Hän itse kahleensa takonut on
- hän on armoton-
armoton itsellensä.
Mutta takaa rautaisten kahleiden
hän katsoa voi kaihoten
luo toisten ihmisten.
Hän katseensa ylös kohotta
kohti vaputta, kohti maailmaa.
Hän muistaa tuulien pehmeyden
ja tuoksut metsien.
Hän muistaa taivaa sinisen
ja rakkauden.
Hän muistaa valkeat kesäyöt
ja öisen taivaan tähtivyöt
ja kuohut suurten merten.
Ei toiset näe hänen kaipuutaan;
se piilossa on - rautakahleissaan.
Mutta ikävää tuntee hän syvemmin
-kuin meistä kukaan-
hän näkee kirkkaammin.
Kuka voi hänet vapautta?
Kuka pääsee kaltereiden taa?
Ei kukaan, jos itse on valinnut
-osan kahlehditun.
Jos itse on päällensä pukenut
-puvun rautaisen.
Jos itse on otsalleen laskenut
-seppeleen graniittisen.
- hän on armoton-
armoton itsellensä.
Mutta takaa rautaisten kahleiden
hän katsoa voi kaihoten
luo toisten ihmisten.
Hän katseensa ylös kohotta
kohti vaputta, kohti maailmaa.
Hän muistaa tuulien pehmeyden
ja tuoksut metsien.
Hän muistaa taivaa sinisen
ja rakkauden.
Hän muistaa valkeat kesäyöt
ja öisen taivaan tähtivyöt
ja kuohut suurten merten.
Ei toiset näe hänen kaipuutaan;
se piilossa on - rautakahleissaan.
Mutta ikävää tuntee hän syvemmin
-kuin meistä kukaan-
hän näkee kirkkaammin.
Kuka voi hänet vapautta?
Kuka pääsee kaltereiden taa?
Ei kukaan, jos itse on valinnut
-osan kahlehditun.
Jos itse on päällensä pukenut
-puvun rautaisen.
Jos itse on otsalleen laskenut
-seppeleen graniittisen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pitkästä aikaa jotain ymmärrettävää... Osui ja kipuilee vieläkin...
Kiitos vastauksestasi.
Toivottavasti oman elämäsi kipuilu päättyy onnellisemmin kuin oman runoni loppu.
Kuka välittää - niin vaan käy. "Shit happens" sanoisi vanha kansa.