Tein treffit Savonlinnaan, halusin kunnon seikkailun. Lainasin pojaltani Porchen, oma autoni ei anna riittävästi ajo nautintoa pidemmillä matkoilla.
Voi sitä vapautta ja vauhdin hurmaa, jonka koin matkallani. Välillä meni ylinopeuden puolelle, mutta nautinto oli riskiä suurempi. Perillä vietin upean viikonlopun treffikumppanini kanssa.
Ihanaa, että vielä vanhanakin voi ja osaa nauttia tällaisista pikku jutuista.
Voi sitä vapautta ja vauhdin hurmaa, jonka koin matkallani. Välillä meni ylinopeuden puolelle, mutta nautinto oli riskiä suurempi. Perillä vietin upean viikonlopun treffikumppanini kanssa.
Ihanaa, että vielä vanhanakin voi ja osaa nauttia tällaisista pikku jutuista.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Makuja on monia. Jos ajaminen perse maataviistäen on nautinto, niin hyvä on. Ajan mieluiten maasturilla, koska siitä on hyvä näkyvyys.
Viikonloppu on muuten vielä kesken ja nyt olet jo kokemuksia kehumassa. Taisi jäädä nautinto pelkäksi ajonautinnoksi!
Hei! En sanonut, että tämä tapahtuma olisi ollut tänä viikonloppuna! Tästä on aikaa jo muutama viikko!
On minullakin ollut maasturi ja yhdyn mielipiteeseesi, sieltä on hyvät näkymät ja muutenkin vanhan on helppo kiivetä kyytiin.
Porche sopii nuoremmille juuri mataluutensa vuoksi, mutta joskus saa vähän kirpaista, ajonautinto on uskomaton ja se moottorin ääni. Luulisin, että miehet rakastaa juuri sitä ääntä.
ps. oli myös kiva seurata muiden autoilijoiden reaktioita......ratissa nainen, pitää päästä ohi, oli aika yleinen reaktio.
Mutta sehän riittää automiehelle.
Hyvä että edes ikääntyneenä!
Savonlinnaan johtavalla tiestöllä on se hurman tunne saavutettavissa melkein kohtuullisilla nopeuksilla.
Jos poikasi Porshe on sähköisesti rajoitettu 250km/h niin sitäkään ei tarvitse ajaa tunteen tavoittamiseksi.
Virmutjoki-Sulkava ja Puumala-Juva välit ovat kiitollisia siellä päin.
Muut ovat hieman yksitoikkoisia.
Rajoittamattomilla ( usein myös rajoitetuilla hillitymmin ) motareilla ajaessani olen itse törmännyt siihen ikävään tosiasiaan että reaktioni ovat hidastuneet.
Jo parissa sadassa kaikki tapahtuu niin nopeasti että kertatäpärän jälkeen olen lopullisesti hillinnyt "kiireitäni".
Kartturini on ollut kiireen hillitsijä mutta jo parissa tunnissa häneenkin iskee vauhtisokeus.
hienoa kuulla, että lasse ei ole laiska ainakaan maanteillä:)
En usko, että pääsin edes 200km/h, en seurannut mittaria, vaan painoin kaasua ja katsoin tiukasti eteen ja taakse, ettei näy poliiseja - välillä, kun päästelin kunnolla. Tosin ajoin suurimman ajan ihan rajoitusten mukaan.
Sain pari motoristia perääni, ohiteltiin vuoron perään, kunnes mentiin peräkanaa kahville, tulivat juttelemaan ja ihastelemaan - autoa:)
Kivat sulle kun oot löytäny kunnon pelin,itte oon hitanmpien ja järeämpien lumoissa.
Viimeksi kävin kaupassa kuukävelijän kanssa,oli todella hulppeeta kun sieltä korista näki jo kaukaa vapaat parkkipaikat.
Mitä lassi höpisee, muka Puumala - Juva tie on nautinnollinen ajaa, tottakait kun niillä teillä on sitä nimismiehen kiharaa ja hiekkasta tietä. Kyllä siinä pölly lentää ja Jaguarin resorit saakyytiä.
Mutt Puumala - Mikkeli välinen tie se vasta poikaa on mahtavat sillat, sillan kupeessa tosi hyvä kahvio ei voi valittaa maisemien vähyydestä, siellä sitä silmä lepää ja kaasujalkaa on hillittävä syy pitää ihastella maisemia.
Minulla ei ole kun Audi vm 2010 kaikilla mausteilla, Chanel 5 tuoksuu ajotiloissa, ei viitsi ottaa miestä kyytiin, vaikka Anttolan hovissa oli treffipaikka yöpymisineen.
