Alkaa tuo ikä vaikuttaa jo niin, että huomaan olevani kömpelö, unohtavainen ja heikko voimiltani. Minä, joka hallitsin omaa ja toistenkin elämää. Olin tarmonpesä, vahva mieletäni ja ruumiinvoimiltani.
Miten ihmeellä opin olemaan heikko? Miten opin ottamaan avun vastaan jos/kun sitä minulle tarjotaan?
Oletko sinä kulkija kuusikymppinen joutunut miettimään tämmöistä ongelmaa? Vai onko se ongelma itsellesi lainkaan?
Miten ihmeellä opin olemaan heikko? Miten opin ottamaan avun vastaan jos/kun sitä minulle tarjotaan?
Oletko sinä kulkija kuusikymppinen joutunut miettimään tämmöistä ongelmaa? Vai onko se ongelma itsellesi lainkaan?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Useinkin jo totean sen ja pakko siihen on sopeutua. Onneksi olen suht´`koht terve, ..mitä nyt jo kerran leikattu selkä ja vaurioitunut olkapää joskus vaivaavat. Tietty verenpaine ja ilmeisesti aiheettomasti lääkityt 2-diabetes ja kolesteroli.
Oletko itse miettinyt hoitotestamenttiä?
Minulle tyttäreni esitti sitä, kun läheinen sai aivoinfraktin, jossa on mahdollista jäädä ns. vihannekseksi letkujen varaan. Omaisilla pitäisi olla mukamas päätäntävalta vain valtakirjalla?
Olenkin usein miettinyt aloitusta tänne, kuinka läheisenne kuoli? Joutuiko kärsimään kivuista? Oliko kolari, veritulppa, aivoinfrakti, tupakka, alkoholi, syöpä ja mitä näitä nyt onkaan? Alkoholi on mukamas suurin kuolinsyy? Mutta onkohan? Ainakaan Tilastokeskus ei viellä 19** luvulla tunnistanut moista kuolinsyytä.
Itse oletan kuolevani keuhkosyöpään, koska tupakoin ja yrityksistäni huolimatta en näköjään pysty lopettamaan. Ainoa hyväpuoli on, että aloitin tupakoinnin vasta 40-v ja poltin satunnaisesti. Nyt on aamulla tupakka ensimäisenä, sitten kahvi, jonka juon tietsikan äärellä lukien lehdet ja tietenkin palstakuulumiset.
Mitähän hunkz keksii? Eihän tässä jouda kuolemaankaan, kuten naapurini ~~100-v totesi juostessaan vahtimassa metsiään, ettei vain kukaan kaada sieltä puita.!!! No, kuolihan hänkin, vaikka lapset taisi kuolla ennen sitä.
mun läheinen kuoli eilen illalla rauhallisesti sai nukahtaa pois.
syytä huoleen tuon tupakan takia. pian on 48 vuotta poltettu, ja muut syyt on pahempia, niin mikäli täällä haluaa elää pitkään.
Tiesit kai että virallisesti maailman pisimpään elänyt / elävät ihmiset ovat tupakoitsijoita. ?
toiset vaan kuolee sen tupakan takia ehkä kumminkin pienempi mahdollisuus saada se keuhkosyöpä jos ei tupakoi mutta toisaalta kaikki jotka syö leipääkin kuolee kuka mihinkin.
otan osaa
No enpä kyllä. Näillä mennään. Jos ei pysty, voi kyllä keventää.
