilaista. Se on niin palavaa ja pyyteetöntä ja tiedän että harva ihminen tän tunteen saa kokea.