IHANAA !!
Vihdoinkin on uusperheellisille avattu tämä oma keskuystelufoormi!
Nyt vaan uusperheelliset tänne kirjoittelemaan, jakamaan ilot ja surut toisten samassa tilanteessa elävien kanssa!
Vihdoinkin on uusperheellisille avattu tämä oma keskuystelufoormi!
Nyt vaan uusperheelliset tänne kirjoittelemaan, jakamaan ilot ja surut toisten samassa tilanteessa elävien kanssa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla on 1 lapsi edellisestä liitosta ja uusi mies. Olemme olleet yhdessä kohta 5 vuotta. Nomraalit arjen ilot ja surut ja tietysti joitain uusperheen pikkuongelmiakin silloin tällöin. Ei mitään suurempaa. Suunnittelemme yhteistä lasta ja avioliittoa. Espoossa asustellaan.
Meillä on kummallakin 2 lasta edellisestä liitosta ja yksi yhteinen. MIehen lapset käy sovituilla tapaamisilla ja minun lapset onkin jo isoja, toinen jo asuu omillaan. Avoliitto tämä on, ja varsin tuore sellainen, vaikka tuo yhteinen muksu jo onkin ennätetty tehdä.
Joskus tulee aika tiukkojakin tilanteita liittyen tapaajalapsiin ja tapaamisiin yms. Olenhan itsekin ollut yh ja exä (ja exät on AINA v**mäisiä :D ) ja siksi on jotenkin hassua seurata tilanteita tai ylipäätään olla "tällä puolen pöytää" ja nähdä sen miehen exän toimintaa.. en ymmärrä sitä.
kaikkeen saa tottua. Oma exäkin oli vielä joku aika sitten aika kamala. Nyt on jo vähän rauhoittunut, vaikei me kyllä vieläkään keskustella. Meiliä vaihdetaan jos on pakko. Lapsen olen kyllä pistänyt soittelemaan säännöllisesti isälleen. Hän myös viettää isän luona joka toisen vkonlopun ja isän kesälomat.
Vähän on kokemusta myös nais-existä, kun veljeni erosi. Ihan kamala on sekin mamma. Nyt tosin lapset ei enää pidä häneen yhteyttä lainkaan. Se heille suotakoon.
Toivottavasti hermosi kestää. Penskojen kanssa joutuu koville...
Heippa vaan kaikki uusperheelliset! Ite oon ollut jo 13 v.Eli isommat lapset on jo lentänyt pesästä,meidän yhteinen on on vaan enää kotona. Täytyy sanoa että hyvin on mennyt,lapset on keskenään kuin täys-sisaruksia, ainoa mikä meillä on kaikki nämä vuodet mätännyt on miehen ex:ä. Hän on ollut todella katkera, toisaalta ymmärrän häntä koska hän oli se jätetty osa-puoli.Mutta sitä en koskaan tule ymmärtämään että hän käytti lapsia aseenaan isää vastaan. Nyt heidän poikansa on ottanut etäisyyttä äitiinsä, eikä tule oikein toimeen tämän kanssa.Pojalla on oma kämppä ja asiat muuten hyvin.Minä rakastan heitä kaikkia ja en päivääkään heittäisi pois,yhdessä ollaan koettu ilot ja surut.(Surua aika paljonkin,alkuaikoina).Mutta toivotan onnea kaikille seka-perheille!(tyttäreni keksimä sana).