Ei tullut mitään saamapuolelle, ähellystä, äherrystä, hengästymistä, piti tehdä tekosyy ja lähteä ulos ihastelemaan järven pintaa. Joten hukka reissu mutta tulipahan tehtyä ja saamatta jäi. Neuvokaa hyvät ystävät mikä auttaa, ei auta Audi korkokengat ja Chanel kun ei tapaa sitä oikeaa. Olin muuten viimestä päälle puettu, näky sillä kaverillakin olevan uusi pikkutakki, hintalappukin oli vielä paikallaan siis koekäytössä.
Luetun ymmärtäminen!
En puhunut mitään nautinnollisesta vaan siitä että ko. tieosuuksilla on tunne vauhdin hurmasta saavutettavissa pienemmillä nopeuksilla.
Jos kaneli ei pahasti häiritse aistitoimintaa niin tuo olisi luettavissa ja ehkä jopa ymmärrettävissäkin!
Virmutjoki - Sulkava ja Puumala - Juva välisiä tieosuuksia en menisi kehumaan, on sitä monen monta kertaa työmatkoilla tullut niitäkin teitä ajeltua samoin Puumala - Mikkeli. Puumala on rauhallinen lepopaikka pitkillä ajomatkoilla Anttolan hovi yöpymispaikkana.
Taidat olla niitä tosikkomiehiä opetusneuvoksia kuultaa juttujesi läpi.
Aina autta se, kun korvien välissä on harmaita aivosoluja.
1970, jotain ajoin Stadista Savonlinnaan polkupyörällä, kyllä hieraantuivat.
H.
ei kuitenkaan rikki menny
syntykö poikaset elävänä
Anteeksi, nyt tuli pissat housuun:D, naurattaa niin pirusti nää teidän jutut. Yritin tehdä niin viattoman auto-aiheisen aloituksen, mutta tästähän saa kokoon jo näytelmän. :D
Tootte ihaniii, muistuu mieleen työskentely ensin lastentarhassa, myöheemmin vanhainkodissa:)
nauraminen on ihanaa, pisat housussa ei:)
Ilahduttava, kollektiivinen palaute!
Lienee selvää että olkoon aloitus kuinka hmm - - "persoonallinen" tahansa niin aina siitä löytyy mielenkiinnon kohtia.
Minulle se oli Savonlinna ja vauhdin hurma.
Ajatellen ko. kaupunkia ympäröivää tiestöä.
Mainitsemillani tieosuuksilla on mahdollisuus, teiden luonteesta johtuen, tavoittaa tuo "hurmahenki" kohtuullisen pienillä mittarinopeuksilla jolloin reagointiaikaa on enemmän.
Tämä yhteys, tien kunnon, luonteen ja mittarinopeuden yhdistelmä, ei jatuksena mennyt uusintaselvityksestä huolimatta jakeluun.
Kaikkinensa, minusta on ilahduttavaa että joku vaihteeksi antaa myönteistä palautetta kaikille osallisille, ketään pois sulkematta, ketään esiin nostamatta!
jaaa, kiva, kerro kaikki, tiedäthän minut, en kerro kellekkää, se yö, miten te sen, hymm, oliko hyvä ,,,
Kuvittelen ,että he kokeilivat sitä harvinaista juttua : nainen on alla selällään.
Minä en ole sitä vielä kokeillut, Mikkelissä meinaan ehdottaa.
Älä helkatti, minäkin kokeilin sitä 70-luvulla nimenomaan Mikkelssä. Ja arvaathan sen seuraukset...
Mitä hittoa, napa napaa vasten siinä sitä jotakin on!
- - -
napa oli vasten napaa
käytän aina sitä tapaa
- - -
Käytännön vaatimaa minulle on tuo autolla ajaminen. Nyt on kahdeksas Toyota Corolla käytössä, vuosimallia 2006 ja mittarissa 210 000 km. Pidän ajamisesta, mutta hurmoisimmat hetket koen muualla. Rakkaalla aviomiehelläni oli ollut auto nuoresta lähtien ja hän opetti minulle sen, että maltti on valttia. Hän osasi korjata autot eikä koskaan pröystäillyt kalleilla ajopeleillä. Arvostin alusta alkaen sitä, että hän oli oma itsensä, ei ostanut ylikalliita lahjoja jne.
Autokauppiaan unelma-asiakas.
Sellaiseksi tunnen itseni.
Jo varhain, 1964 hankkimani käytetyn kuplan jälkeen havaitsin autokauppiaiden arvostavan omaa rauhaansa asiakkaiden häirintää välttäen.
Tuon kuplan jälkeen olen hieronut takamustani kahden käytettynä ostetun ja kahden uuden menopelin kuskin jakkaraan.
Tämä viimeinen on 13-vuotias ja nykyisillä vuosikilometreillä, 3000km, näyttää siltä että ukosta loppuu veto ennen ajokkia.
