mitä tehdä?

Puhu rohkeasti isäpuolellesi ja kysy häneltä miks saat niin huonoa kohtelua. Lasta ei saa lyödä eikä käyttää väkivaltaa. Jos isäpuolesi tekee jotain sellaista ilmoita lastensuojeluliittoon. Saattaa pistää häntä miettimään asiaa. Lisäksi voit puhua kavereillesi asiasta ja kysellä.

Eikö sulla ole omaa isää joka voisi auttaa?? Minä olen jo aikuinen mutta olimme valjeni kanssa äitini uusioperheessä mustia lampaita varsinkin minä. Kaikki oli aina mun syytä ja sain selkääni usein asioista mitä en ollut edes tehnyt. Toki hän hakkasi kaikkia perheessäämme myös äitiä ja omia lapsiaan myös väkivaltainen psykopaatti kun oli. Pelkäsin häntä ja 10 pelossa elettyä vuotta jättivät jälkensä meistä lapsista vähän jokaiseen. Hae jostain apua ei hänellä ole olikeutta kohdella sinua huonosti, eikö äitisi nää asoita. Minä olen vihainen vieläkin äidilleni joka ei lähtenyt suhteesta edes vanhana vaikka kaikkemme yritimme (äiti on jo kuollut) hirviö elää, eikä kukaan meistä käy häntä katsomassa. Toisten ihmisten kunnioitus pitää ansaita eli hän nyt saa sitä mitä tilasi. Ei sun tarvi nuoruuttasi pelätä, puhu vaikka koulukuraattorille mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei kukaan välittänyt, aika on nyt toinen älä jää pelkäämään, asiat voi paheta jos et tee mitään.

Koska olet jo tuon ikäinen niin voitan sinä muuttaa biologisen isäsikin luokse.

Eikö äitisi puutu noihin nimittelyihin ym.? Outoa.

Kirjoita isäpuolellesi kirje jossa kerrot miltä hänestä tuntuu!:) Aikuisen ihmisen luulisi ymmärtävän että hän kohtelee sinua väärin, mutta ehkä hän ei ole ymmärtänyt satuttavansa sinua niin pahasti.

Muutat vain pois kotoa. Minäkin aion varmaan vähän ajan päästä tehdä niin, olen niin masentunut kotona. Vanhempani luulevat, että tuntevat minut, mutta ovat väärässä. En pysty kotona keskittymään lukemaan kokeita, koska ne vain huutavat toisilleen. Joudun aina huutamaan, että olkaa hiljaa. Olen monesti uhitellut, että muutan keväällä pois kotoa, koska en jaksa enään. Niin minä teenkin __ehkä__, ongelmani on vain se, että kun muutan n. 150km päähän täältä, niin millä maksan vuokran, kun opintotukea tulee vasta 17-vuotiaana. Ja kun saan maksettua vuokran, niin mistä rahat ruokaan ja vaatteisiin. Koulukirjoihin ja opiskelutarvikkeisiiin pitäisi myös löytyä rahaa. Tietysti vanhempani antaisivat rahaa, mutta määrä, mitä tarvitsisin, on järkyttävä. Kuukaudessa varmaan 700€ eikä tommosta summaa löydy niiltä ikinä. Toivon voittavani lotossa tai jotain, että saisin nauttia elämästäni muualla kuin täällä. Olen aina tiennyt, että en jää asumaan loppu elämäkseni tänne maaseudulla. Odotan vain hetkeä, kun todellakin pääsen täältä. Olen niin masentunut täällä, en tiedä miksi. Tämä on pieni paikkakunta, jossa on vain kaikki täysiä *******. En ikään halua nähdä tämän paikkakunnan ihmisiä, kun pääsen täältä. Olen niin pettynyt tähän...

mä oon 14.vuotias tyttö ja vihaan yksinkertaisesti mun isäpuolta mun vanhemmat erosivat 2 vuotta sitten tämän jälkeen me muutettiin kerrostaloon ja äitini löysi tämän "ällö" miehensä nyt he ovat kihloissa ja me asutaan rivi talossa ja elämä on kauheaa! hänella itsellään ei koskaan ole ollut omia lapsia ja minulla on 2 pikkusiskoa 6 ja 8 vuotiaat tämä 6 vuotias on "välillä" hieman hankala äitini saa aina pikkuisen rauhoittumaan tosin kuin isäpuoleni hän aina sillä tavalla yskii tai sanoo vihaisesti tuleppa nyt syömään!tai sanoo "krhöm krhöm" ja sitten äitini ymmärtää -aha täytyisi TAAS komentaa tuota pikku tyttöä" niinpä hän komentaa tätä ja isäpuoleni on onnellinen kun hänelle "huudetaan" lisäksi isäpuoleni nostelee meidän tavaroita kaappeihin mm.mausteita ja aina ihmettelen mihin hän ne nyt taas on pistetty ja kotona ilmapiiri on hyvin vaikeaa tulee olo -miten päin tässä nyt pitäisi olla" olen monta kertaa ajatellut että eämäni on yhtä helvettiä koska en kerta kaikkiaan jaksa isäpuoltani äitini tuntuu olevan onnellinen yms.mutta ei se aina siltä vaikuta en viitsi sanoa äidilleni minkälaisena miä pidän isäpuoltani koska hän pahoittaisi mielensä ja eroaisi mutta puhun kyllä oikealle isälle tästä ja ihanaa kun hän ymmärtää ja sanoo että vooin muuttaa myös hänen luokseen :) mutta en haluaisi koska tahdon olla äidin kanssa ! lisäksi isäpuoleni asuu meillä hänellä on sellainen "mökki" 60km päästä meidän kotoa jossa hänen joka ilta täytyy käydä syöttämässä kahta kissaa äitini on ehdottanut että hän voisi tuoda kissansa meille mutta ei hän ei vastaa mitään ja vaihtaa puheenaihetta,koska ne kissat on otettu sen entisen muijan kanssa lisäksi hän ei tahdo että äitini leikkaa tai värjää hiuksia tummiksi koska hänen entiselläään muijalla oli tummat hiukset äitini tahtosi leikata hiuksiaan mutta ei hän viitsi isäpuoleni ansiosta AHDISTAVAA tahdon pois Vihaan kirjaimmelisesti isäpuoltani kaikessa ja hänen pelkässä olemassa olosta :/ kurjaa minulla on joka päivä paha olla tuntuu etten saa phua äitini kanssa laisinkaan "tyttöjen juttuja" kun tämä kyttää ja kuuntelee kuin haukka koko ajan!mitä tehdä koska puhuminen ei auta?:( isäpuoleni on maailman ärsyttävin ihminen kerran äitini 2 siskoa oli meillä ja he lähtivät siitä sitten siitä jonkun laulajan keikalle me mentiin isälle..no mutta äitini jälkeen päin puhui että siellä keikalla oli kamalaa se isäpuoli oli koko illan kävellyt äitini siskojen perässä ja äitini oli koko illan yksin pelkään että äitini tulee pettymään ja romahtaa täysin koska tämä mies ei ole äittini arvoinen!