Hei, sama tilanne, mieheni exä hirveän katkera ihminen. Käyttää 7v tyttäreensä kyllä sellaista psykologista potaskaa, että mietin onko tyttö manipuloinnin välineenä vielä aikuisenakin. Tämän pienen ihmisen suusta tulee sellaisia kysymyksiä mitä vain aikuinen voisi keksiä. Aluksi luulin kuvitelleeni koko asian, mutta sitten tilannetta seuratessamme myös mieheni huomasi saman homman. Exä utelee tyttärensä välityksellä meidän asioitamme. Välillä tuntuu, että tapaamisilla tytön pääasiallinen tavoite on saada selville jokin perheeseemme liittyvä asia. Aivan hirveää ja olemmekin yrittäneet kääntää tytön huomion oman ikäluokkansa juttuihin ja sivuuttaneet hänen oudot kysymyksensä muilla mielenkiinnon kohteilla. Stressihän siinä pikku-ihmiselle tulee....Toinen homma mikä sapettaa on miten tyttö on opetettu ruokailemaan. Kotona hän kuuleman mukaan saa chipsi pussin ja suklaalevyn joka viikon saunailtana ja lisäksi on vielä karkkipäivä lauantaina. Tähän kun tottuu niin aikuisena onkin sitten ongelmia pitää paino hallinnassa. Ja me olemme sitten tylsiä kun yritämme pysyä ruokakolmiossa ja jättää lisärasvat pois ja makeat jälkkärit sunnuntaille.
Saada tännekin uusperheille oma palsta.
Meitä kun ei voi edes melkein ymmärtää kuin toiset uusperheelliset.
Ja siihen, että eksät on kammoja. Niin on kuulemma nyxätkin, lähiäidit pompottaa ja äitipuolet ei kuulemma välitä. Jep, jep.
T. eksä-nyxä-äiti-äitipuoli-Alannah ;)
Olen kanssasi samaa mieltä, että tällaisella foorumilla on tarvetta! Itselläni on kaksi lasta ( 11 ja 4-vuotiaat) ja uusperhe on meilläkin. Ei asuta yhdessä vaan tiiviisti ollaan kuitenkin. Arki sujuu ihan mukavasti ja kahdenkeskistä aikaa on aika kivasti kun nuorempi on aika paljon isänsä luona. Nautitaan siitä mitä meillä on tässä ja nyt eikä kiirehditä liikaa tulevaan! Aika näyttää kuinka meille käy, onko meidät tarkoitettu yhteen...Onnea kaikille uusperheille!
miehelläni on edellisestä liitosta 6v poika, syksyllä pojan tarkoitus mennä kouluun, ehkä. Poika on meillä joka toinen viikonloppu ja mieheni kesälomasta 2vko. Se mitä pojan äitiin tulee, hän on aivan kamala, haukkunut minua alusta alkaen, otti jopa alku aikoina kännynroni selville, että pääsi haukkumaan minua sen kautta, jouduin vaihtamaan numeroa. Mailin välityksellä olen saanut haukkuja, tai sitten hän on haukkunu minut ensin miehelleni. Mieheni ois varmaan pitänyt elää sinkkuna lopun elämää, koska tämä muija on mieheni aikoinaan jättänyt ja pettänytkin vielä kaiken lisäksi tämän nykyisen miehensä kanssa, heillä on nykyään 3v poika.
Minulla ja miehelläni on yhteinen tyttö 1v5kk. Minulla ei ole mitään poikaa vastaan, mutta hänen äitiään kyllä, tuntuu että äiti ei edes tiedä minkä kokoisia vaatteita hänen poikansa pitää, jos mittaa on n.122cm, niin ei luulis 160cm vaatteet olevan vielä ajankohtaisia tai sitten toinen ääripää, kalsarit 98/104cm!!! POika on itse näistä sanonut, että joko liian pieniä tai liian isoja, ja näkeehän sen sokee otsallaankin, mutta se äiti ei nää!!
Olis vaikka mitä sanottavaa, mutta tässä näin jotain alkuunsa...
Hyvä, että voi näin muiden uusperheellisten kaa vaihtaa ajatuksia, monilla varmaan samanlaisia tilanteita.
