Dekkari alkaa olemaan loppusuoralla mutta nyt rupesi ärsyttämään kirjani viimeinen luku. Sen loppupohdinta-osuus on turhan kliseinen ja no, hmm ulkokultainen. Ongelma on havaittu, mutta keinot sen korjaamiseksi hukassa.
Eli miten pääsen eroon vanhasta tavasta ajatella ja kykenisin luomaan vaihtoehtoisen lopun? Tai oikeastaan näkökulman, miten sankari asiasta miettii. Hyviä vinkkejä kaivataan.
Olen nyt pari viimeistä kuukautta käyttänyt kirjoittamalla tarinaa täydentäviä välilukuja, mutta en ole silti päässyt eroon alkuperäisestä loppuratkaisusta ja sankarin näkökulmasta siihen. Nyt koko tarina ikäänkuin tussahtaa lopuksi.
Eli miten pääsen eroon vanhasta tavasta ajatella ja kykenisin luomaan vaihtoehtoisen lopun? Tai oikeastaan näkökulman, miten sankari asiasta miettii. Hyviä vinkkejä kaivataan.
Olen nyt pari viimeistä kuukautta käyttänyt kirjoittamalla tarinaa täydentäviä välilukuja, mutta en ole silti päässyt eroon alkuperäisestä loppuratkaisusta ja sankarin näkökulmasta siihen. Nyt koko tarina ikäänkuin tussahtaa lopuksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millaista epilogia olet rakentamassa? Tarvitseeko sankarin ylipäätään jäädä pohtimaan enää asiaa. Jos hän jää liian syvällisesti pohtimaan asiaa, tapahtumien herättämät tunteet ja ajatukset pureksitaan lukijan puolesta valmiiksi. Joku pitää siitä, toiset taas eivät. Olisiko mahdollista jättää asian pohtiminen lukijalle? Ehkä voisit päättää kirjan täysin merkityksettömään tapahtumaan, kuten keilaamaan menoon. Toinen vaihtoehto voisi olla jonkun asian tajuamisen aiheuttama shokki. Kliseistähän sekin tietysti on, että lopussa ei annetakaan helpotusta vaan uusi ahdistus. Dekkarissa voisi tapahtua vaikkapa niin, että rikoksen selviämisen jälkeen päähenkilö tajuaakin jonkin asian olleen mahdotonta ja todellinen rikoksentekijä on yhä selvittämättä.
Haluat päästä loppupohdintaosuudesta eroon? Kas siinä on vanha ajattelutapa, että ratkaisu pitää esittää lopussa. Uutena tapana voisit esittää ratkaisun keskivaiheessa tai alussa.
Jos yhdistät pohdittavat asiat ja juonen langat riittävän vihjailevasti keskivaiheen dialogiin ja kerrontaan, lukija tajuaa koko jutun sen tapahtumahetkellä eikä loppupohditaa tarvita. Pudottaa etsivän neuvokkuutta lukijan silmissä, mutta lukija nauttii saadessaan olla etsivä. Ratkaisulla on puolensa ja puolensa.
Koska en tiedä tarkemmin käsikirjoituksesi rakennetta, tarkempia neuvoja on vaikea antaa. Menee arvailuksi.
Hmm, osasittepa oivasti tarjota ikkunanäköalan ongelmakohtaan. Kiitos! Hassua vain, ettei tuo ratkaisu edes juolahtanun mieleeni. Mennä nyt ja poistaa koko loppupohdintaosuus - sitähän täytyy ihan kokeilla.
Tarinassa selvitellään kaapattujen naisten kohtaloa, uskonlahkon toimintaa sekä terroristi-iskun valmistelua. Lukijalle itse asiassa selviää asioiden välinen yhteys jo tarinan puolenvälin jälkeen, joten tuo loppupohdintaosuus saattaakin olla vain asioiden turhaa märehtimistä.
Yritänpä seuraavaksi siis tarjota motiivit tarinan lomassa. Ja jättää pari detaljia täysin lukijan ratkaistavaksi...