Työelämässä ollessanikaan ei kilometrejä tullut hirmuisesti.
27000 - 58000km/vuosi.
Omalla autolla Euroopassa kertyi yhteensä noin 160000km mutta varsinkin viime vuosina olemme käyttäneet lentoasemilta tai hotskuista vuokrattuja.
Asiakkaan ihannehahmoani vahvistaa käytettyjen käsittely.
En ole tarjonnutkaan vanhaa vaihdossa vaan myynyt sen suoraan yksityiselle.
Viiteen menopeliini mahtuu 3 eri merkkiä joten merkillä ei ole väliä.
Käytön luonne, tekniikka ja sen suhde hintaan on ratkaissut.
Uuden ostoon on ollut mentävä vaimon kanssa ja fillareilla.
Muuten ei ole päässyt edes keskusteluun.
Moni mies haaveilee, mutta harvoille sitä asentoa koskaan tarjotaan.
Fiat Punto, syö vähän löpöä ja vie paikasta A paikkaan B :)
Lähinnä nuo ovat minunkin vaatimukset autolleni. Taitaa vaan italialaisten menopeli olla huonosti suomalaisiin talviolosuhteisiin soveltuvia.
Nyt olen autoa vaihtamassa, edellinen autonvaihto onnistui hyvin ja olen ollut saksalaiseeni tyytyväinen, nyt vaan sillä alkaa jo olla ikää melkoisesti.
Minulla on jotenkin käänteinen tuo ajatusmalli, kuin useimmilla, sillä kunnioitan enemmän ihmistä, jolla on kanttia ajaa halvemmalla ajopelillä tai paremminkin sellaista, joka ei näihin asioihin paljoa panosta, ja niinkuin sanoit, autolle riittää, kunhan vie haluttuun päämäärään.
Lainaahan saa nykyään niin paljon, kun haluaa. Tokko nykyään kukaan autollaan pystyy äveriästä näyttelemään, tai hölmö se, joka siihen lankaan menee.
Jos ukko tulis vaikka Jaguarilla kosiskelemaan, ei se ainakaan pinnoja nostais.
Meille miehille auton sanotaan olevan .....sen jatko, mulle riittää oma ja tämä matkojen avuksi. Fiat on cityauto, näppärä ja tarvittaessa muuntuu tilavaksi pakettiautoksi, parkkipaikkakin löytyy vaivatta. Talvella ei mulla ole ollut ongelmia tän kanssa, aina on lähtenyt kun on kutsun kuullut.
Siis Nissan on poissuljettu, kun sitä noin "kehut". En vaan tiedä, mikä merkki olisi hyvä, ja ennenkaikkea luotettava. Vaikeaa on, kun kaikki myyjät omia merkkejään pitää parhaana. Kun ei ole autotallia, niin pakkasella pitäs johdon päästä saada ajoon.
On minullakin Fiateista kokemuksia vuoskymmeneitten takaa, hyviä ja huonoja. Nyt en Fiattia aio ostaa, kun on paljon maantieajoa ja moottoriteillä haluais päästä muiden nopeuksiin.
Minulla on riittävän pitkä joten minulle riittää 22 -vuotias pikkuauto.
Suomessa on max 120 km/h sallittu. Mikä auto ei moiseen pysty, kun minun vuoden 1987 corollanikin sen tekee?
Meinaatko, että Corolla olis hyvä vaihtoehto? Siitäkin on kokemusta, vuoden 73 combi cupe delux, tai jotain sinnepäin, joka on vieläkin liikenteessä. Siinä kun istuu, tuntuu, että istuu lähes tien korkeudella.
Vaihettava vielä oisi uudempaan ennen eläkkeelle jäämistäni, ja saisi tuo niellä bensaakin/polttonesteitä vähemmän kuin nykyinen auto. Millä niitä eläkeläinen uusii sitten.., vaikka auton tarve vähenee asuinpaikan muututtua.
Mielestäni auto on vähän persoona kysymys. Silloin, kun minulla vielä oli varaa mällätä, halusin persoonallisen auton, tykkäsin ranskalaisista.
Ihanin oli "iso kissa" Citroen CX - muistaakseni, musta, kuin lentokoneella olisi ajanut. Se sitten hajosi, kun laitettiin asuntovaunua vetämään. Tilalle hankittiin maasturi. Monta ranskalaista on allani kulunut, niillä on kiva ajaa.
Nyt ajan VW:lla, sanottiin, että varma auto - kaikkea kanssa, jatkuvasti korjaamolla, sähkövikoja ym. Itkin korjaamolla, että haluan vanhan auton, josta näkyy moottori, että voi itse korjata. Sanoivat, että sellaisia on nykyään vaikea löytää:D hahhhhhh, höpö, höpö
Yksi hyvä asia volkkarissani on ja se on automaattinen vaihde - se on ihana!