Mutta tämä syksykö nyt on alkanut sinua masentamaan? En ole syysihminen itsekään, mutta kyllä tuon kestää, kevät on taas puolen vuoden kuluttua.
ota vastaan kaikki apu mitä sulle tarjotaan ja osaa myös itse pyytää kaikki väsyy eikä aina tartte olla tarmoa täynnä on aikoja jolloin uskotaan ettei tarvita ketään ihmistä ketään läheistä tullaan toimeen omillamme aina ja joka paikassa mutta kaikille tulee päivä ettei jaksa ei ruumiillissti eikä henkisesti tästä henkisestä puolesta keskustelin jus pari viikko sit läheiseni kanssa tänään hän tarvii sitä niin minulta kun kaikilta muiltakin läheisiltään ja älkää hyvä ihmiset koskaan katekeroituko niin paljoa koska kaikille tulee aika jolloin sitä ei jaksa enää korjata eikä kannatakkaan rakastakaa ja ottakaa vastaan rakkautta kaikilta läheisiltänne jotka on vielä elossa vanhennutaan ja väsytään se on elämää ja nautitaan siitä elämästä vielä kun sitä on.
Olen jo seitsemänkymppinen, mutta otan päivän kerrallaan, murehtimaan en ala ennalta fyysisten enkä henkisten voimien vähenemistä. Tapahtuu mikä tapahtuu. Paljon on vielä koettavaa ja nähtävää, ihan noin vain en luovuta. Lähimuistini kai jo heittää, mutta osin se johtuu myös siitä, ettei ole viitsinyt painaa asioita mieleen vähemmän tärkeinä.
Luotan myös siihen, että jos itse en enää osaa elämän tärkeitä asioita ja ymmärrä tilaani, tyttäreni terveyden asiantuntijoina hoitelevat mammansa johonkin paikkaan, jossa olen "turvassa itseltäni". Tietenkin toivon tolkun olevan tallella loppuun asti, etten jää hankalaksi taakaksi jälkipolvelle. Vanhemmalla tyttärellä taitaa vähän jo olla suojeleva asenne mammaansa, eli alkanevatko roolit jo vaihtua? :))
Elämä on luopumista, mutta toivotaan että joku pitää huolen, jos ei omat niin sitten vieraat immeiset.
Uskoisin myös osaavani ottaa apuakin vastaan, kun se aika tulee...
Mielessä vilahtaa kun tutut ja muut potkaisee tyhjää, mistä tässä nyt apua saisi?
jooo, eilen tv 7 oli nainen joka oli tehny itsemurhan satoja unipillreitä ja viinaa pullollinen, oli menny nukkumaan luullen kuolevansa, normaalisti ihmine kuoleeki noin, mutta 2 päivän kuluttua hänelle oli ilmestyny jeesus paukauttanu ovia tullessaan, sanonu ettei sinun vuorosi vielä ole, hän oli kahdenvuorokauden kuluttua heränny, nipitelly itteään todennu olevansa elossa, haamu oli kadonnut saman tien vilkuttanu jälkeensä, siitä alkoin hänen uskonsa tuonpuoleiseen, ja jeesukseen.
Niin, vanhuus pelottaa, ihmisen pitäisi saada päättää milloin tahtoo poistua elämän näyttämöltä, kun on vanha ja sairas eikä halua joutua laitokseen eikä toisten pyöriteltäväksi, pitäisi saada laki jonka avulla voitaisiin auttaa ne vanhukset pois jotka ITSE OSAA pyytää ja tahtoa pois.
Toistan varmasti taas jo kirjoittamaani mut ainut mitä kohdallani sattuisi olisi dementtia. Ja kun se on niin pirskatin salakavala ettei sitä itse älyä, miten silloin kykenee apuja pyytelemään?
Olen kai liikaakin ´nähnyt´ miten ihmiset muuttuvat , ja se pelottaa.
Eilen ehtoolla juttelimme vakavasti ekakerran aiheesta ....kun toinen tai toinen poistuu tuonilmasiin. Harvemminhan se yht´aikaa tapahtuu.
Mies ei aiemmin ollut halukas näistä asioista keskustelemaan, liekö velipojan kuolema avasi jotain solmuja?
Ja kyllä...aikaa menee paljon enempi askareisiin jotka ennen ´huitaisten´ tein.
