Kauan suunniteltu, pelätty ja odotettu turneetimatka alkoi Imatralta kohden Svetogorskia. Onpa virkistävän kauan siitä, kun viimeksi olen nähnyt niin pitkät jonot Venäjän tullilla; sekä menossa että tulossa. Ei kuitenkaan virkailijoiden työskentelyssä ollut havaittavissa tarpeetonta viivyttelyä.
Matkaan lähti meitä siis neljä pelotonta(?) retkeilijää autolla, jonka vuosimalli (1988) oli velvoittanut huolelliseen huoltotarkastukseen ennen matkaa.
Pienoiset matkakassamme muutettiin rupliksi heti Svetossa, ja niin tankattiin autokin.
Toivorikkaina ja uteliain mielin aloitettiin matka syvemmälle Karjalaan, ensiksi poiketen kuuluisaan Sorvalin Valintaan, jonne tuskin mahduimme puristautumaan sisään. Vaikea on käsittää puheita, että Venäjällä ei ole mitään ostettavaa: ostettavaa oli puoti niin täynnä, että en ymmärrä miten sinne voisi mahtua yhtään enempää asiakkaita kuin me neljä. Vahvistimme itseämme makeisin ja pikku konjakilla, ja saavuttiin Jääskeen, eli nyk. Lesokgorsk. Asutus tien varrella on harvaa; perinteistä venäläistyylistä ja jonkin verran on käytössä suomalaisperäisiäkin rakennuksia.
Valokuvasimme Vuoksen hidasta virtausta. Joki on ollut entisaikojen tärkeä kulkureitti. Nytkin se näytti tasaiselta, rauhalliselta. Valitettavasti tiet tänne, ja Antreaan (Kamennogorsk) eivät palvele kulkijaa mitenkään yhtä sujuvasti. Kyllähän me pääsimme, ei oltu suorastaan metsässä tai kyntöpellolla, mutta kulku on kyllä epämiellyttävää, kuoppia, laajoja ja pieniä. Varmaan raskaalla liikenteellä on osansa. Rekkoja ja isoja kuoppia väistellen etenimme kuitenkin, ja hyvissä voimissa saavuimme Sairalaan (Borodinskoje).
Sairalasta tie parani hieman Räisälään. Tien varrella evästeltiin ja sitten saavuttiin Räisälään, joka onkin oikea hauska siisti pikku kauppala, värikkäitä pikku taloja ja uudisrakennuksia, viehättävä kirkko ja hauska Myllykahvila. Siellä nautittiin jo hyvin ansaitut kahvit, sekä tuoreita, kuumia ja herkullisia kaali- ja riisipiiraita.
Verrattuamme karttaa maastoon ja tienviittojen kryptiikkaan, lähdimme eteenpäin tavoitteena nähdä Kivisalmessa kuohuva Vuoksi. Tie oli jo parempaa, ja kun saavuimme tielle numero A 129, oli meno jo vallan toisen moista. Tällä välillä poikkesimme maastoon vaiston varassa, etsien kuuluisaa Tiurinlinnaa, tuloksetta. Kotona Googlesta selvisi, että olimme olleet oikeassa paikassa, mutta aluetta ei ole merkitty maastoon.
Pietarin herrasväille tarkoitettu tie oli maailmallisen leveä ja tasainen ja tienvarret täynnään runsaita maan antimia tarjoavia kantarelli-, tatti-, kurpitsa-, puolukka- jne. mummoja, joiden rikkauksista saatoimme tässä vaiheessa matkaa nauttia vain katselemalla.
Kivisalmelle olikin noussut melkoinen määrä erilaista hilupilttuita, kahviloita, kauppoja ja majoitusalueita sitten viime näkemän. Vuoksi ei täällä enää malttanut virrata rauhallisesti vaan ahtautui vaahtoisena kohisten kapeaan kivisalmeen. Rohkeita lauttureita (rafting) riitti kosken kuohuissa pyörimässä. Rantojen viimeistely jätti kyllä edelleen toivomisen varaa, mutta olihan sentään Putinin määräyksestä joka kylään asennettava yleisöpuhelin täälläkin nähtävillä kosken rantamalla.
Virkistäydyttiin olusilla, paitsi kuskia, joka nautti colaa. Muuan juoppo ampiainen tunkeutui olutlasiini, ja jäi pohjalle pörräämään päätään selväksi, me jatkoimme matkaa kohti Käkisalmea.
Käkisalmen kaupungin esikaupunkialue on melko laaja; puutarhan ympäröimiä puutaloja ja kalliimman näköisiä ökymökkejä korkeiden aitojensa takana, ollaanhan Laatokan rantamaisemissa.