"kalena"
Minulla näkyy moottori.
Olen sen ristinytkin, vaan en kerro.
Auto, sydämeni rytmittäjä, on vuodelta 1996.
Renault, joskus konjakkinikin, harvoin kyllä.
Whiskey-mies kun olen.
Siihen on mennyt remontteihin 1400 €, eli enemmän kuin se maksoi.
Vaan siinä minä liikennevaloissa kurnutan kuin Bemaritkin.
H.
"Minulla näkyy moottori" arvaas, mitä mulle tuli mieleen?
Et olekkaan pelkästään pyörällä polkija, onko autosi siis Renault?
Edellinen autoni oli Renault Clio, sellainen pikkuinen, joka ei edes joidenkin mielestä ole auto, mutta hyvä oli, ei vian vikaa.
Ei vaan tule mieleen, millaisia relluja oli 1996? Sen täytyy olla jokin aika iso auto. Miehet ei pienillä ajele.
Olet selvästi rakastunut siihen. Luulen, että aika moni mies rakastaa autoaan enemmän kuin.................
En ole koskaan kuullut miehen moittivan omaa (auto)valintaansa.
Nyt heitän pahan: kerro, millaisella autolla ajat, kerron, millainen olet - siis automerkki!
"kalena"
Renault Megane 1996 1,6 litraa. 90 Varsaa.
Ei ihan niin muodokas kun Corvette.
Ikäisekseen ovat penkit ryhdikkäät, minun autossani eivät selät taivu kuten ennen Ladassa, ja hyvä niin.
Kauan sitten olin Rolls-Royce, pienellä koneella.
Rakkaani ja minä emme luovu koskaan ryhdistämme.
H.
Taidat olla aikalailla oman tiesi kulkija automerkistä päätellen. Ranskalaiset autot eivät yleensä herätä miehissä kunnioitusta, joten et ainakaan ole ns. laumasielu.
Varmin merkki taitaa olla vieläkin Toyota, sellainen on joka toisella ja naapurissakin.
Nyt kun itse ajan volkkarilla, tuntuu, että jokainen vastaantuleva auto on volkkari.
Autona aika persoonaton, kuten kaikki uudet autot.
volkkari on hyvä ja varma auto meillä oli vähän aikaa renun scenikki mutta näissä uusimmissa toimii kaikki sähköllä jopa käsijarru vajaassa kahdessa sadassa tonnissa kaikki rupes reistaileen eikä ne osannu niitä korjata ees merkkikorjaamossa nyt vaihdettiin semmonen satatuhatta ajettu tojota ei oo koskaan ennen ollu mutta katotaan onko se sit maineensa veroinen rellut on hyviä ja mukavia ajettavia niitä on ollu useempiakin mutta tää nykytekniikka ei tunnu niissä oikeen pelittävän.
Minusta on kummallista, kun joku haluaa körötellä aina samalla automerkillä. Tietysti voi vastata, miksi vaihtaa, kun on hyväksi havainnut. Mistä tietää, jos ei ole vertaillut niin autoja, kuin kuskejakaan?
Tein vuonna 2005 ensimmäisen autokaupan yksin. Kävin monessa liikkeessä ja koeajoin monta merkkiä. Edelleen lienee totuus, että naisostajaa ei monessa paikassa haluta palvella. Tuolloin päädyin erinäisistä syistä tuttuun merkkiin. Vuoden päästä vaihdoin, taas sama tuttu Corolla. Hyvä huolto vaikutti tuolloin. Nyt paikkakunnalla on hyvä korjaamo ja huollon voi suorittaa muuallakin kuin merkkikorjaamossa. Miesystävällä on toinen merkki, hyvä silläkin on ajella. En yleensä köröttele, nopeuksia noudatan.
Vaihtelussa vaihtamattomuutta.
Veljeni tuskin on ainoa lajinsa edustaja.
Vaitaa uutena ostetun parin vuoden jälkeen samanlaiseen, uuteen.
Kysyessäni kerran että miksi hän vaihtaa samanlaiseen jos se on osoittautunut niin huonoksi että kahden, melko vähän ajetun vuoden jälkeen täytyy vaihtaa niin vastaus oli ettei siinä ollut muuta vikaa kuin kahden vuoden ikä?!
Muutenkaan en ole koskaan ymmärtänyt ihmisten autonvaihtointoa!
Meillä vaimo alkoi aikoinaan, menopelin tullessa rippikouluikään, huomauttelemaan sen vanhuudesta.
Kyse ei ollut epäluotettavuudesta.
Olen päissäni mielikuvitellut että jos ihminen saa tyydytystä tuollaisen peltiromiskon vaihdolla niin helpollahan se hoituu!