3 vuotta sitten minun vanhemmat erosivat ja se vaikutti minuun aika pahasti mutta nytten vasta pari viikkoa sitten tajusin sen. Olin ennen hyvä tyttöjen kanssa tulin helposti juttuu jne. mutta nytten olen todella hiljainen ja ujo tyttöjen seurassa. Äitini takia koska hän aina valittaa että isä olisi huono huoltaja ja sitten se soittaa isälle ja valittaa pienistä asioista ja hänellä on vielä paljon riitoja uuden poikaystävänsä kanssa. Siitä olen saanu päähän että melkein kaikki tytöt ovat pikkuasioista valittavia ämmiä, enkä taho siitä syystä puhua monille tytöille, mutta nyt on käynyt niin että olen rakastunut yhteen tyttöön enkä uskalla puhua hänelle erosta aiheutuneen ujouden takia.
Olen myös todella masentunut ja ajettelen itsemurhaa päivittäin. Ainoa syy miksi olen vielä elosa on, että pääsisin vielä huomena näkemään tämän tytön ihanan hymyn ja kauniit silmät. Kertosin hänelle varmaanki tunteistani ellei luokkani olisi täynä kusipäitä jotka vittuilee heti kun saavat tietää että sain pakit tai vaikka en saisikaan pakkeja ja sitä en varmasti kestäisi ja tappaisin itseni.
ja ei tarvitse kertoa että olen ihan vitun tyhmä kun en kerro tunteistani sillä tiedän sen ja sanon sen itselleni useita kertoja päivässä.
Miksi elämän pitää olla niin hankalaa?
ja olen muuten 14 vuotias
Olen myös todella masentunut ja ajettelen itsemurhaa päivittäin. Ainoa syy miksi olen vielä elosa on, että pääsisin vielä huomena näkemään tämän tytön ihanan hymyn ja kauniit silmät. Kertosin hänelle varmaanki tunteistani ellei luokkani olisi täynä kusipäitä jotka vittuilee heti kun saavat tietää että sain pakit tai vaikka en saisikaan pakkeja ja sitä en varmasti kestäisi ja tappaisin itseni.
ja ei tarvitse kertoa että olen ihan vitun tyhmä kun en kerro tunteistani sillä tiedän sen ja sanon sen itselleni useita kertoja päivässä.
Miksi elämän pitää olla niin hankalaa?
ja olen muuten 14 vuotias
Vastaukset 9
Vanhimmat
Juttele tytön kanssa mukavista asioista. Sinun ei tarvitse kertoa tytölle vielä tunteistasi. Ei tänään, ei huomenna, mutta joku päivä. Juttele pienistä, mukavista asioista ja ole kohtelias :D
veikkaisin että se vähän säikähtäisi kun poika jonka kanssa ei oo melkein missään tekemisissä tullee juttelleen
terapeutille mars? itsemurhan aattelu päivittäin ei nyt ole mikään ihan hauska juttu enään...
olen itse sitä mieltä että terapeutista ei ole apua ja muutenkaa en varmaa kertoisi hänelle mitään.
Saboy // Miunkin vanhemmat ovat eronneet, just toisin päin miulla, en tule poikien kaa toimeen, välttelen ja kaartelen kuin kissa kuumaa puuroa, joskus itsekkin miettinyt itsemurhaa, nyt jäänyt vähemmälle kun sain hieman ongelmakoiran hoitoon, se vie ajatukset pois.
Ja eroa isä ei ottanut kovin hyvin vastaan, hakkasi äitiä ja mursi äidin itseluottamuksen, aiheutti isoveljelleni traumat isästä (seitsemänvuotiaana todettu masennus, nykyään hoidossa), enkä minä ole luottanut sen jälkeen juuri yhteenkään mieheen/poikaan. Itsellänikin oli masennusta vajaan vuoden/kaks, ei sitä kukaan huomannut kun kätkin sen, mutta elämässä on iloisiakin asioita, haluan vielä joskus saada vaikka lapsen, tuntea että joku todella tarvitsee minua.
Täytän marraskuussa 14v
itsekkin kätken melkein aina kaikki tunteeni paitsi iloa en koskaan kätke ja olet oikeassa elämässä on iloisiakin asioita. loppujen lopuksi itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan, siksi en varmaan tule koskaan tekemään sitä ja usko että joskus kaikki on paremmin pitää minut vielä elossa, mutta tuntuu että sitä päivää ei tule tulemaan.
Mee koulukuraattorille juttelee :) tiiän et toi kuulostaa tyhmältä ku kaikki jauhaa "mee kuraattorille, mee terkalle", mut kun sä uskallat sit joskus mennä, niin sua autetaan, ihan oikeesti! Mä sairastan diabetesta ja jouduin vakavaan leikkaukseen (jota ennen kärsin valtavista vatsa ja selkäkivuista) minkä takia makasin sängyssä neljä kuukautta itkien ja huutaen. En saanu apua koska en halunnu sitä, en tuntenut mitään muuta kun sen jatkuvan kivun. Sitten mun äiti sai aivoinfarktin pari vuotta sitten. Se vaan lisäs mun pahaa oloa. Mutta jotenkin mä sain vaan voimaa jostain. Soitin kuraattorille ja päätin että nyt mä haen apua monen vuoden itkun jälkeen. No ei se helppoo ollu. Soitin sille kuraattorille ainakin 5 kertaa ennekuin uskalsin avata suuni. Mut kyllä mä uskalsin, onneks. Kävin jutteleen sille vähän reilu puolen vuoden ajan eikä mua itketä enää niin paljoo. Oon saanu taas elämäniloa takas mut vielä on matkaa parempaan. Koitan samalla muistella millaista on olla ilonen. Joskus tuntuu vieläkin et jos mulla on ollut hauskaa kaverin kanssa ja oon nauranut AIDOSTI, mua tullaan vielä rankaisemaan siitä. Mutta kyllä se siitä :) mee vaan rohkeesti jutteleen sille tytölle! kerro mitä aattelet, älä mieti mitä se aattelee susta. Saat asian kuitenkin sanottua :) tsemppiä!!
Mun koulun terkkari ei osaa mitään, ei sil voi sanoo mitään. Se lässyttää meille ku vauvalle, mut aikusille se puhuu normaalisti. Ja ku mä yhesti oksentelin koulussa (oksennustautia oli liikkeellä) nii se anto puranan, jääpussin (mahalle) ja käski takas tunnille. Ja ku mun kamulla oli paha haava jalas, se laitto laastarin ja käski tunnille, koulun jälkeen mun kamu vietiin lääkärin jotka laitto tikit siihen haavaan -_-'' Ja kuraattori vihaa mua ja mun kamuja, koska me ei olla semmosia mitä se haluu. Me pukeudutaan mustiin, ei syödä lihaa, ym. Mut toivon että sul sadboy on parempi tuuri kuraattorin/terkkarin kaa : )
Hei,sadboy. Minulla vanhemmat erosivat kuin olin pieni ja se on ilmeisesti niin että jos ei eroa käsittele mahdollisimman pian tulee tuollaisia ongelmia. Sinulla on vielä mahdolista selvitä vähällä jos menet puhumaan vaikka yksityiselle psykologille. Sanon sinulle että kannattaisi. Minä kävin kuin erosta oli kulunut melkein kymmenen vuotta ja se ei juuri auttanut. Olen vieläkin ujo enkä voi luottaa kehenkään täysin.Ole kiltti ja koita. En halua että sinustakin tulisi tälläinen...Toivottavasti asiasi sujuvat paremmin.