Majoittuminen tuotti iloisen yllätyksen: Huoneen hinta ei ollutkaan niin kallis kuin olimme saaneet etukäteen tiedon. Joten oikea tieto tässä: 2 hengen huone mukavuuksin, tv ja jääkaappi, hinta 70 euroa, sisältää aamiaisen. Tämä siis verotti jokaisen varoja vain 35 euroa, ja väljensi oloamme matkakassan osalta hieman. Huoneetkin olivat siistejä, ja vuoteet mukavat. Autolle löytyi vartioitu pysäköintipaikka, 250 ruplaa/vuorokausi.
Alakerran sushibaarissa syötiin kevyt illallinen, ja niin ensimmäinen matkapäivä oli pulkassa.
Jatkuu huomenna...
Matkaan lähti meitä siis neljä pelotonta(?) retkeilijää autolla, jonka vuosimalli (1988) oli velvoittanut huolelliseen huoltotarkastukseen ennen matkaa.
Pienoiset matkakassamme muutettiin rupliksi heti Svetossa, ja niin tankattiin autokin.
Toivorikkaina ja uteliain mielin aloitettiin matka syvemmälle Karjalaan, ensiksi poiketen kuuluisaan Sorvalin Valintaan, jonne tuskin mahduimme puristautumaan sisään. Vaikea on käsittää puheita, että Venäjällä ei ole mitään ostettavaa: ostettavaa oli puoti niin täynnä, että en ymmärrä miten sinne voisi mahtua yhtään enempää asiakkaita kuin me neljä. Vahvistimme itseämme makeisin ja pikku konjakilla, ja saavuttiin Jääskeen, eli nyk. Lesokgorsk. Asutus tien varrella on harvaa; perinteistä venäläistyylistä ja jonkin verran on käytössä suomalaisperäisiäkin rakennuksia.
Valokuvasimme Vuoksen hidasta virtausta. Joki on ollut entisaikojen tärkeä kulkureitti. Nytkin se näytti tasaiselta, rauhalliselta. Valitettavasti tiet tänne, ja Antreaan (Kamennogorsk) eivät palvele kulkijaa mitenkään yhtä sujuvasti. Kyllähän me pääsimme, ei oltu suorastaan metsässä tai kyntöpellolla, mutta kulku on kyllä epämiellyttävää, kuoppia, laajoja ja pieniä. Varmaan raskaalla liikenteellä on osansa. Rekkoja ja isoja kuoppia väistellen etenimme kuitenkin, ja hyvissä voimissa saavuimme Sairalaan (Borodinskoje).
Sairalasta tie parani hieman Räisälään. Tien varrella evästeltiin ja sitten saavuttiin Räisälään, joka onkin oikea hauska siisti pikku kauppala, värikkäitä pikku taloja ja uudisrakennuksia, viehättävä kirkko ja hauska Myllykahvila. Siellä nautittiin jo hyvin ansaitut kahvit, sekä tuoreita, kuumia ja herkullisia kaali- ja riisipiiraita.
Verrattuamme karttaa maastoon ja tienviittojen kryptiikkaan, lähdimme eteenpäin tavoitteena nähdä Kivisalmessa kuohuva Vuoksi. Tie oli jo parempaa, ja kun saavuimme tielle numero A 129, oli meno jo vallan toisen moista. Tällä välillä poikkesimme maastoon vaiston varassa, etsien kuuluisaa Tiurinlinnaa, tuloksetta. Kotona Googlesta selvisi, että olimme olleet oikeassa paikassa, mutta aluetta ei ole merkitty maastoon.
Pietarin herrasväille tarkoitettu tie oli maailmallisen leveä ja tasainen ja tienvarret täynnään runsaita maan antimia tarjoavia kantarelli-, tatti-, kurpitsa-, puolukka- jne. mummoja, joiden rikkauksista saatoimme tässä vaiheessa matkaa nauttia vain katselemalla.
Kivisalmelle olikin noussut melkoinen määrä erilaista hilupilttuita, kahviloita, kauppoja ja majoitusalueita sitten viime näkemän. Vuoksi ei täällä enää malttanut virrata rauhallisesti vaan ahtautui vaahtoisena kohisten kapeaan kivisalmeen. Rohkeita lauttureita (rafting) riitti kosken kuohuissa pyörimässä. Rantojen viimeistely jätti kyllä edelleen toivomisen varaa, mutta olihan sentään Putinin määräyksestä joka kylään asennettava yleisöpuhelin täälläkin nähtävillä kosken rantamalla.
Virkistäydyttiin olusilla, paitsi kuskia, joka nautti colaa. Muuan juoppo ampiainen tunkeutui olutlasiini, ja jäi pohjalle pörräämään päätään selväksi, me jatkoimme matkaa kohti Käkisalmea.
