Onko täällä ketään muita, joilla bi-seksuaalisuus on herännyt oikein kunnolla 30-vuoden iässä. Oon ollut pelkästään heterosuhteissa tähän asti, tosin ihastunut muutaman kerran naiseen. Mutta nyt mulla on ihan hirvittävä tarve kokeilla jotain enemmänkin naisen kanssa.
Oon itseasiassa tällä hetkellä aivan järkyttävän ihastunut yhteen bi-naiseen, mutta en tunne juurikaan saavani vastakaikua. Tää on ihan hirveätä. Ajattelen häntä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ja koko päivän siinä välissä. Välillä tuntuu, että meillä voisi jotain ollakin, mutta sitten taas ei mitään. Toisaalta tiedän, että hänellä on jotain jonkun kolmannen kanssa ollut, ei tosin mitään sitoutumista, mutta ilmeisesti hänellä on tunteita tätä kolmatta kohtaan. Tää on melko raastavaa.
Oon itseasiassa tällä hetkellä aivan järkyttävän ihastunut yhteen bi-naiseen, mutta en tunne juurikaan saavani vastakaikua. Tää on ihan hirveätä. Ajattelen häntä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ja koko päivän siinä välissä. Välillä tuntuu, että meillä voisi jotain ollakin, mutta sitten taas ei mitään. Toisaalta tiedän, että hänellä on jotain jonkun kolmannen kanssa ollut, ei tosin mitään sitoutumista, mutta ilmeisesti hänellä on tunteita tätä kolmatta kohtaan. Tää on melko raastavaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä.Juuri 30-vuoden ikäisenä ymmärsin jotain enemmän itsestäni ja vuosi vuodelta se tunne on vain vahvistunut.
Ja nuo ihastumisen tunteet ovat todellakin tuttuja.Kun kunnolla kolahtaa,niin siellä se ihastus pysyy,ajatuksissa aina.Samoin ihastuneena alkaa etsimään ihastuksen kohteen eleistä niitä elämää suurempia merkityksiä.Raastavaa,mutta samalla ihanaa ;)
Minä olen onnellinen, että sain oman herätykseni 19-vuotiaana, ennen kuin olisi ehtinyt käydä niinkuin monelle täällä palstalla; Mies-lapsi-avioliitto-rakastuinkinpäätäpahkaanaiseen-kompleksi. :)
Juu, tuttua on. Täytän ens kesänä 30, elän avioliitossa ja lapsiakin on pari kappaletta ja nyt olen silmittömän ihastunut itseäni huomattavan vanhempaan naiseen. Helppoo varmaan muiden on moralisoida, mutta minkäs tunteilleen mahtaa.. ?? Koettanut olen monta kertaa ajatella järkevästi, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta minkäs teet, kun oot ihastunu, niin oot.Jossain kun ois sellanen nappi, että sitä painamalla sais noi tunteet laantumaan, niin tervetullut olis. Hän on vielä kaiken lisäksi hyvä ystäväni ja luultavasti huomannut kiinnostukseni.
Mää oon onneksi sinkku tällä hetkellä. Pitkän aikaa kerkesin olla parisuhteessa. Nyt ei vaan jostain syystä miehet kiinnosta, mutta naiset kyllä. Nyt mulla onkin periaatteessa hyvää aikaa tutkia asiaa.
Olen n. 30 ja pari vuotta olen tiennyt olevani naisiin päin. Kuitenkin vasta vähän aikaa sitten olen konkreettisesti ollut ensimmäistä kertaa naisen kanssa. Olo on huikea!
Voin vaan kuvitella. Itse haluaisin sen ensimmäisen kokemuksen. :)
Olen 30 ja parin viime vuoden aikana kasvanut paljon henkisesti ja herännyt biseksualisuuteen. Olen perheellinen ja jos ei olisi lapsia niin en epäröisi toimia halujeni mukaan. Olen ollut jo vuosia epätoivoisen ihastunut yhteen naiseen, mutta mitään en voi tehdä. Miehelleni en voi puhua, sillä hän loukkaantuisi jos saisi tietää että olen ihastunut toiseen. Välillä tuntuu, että pakko tehdä asialle jotain. Välillä taas tuntuu että kyllä tämä ohi menee kun tämä ihastus laantuu. Mieheni on hyvä, en häntä vaihtaisi toiseen mieheen, mutta naiseen? Miestä rakastan enää vain toverillisesti, en edes halua haluta häntä enää. Onko kellään kokemusta siitä että tunteet mieheen palaisivat tällaisen heräämisen jälkeen?
Sain myös oman herätykseni kolmekymppisenä perheellisenä naisena, viimesen kymmenen vuoden aikana ihastuksia naisiin ollut useita ja kaksi suhdettakin. Nyt vihdoin uskon että paluuta entiseen ei ole ja samaa sanoi seksuaaliterapeuttikin jolla vasta kävin. Mulla on myös ihana mies, parempaa en voisi toivoa mutta suhde häneen on enää pelkästään toverillinen joten ero on väistämättä edessä. Se läheisyys ja hellyys jota olen kokenut naissuhteissani on jotain aivan muuta kuin seksi miehen kanssa.
Jos joku haluaa lukea lisää myöhäisestä heräämisestä:
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=6984
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=8456
Mää oon ihan oikeesti sitä mieltä, että miksei se vois olla ns. luonnollista, että välillä olis naisten kanssa ja välillä miesten. Miks nuorilta tytöiltä ei jo esim. kysytä, että onko sulla poika- tai tyttöystävää. Mulla on sellanen tunne, että vaikka ihastuisin naiseen, niin en voisi ehkä ikinä kuvitella seurustelevani ja käyväni yhdessä tapahtumissa ja jne. Mua hävettäisi ihan liikaa. Mikä mua vaivaa?
"miksei se vois olla ns. luonnollista, että välillä olis naisten kanssa ja välillä miesten"
Sehän on luonnollista. Ei itseään ja tunteitaan pidä hävetä.
kaikki naiset on näköjään hirveitä lutkia. On oma mies, mutta silti halutaan mattoa nuolla.. ei ymmärrä. sinkuilta ihan ymmärrettävää mutta perheellisiltä naisilta ei kässää..