Moi, toi vaatejuttu on meillä sama homma. Mieheni 7v tyttö ei onneksi ihan vielä osaa vaatia itselleen söpöjä vaatteita, mutta auta armias kun se aika tulee niin äitinsä kanssa ottavat yhteen. Kun haemme tyttöä koulusta tms. paikasta missä muita samanikäisiä, niin oikeasti hävettää miten tyttö on puettu. Kun asiaa sitten mieheni tiedusteli exältään, niin vastauksena tuli, että he kannattavat kierrätystä. Voihan..sanonko mitä. Kyllähän mekin puetamme vanhoihin vaatteisiin, muttemme kammottaviin rääsyihin. Rajansa pitää olla pennin venyttämisessä varsinkin kun mieheni suostui elatusapua nostamaan jonka jälkeen exälle ilmestyi uusi auto ja hänen työpäivänsä lyheni kuuteen tuntiin /päivä!!! Kyllä sapetti ja rajusti. Kun sitten mietittiin, että hankitaan meille kotiin lapselle kivoja vaatteita ettei kylään tarvitse verkkareissa lähteä, niin sittenpä tämä exä ihmetteli miksemme laita vaatteita kiertoon elikkä hänen vaatekaappiinsa...ja kun ei sotaa halua alkaa niin tottahan ne vaatteet sitten sinne kiikutettiin, mutta ei vastaavasti meidän kaapissa vaatteita näy.
Ja tuttua on toi, että enpä hirveemmin suosiossa ole kun en vedä yhtäköyttä yhdistystä tämän exän kanssa. En edes enään halua mitään yhteistä tämän ihmisen kanssa, koska hänen mielestään hän laatii säännöt. Jos tällä exällä on jokin miesseikkailu mennyt pieleen, niin heti hänen mielialansa näkyy sitten kommunikoinnissa. Mikään ei onnistu ja missään ei tulla vastaan. Kun taas sitten exällä on hommat hanskassa, niin meidänkin suuntaan ollaan säyseitä. Tytön lomat exä suunnittelee takuuvarmasti niin, että paikalla on myös isovanhemmat. Hyvin harvinaista on, että saamme nauttia tytön kanssa olemisesta täysin nelistään. Exä on hyvin pitänyt huolen siitä, että tytön fiilis meillä on vähän niinkuin olisi kylässä. Ja pisteenä iin päällä on se, että exä nosti metelin, kun mieheni kysyi voinko minä osallistua tytön tärkeimpiin juhliin. En ole koskaan yrittänyt itseäni tyrkyttää, mutta tyttö itse kutsui minut ja jouduin sitten keksimään eli valehtelemaan joutuisasti miksi en voinut tulla. Kammottavaa! Juttua riittäisi, kellekään näitä ei yleensä pysty purkamaan ja miestäni en halua näillä rasittaa. Onneksi täällä voi puhua!
Ai muillakin ihan oikeasti on samaa ilmiötä!!?? Olen luullut että olen ainoa niuho "äitipuoli".
Mieheni exä vaatettaa myöskin tyttönsä reikäisiin rääsyihin. Kotona kyllä on hyviä ja nättejä vaatteita, mutta tänne viikonlopputapaamiselle hän oikein valikoi reikäiset vaatteet.
Kesäkuussa lapsi tarvitsee paksun neulepuseron , saman, jota käytetään talvipakkasilla. Ja joka on nyt ihan reikäinen, saumoistaan reikäiset.
Joskus ne on sopivia sentään, ne vaatteet. Yleensä juuri tuota : osa vaatteista pieniä, osa semmosia kasvunvara-vaatteita että sitten kun ovat sopivia, niin ovat jo rikki.
Minua luullaan lasten äidiksi. Hävettää liikkua samassa seurassa.
Lasten äiti inhoaa lastensa isää niin paljon, että vaatettaa lapsensa liian pieniin, liian isoihin ja reikäisiin tai muuten kulahtaneisiin vaatteisiin.
Loppujen lopuksi ne vaatteet on juuri niillä hänen omilla lapsillaan. Ei minulla, ei minun lapsillani. Lapsilleen hän tämän tekee, eikä exälleen, vaikka kait niin luuleekin.