Dementtia on pahinta mikä kohdalle voi sattua, jos verisuoni katkeaa päässä vain sen verran että jää henkitorreisiin vuosiksi laitokseen se on yhtä paha juttu, toivottavasti tulee laki että nämä täysin toivottomat tapaukset päästetään kivutta pois, sitä ei toivo potilas itse eikä yhteiskunta että koneitten varassa eletään vuosia toisten pyöriteltävänä, kamala on vanhuksen tulevaisuus jos ei pysy omatoimisena ja terveenä.
Kuka voi määrätä toista tapettavaksi, jos toinen sairastuu?
Moni on sairas jo syntyessään.
Omatoiminen? Paljon on nykyisin ihmisiä, jotka eivät ole omatoimisia.
Mitä on terveys?
Asia herättää paljon ajatuksia. Mikä on terveys? Mielestäni terveyttä on olla tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa, olla kiitollinen elämästään.
Mikä on sairaus? Mielestäni se on eri asia, kuin olla kipeä. Ihminen voi olla sairas monella tapaa, vaikka ei itse sitä tunne eikä huomaa. Sairas ihminen voi olla myös onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.
Nykyään pidetään kovaa haloota terveellisistä elämäntavoista, vaikka laitokset ovat liian täynnä ihmisiä? Eletäänkö me liian vanhoiksi? Onko vankkoja todisteita, että terveellisesti elämällä pysymme hyvässä kunnossa?
meille tuputetaan ristiriitaisia tutkimuksia terveellisistä ruoista. Syö Becelliä, ei, vaan voita pitää syödä, jos syöt liikaa lihaa, voit saada diabeteksen, tai juot liikaa kahvia ym.....sitähän on pieni ihminen ihan sekaisin kaiken tämän keskellä.
Mielestäni myös dementiaa pelätään ihan liikaa, se on pahempi omaisille, kuin sairaalle itselleen, monet heistä elävät onnellista elämää "lapsuutensa ajoissa", eivät osaa pelätä kuolemaa.
Elämme sellaista aikaa, että moni meistä saa kohta vanhainkotipaikan omien vanhempien kanssa yhtä aikaa, moni meidän ikäinen hoitaa vanhempiaan toinen toistaan tukien. Lapset saattavat olla jo huonommassa kunnossa, kuin vanhempansa.
Ei se haittaa jos sattuu, jos on dementikko.
Silloin ei enää tiedä mitä tapahtuu, huutaa vaan.
Pahinta on että saa syövän, silloin ymmärtää että sattuu ja miksi huutaa.
Ei voi juostakaan koska nahkaremmit sitovat paikoilleen.
Leijonien saaliistakin sanovat asiantuntijat että ei niihin satu, ne menevät shokkiin.
H.
Olen tavannut useita dementikkoja, mutte ei heistä kukaan huutanut. Mistä moinen olettamus?
Iltasanomissa on paljon kadonneita jäljettömiin, tuliki mieleen miten tehdään katoamistemppu, sehän olis kaikkein harmittomin, ei tarvi pitää hautajaisia, rahaa säästys omaisilta, noniin tietysti joillekki voi ikävä jäädä, ja kysymysmerkkejä mihin se katosi, jokatapauksessa katoaminen tuntuu kivuttomimalta, vai onko joku toista mieltä.
Luulenpa, että tiedossa oleva hauta on tärkeä paikka lapsille, jos välit ovat olleet hyvät.
Omaisen katoaminen on tunnetusti erittäin vaikeata jälkeen jääville, joten olen kyllä toista mieltä.
Muistankohan oikein, että jos testamenttaa maallisen majansa eli kroppansa lääketieteen opiskelijoiden ruumiinavausmateriaaliksi, he maksavat hautajaiskulut. Tulisi vielä viimeinen hyödyllinen teko tehtyä tietämättään. Joutuvat jo perumaan noita opetustuokioita kun ei ole 'materiaalia' tarkoitukseen.