Käkisalmen kaupungin esikaupunkialue on melko laaja; puutarhan ympäröimiä puutaloja ja kalliimman näköisiä ökymökkejä korkeiden aitojensa takana, ollaanhan Laatokan rantamaisemissa.
Majoittuminen tuotti iloisen yllätyksen: Huoneen hinta ei ollutkaan niin kallis kuin olimme saaneet etukäteen tiedon. Joten oikea tieto tässä: 2 hengen huone mukavuuksin, tv ja jääkaappi, hinta 70 euroa, sisältää aamiaisen. Tämä siis verotti jokaisen varoja vain 35 euroa, ja väljensi oloamme matkakassan osalta hieman. Huoneetkin olivat siistejä, ja vuoteet mukavat. Autolle löytyi vartioitu pysäköintipaikka, 250 ruplaa/vuorokausi.
Alakerran sushibaarissa syötiin kevyt illallinen, ja niin ensimmäinen matkapäivä oli pulkassa.
Jatkuu huomenna...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tähän väliin lienee syytä mainita, että Käkisalmella majoituimme hotelli Korelassa, joka on aivan keskustassa, sijaitsee vanhassa suomenajan
liikerakennuksessa, remontoitu nykyaikaan noin 4-5 vuotta sitten, Huonevaraus tehtiin Suomesta puhelimitse nelisen viikkoa aikaisemmin, vahvistus varaukseen soitettiin toista viikkoa ennen matkaa. On nimittäin ilmennyt, että vilkkaimpana aikana paikalle saapunut ryhmä on saanut kuulla, että varatut huoneet olikin annettu toisille, ja ryhmä sai (venäläisen oppaan tietotaidon avulla) majoittua Ampialan hieman rapistuneeseen ent. kartanoon).
Minä olen tässä pähkäillyt, että Marmeladova on varmasti makee nainen. Ainakin nimi viittaa siihen. ;)
Tulee mieleen se, kun suomalainen poika tanssitti venäläistä tyttöä Sortavalan ravintolassa. Hetken tanssittuaan poika kysyi tytöltä: "Onko sinulla sokeritauti"
Kuinka niin, kysyi tyttö.
No, kun sulla on noin makee peppu, vastasi poika.
Tommonen reissu pitäisi heittää sopivassa seurassa.
Useasti on tuollaisesta haaveiltu, mutta aina se matka on siirtynyt ja on pitänyt tyytyä johonkin kaupunkimatkaan.
Ressu...
Kiitos ystävällisistä viesteistä. Siispä rohkenen jatkaa.
Aika kovat majoitushinnat jos 70€/vrk ja parkkipaikka 250 rub. Siis haloo! 70€ on aivan liian kova hinta suhteessa elintasoon. Ja tuo 250 rub eli yli 6 euroa on jo Helsingin hintoja.
Minkäs sille voi jos elintasosi ei riitä
Pitää etsiä halvempia murjuja tai pysyä kotona he he
Ja missä stadissa on vartioitu pysäköinti vuorokaudeksi 6 euroa...?
Oletkohan ihan varma että tiedät mistä puhut, oletko edes käynytkään koskaan
Venäjällä ?
Markkinathan ne hinnat määräävät eikä siinä paikallisten tulotasolla paljon ole
vaikutusta vaan kysynnällä ja ehkä laadulla
70e vrk asiallisesta huoneesta kahdelle on edullinen missä vaan mielestäni.
Niin, hintoja Kannaksen alueella painaa Pietarin läheisyys, alueen elintasoon tietysti me, jotka maksoimme, toivomme rahojen vaikuttavan edistävästi. Torikoppien takaa löytyi ihan kunnollinen valintamyymälä, jonka valikoimista (ja myyjättärien viileydestä) päätellen on mahdollista, että elämä on jatkumassa Käkisalmellakin hyvään suuntaan.
Turistejahan meitä on moneksi. Kuulimme erään suomalaisryhmän hoilailevan käytävillä ikäviä kommentteja hotellin suhteen. Tämmöiset asiakkaat eivät juuri palvelualttiutta kasvata, ehkä "unohdettiin", että henkilökunta palvelee suomalaisia suomeksi. Käyttämämme majoitustilat vastasivat asumistasoamme Suomessa, erikseen tietysti ovat loistohotellit, joiden tasoon ilmeisesti ko eläkeläisryhmä on tottunut.
Ryhmässämme oli myös maailmaa kolunneita, jotka puolestaan monenlaista nähneinä olivat tyytyväisiä, ja kohteliaita kulkiessaan.
Mutta kaikkiaan, reissuilla rikastuu!