Tosi fiksu nainen ja ihan ihmettelen sitä välittämisen määrää mikä lapsiaan kohtaan on - hahahah!!
No, meillä on täällä vähän vaatteita, ihan siltä varalta että mukaan on pakattu lumppuja. Mutta minusta sen ei pitäisi olla näin.
Hassuinta on, että lapset eivät ole moksiskaan reikäisistä vaatteistaan! "ai jaa, mitä väliä" sanoo 6 vuotias tyttö, joka kuitenkin tykkää olla nätti, käyttää hameita, on oikea neiti. Isompi tyttö vaan nauraa.
??
äidiltä tulevat vaatteet kauheita rääsyjä. Lapset itse sanovat,ettei äiti anna parempia tuoda. On olemassa isä-, ja äitivaatteet erikseen. todella aikuismaista..
Kun taas taivastelin näitä reikäisiä ja kulahtaneita rättejä, joilla miehen lapset pitäisi vaatettaa, nuorempi tämä 6 v huomautti, että vauvan (minun ja miehen yhteinen muksu) yöpuvussa on reikä.
Ehkä hän haki "tasoitusta": on vauvallakin reikäisiä vaatteita, se on siis ihan normaalia..
Mutta kun ei siinä uudessa yöpuvussa mitään reikää ollut! Näytin nuttua, kysyin että missä se on?
Olen itse aina ollut tästä puolesta tarkka: vaate voi olla vanhakin, mutta sen on oltava ehjä - vaikka korjattu, paikattu, mutta paikattunakin ehjä.
Tiedän, että kun vauva kasvaa, hän kuluttaa housun polvet rikki ja puhki ja kengät menee parissa viikossa kamalan näköiseksi - poika kun on ja rauhallistenkin poikien leikit on aina niin raisuja ettei vaatteet kestä.
Luultavasti pitää jutella lapselle, kertoa: on ihan normaalia, että ihmisellä on parempia vaatteita ja huonompia vaatteita ja ne huonommat on tietysti vähän kulahtaneita = huonokuntoisia. Pihavaatteet saakin olla vähän huonompia jne. Mutta ne eivät voi eivätkä saa olla ainoat vaatekappaleet mitä ihmisellä on!
Pitää varmasti myös kertoa, että joillakin ihmisillä on niin tiukkaa rahasta, ettei ole varaa ostaa uusia, vaikka tarve olisi. Mutta että heidän kohdallaan siitä ei ole kyse: heidän äitinsä käy töissä, heillä on varaa autoonkin, ja heidän äitinsä pakkaa isä-tapaamisille nimenomaan tarkoituksella vanhat lumput. Pitänee sanoa myös, että heidän isänsä ei ota stressiä heidän vaatteistaan: heidän isälleen on ihan sama millaisia vaatteita heillä on! (minua se rassaa enemmän!)
Ja pitänee sanoa sekin, että minusta heidän äiti on ilkeä, koska kohtelee omia lapsiaan noin huonosti. Ei ole lasten vika, että hän inhoaa heidän isäänsä; olisi itse miettinyt aikoinaan kenen kanssa lapset tekee!.
Kun tämän sanon, olen sitten ihan oikeasti ilkeä äitipuoli. Vai?
Mies jo sanoi, että senkun sanot!
Niin hyvä että tällänen on tänne tullut, mutta jos ihmiset eivät ota kantaa toisten kirjoituksiin niin en mä ainakaan täällä kauan viihdy!
Kattokaapa noita luettuja/vastanneita määriä luettuja on satoja vastanneita kymmeniä... toivottavasti paranee kannanotot ja asialliset sellaiset!!! =D
Toisin sanoen luettuja reippaasti yli 500 vastanneita alle 30.... Tovottavasti tilanne paranee..ei järkee kirjoittaa jos kukaan ei ota kantaa!! eiköhän tää ala tästä rulaan..