Täysin kadota ei kannata, ei se ole hyvä läheisille.
on käyny niinki ettei ruumis ole kelvannukaa kuoleman jälkeen tiedän ku oli kaukainen sukulainen
Niin joo voi käydä. Onneksi siitä ei itse sitten tiedä enää. On niissä jotain rajoituksia tietysti, ikä kai yksi ja mitä lie.
Totta, kyllä ikuinen kysymys mitä on tapahtunu, todellisuudessa kamala juttu, tuntematomatkin lehdestä luetut katoamiset aiheuttaa kysymyksiä ihmisille, katoamis temppu juttu nähdäkseni oli huuli, tyhmä sellainen, palsta on jämähtäny eikä uusia juttuja ilmaanu.
Huulipa huuli, mutta sen verran mustaa huumoria, että välittömästi tuli mieleen ihan oikeasti, että enpä haluaisi kadota lapsiltani. Mieluummin poistun muulla tavoin, jotta heidän mielenrauhansa säilyisi. Vaikeaa menetys joka tapauksessa aina on.
"väkisin väännettyä"
Pääasiahan on etteivät aloita rikostutkimusta, se on kallista touhua.
Halpatyövoimaa saa muualtakin.
H.
Helppo syyttää jämähtämisesrä, tule ja tee mielestäsi vetävä aloitus karsotaan mihin se riittää! On helppoa olla arvostelijana, mitä muuta olet palstalle antanut?
Suosittelen et kaltaisesi pysyvät jatkossakin pois , teistä ei ole muuta kuin harmia.
hepokatti itte vaan pysyy pois ku toisia oot tuuppimassa , hepokatin tyhmyys loistaa kauas, kaikki täällä muut on normaaleita, ihania, hauskoja, mukavia, , mutta hepokatti synkkä köriläs, pysy vaan poissa, älä toisten iloa pilaa.
Tuore tuttavuus.
Tämän vuoden kevääseen saakka en edes ajatellut asiaa.
Terveys, hyvä kunto, lihasvoimataso ja kaikkinainen miehuus olivat itsestään selviä elämäntavan seurauksia.
Täysin yllättäen tuli olotilaan muutos.
Olen elänyt puolikkaan ukin elämää nyt muutaman kuukauden paitsi aivan viime päivinä on merkkejä 3/4:n tasosta.
Ulkopuolista = vaimon apua tarvitsen kolmen päivän välein muutaman minuutin.
Oma avuttomuus raivostuttaa.
On syytä uskoa tämän olevan ohimenevää mutta epämiellyttävä varoitushan tämä on väistämättömästä tulevaisuudesta.
Mottoni: Parempi päivä leijonana kuin vuosi hiirenä.
Tämä muutaman kuukauden jakso hiiren elämää on muistuttanut sen karmeudesta.
Uskon että vielä loppuvuodesta ärjähtelen, jos en täysin entiseen malliin, niin kunnolla kuitenkin.
Sanos muuta, kyllä yksi kivulias kohta kropassa voi jo lannistaa entisen- melkein aktiiviliikkujankin, anikka jos ja kun tässä joskus joudutaan ihan toisten armoille :/
Toivotaan vaan voi mahdollisimman pitkää siirtymäkautta, ja sopeutumisvalmennuksesta nämä "pikkukrempat" kyllä käy..
Läheltä liippaa!
Myös minä olen ollut se vahva ihminen. Nyt varsinkin aamulla kädet ovat kömpelömmät ja väsyn herkemmin kun ennen.
Ärsyynnyn kun kaikki ei suju yhtä vaivattomasti kun nuorempana.
En syö lääkkeitä elämäntavoissakaan ei pitäisi olla vikaa, mutta aika kuluu, sitä ei voi pysäyttää:(
Olen ylittänyt 65 ja meneväinen. Jalat ei meinaa keretä perässä.
En ole murehtinut vielä tulevaa heikkouttani, vaikka ehkä pitäisi. Onhan meillä koko kansan terveyskeskus, joka hoitaa hautaan tai käskee yksityislääkärille.
joo niin onkin koko kansan arvauskeskus.