Hän on tuo komistus, Jyrki Kiiskinen. Nyt hän kirjoittaa yksinäisyydestä.
Pakko minun on hiukan siteerata häntä:
Yksinäisyydestä
Ihminen kaipaa kaltaistensa seuraa, ja siksi monikulttuurinen yhteiskunta on luonnoton. Siellä jokainen kärsii väistämättä yksinäisyydestä. Minne tahansa sitä menee, ympärillä liikuskelee kirjavaa väkeä, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. "Se on sitä jälkimodernin elämän rikkautta ja iloista värikylläisyyttä", meille tolkutetaan.
Mutta kun minä en voi sietää värikylläisyyttä enkä monimuotoisuutta. Tahdon olla samanlainen kuin muut. Haluan omakotitalon, siniristilipun, maastohiihtoa ja hyviä keihäänheittäjiä. Hernekeittoa ja pannukakkua joka torstai, niin kuin silloin ennen. Heti kun iloitsen ääneen näistä meille kaikille suomalaisille yhteisistä perusarvoista, pöytään istuu kaveri, joka ei pidä hernekeitosta ja pannukakusta, eikä voi sietää pihatöitä tai maastohiihtoa. Hän väittää pitävänsä enemmän urbaanista rap-musiikin tahdittamasta elämästä ja lumilautailusta vaikka on sentään kantasuomalainen.
Pakko minun on hiukan siteerata häntä:
Yksinäisyydestä
Ihminen kaipaa kaltaistensa seuraa, ja siksi monikulttuurinen yhteiskunta on luonnoton. Siellä jokainen kärsii väistämättä yksinäisyydestä. Minne tahansa sitä menee, ympärillä liikuskelee kirjavaa väkeä, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. "Se on sitä jälkimodernin elämän rikkautta ja iloista värikylläisyyttä", meille tolkutetaan.
Mutta kun minä en voi sietää värikylläisyyttä enkä monimuotoisuutta. Tahdon olla samanlainen kuin muut. Haluan omakotitalon, siniristilipun, maastohiihtoa ja hyviä keihäänheittäjiä. Hernekeittoa ja pannukakkua joka torstai, niin kuin silloin ennen. Heti kun iloitsen ääneen näistä meille kaikille suomalaisille yhteisistä perusarvoista, pöytään istuu kaveri, joka ei pidä hernekeitosta ja pannukakusta, eikä voi sietää pihatöitä tai maastohiihtoa. Hän väittää pitävänsä enemmän urbaanista rap-musiikin tahdittamasta elämästä ja lumilautailusta vaikka on sentään kantasuomalainen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
toi on just niin totta vielä meidän ikäluokassa onneks maailma muuttuu ja onneks kumminkin mun isä joka oli sodan käynyt mies oli jo pehmenny tälle nykyajalle sillon kun mua kasvatettiin ei muuten ollu koskaan hernekeittoo ja pannaria meillä kotona en tykkää maastohiihdosta enkä tee pihatöitä olosuhteiden pakosta asun omakotitalossa ympärilläni on elämän rikkautta ja värikylläisyyttä rap musiikin tahdittamana en ole koskaan ollut yksinäinen.
a ne tatuointsi.
Olen nähnyt niitä, monet kulkevat paljain ksivarsin niitä näytelläkseen, varmaan luulevat muiden ihailevan.
Samanlasilta - ja yhtä vähän ihailtavilta - näyttävät kuin luurangoksi itsensä laihduttaneet, jota nykyajan muoti myös tuottaa.
http://2.bp.blogspot.com/-N8G2d2JYugc/TgYgGH5NwFI/AAAAAAAAADw/Hzpk7_1lhRc/s1600/isabelle_caro.jpg
Varmaan luulee olevansa ihailun kohteena kärvistellessään ja kärsiessään siinä.
Myös tatuoinnit ovat epäluonnollisia ja aiheuttavat kärsimystä - niin kohteelleen kuin katsojillekin!
.
mää en voi kulkee käsivarret ja selkä paljaana mää ajattelen kanssaihmisiäkin mutta jos vielä kerran tässä elämässä olis fitness kunnossa niin onpahan ainakin valmiina ja näköjään mun ei tartte siitä muistuttaa tunnut sääkin muistavan sen niin hyvin.
Vanhenevana naisena huomaan, et yksin on ihan hyvä olla ja elää, onko tämä normaalia :)
en vaan enää halua mielistellä miestä ja laittaa itseäni koko aikaa, saan myös puhua mitä haluan, eikä kukaan kommentoi negatiivisesti.
Joskus on hyväkin juttu, kun mies löytää uuden naisen vanhempana ja elämä muuttuu.
Mies voi hyvin ja usein nainenkin, ei ero ole aina huono juttu, ja miksi pitää "hampaat irvessä"elää loppu elämänsä kummankaan.
jos on huonon valinnut alunalkaen.
Minusta olis todella tylsää, jos maailma olis täynnä minun kaltaisia ihmisiä. Enhän mä vois enää kokea olevani ainutkertainen yksilö. Samanlaisten asioiden tavoittelu ja ihannointi johtaa herkästi keskinäiseen kilpailemiseen. Johtuisko toi suomalaisille tyypillinen työpaikkakiusaaminen ja nokkiminen just siitä, että kaikkien pitisi kunnostautua samassa sarjassa ja samoissa asioissa, ja muitten ohi pitäis päästä ja ohi pyrkijät pitäis saada kampitettua. Erilaisuuden kunnioitus antaa tilaa toisen ihmisen toisenlaiselle loistavuudelle, eikä se ole itseltä pois.
Omakotitalo mulla on, mutta en hommaa lipputankoo, vaikka naapurin kriminaalikin on sellaisen hankkinut, varasti rungon eräästä metsästä kännipäissään ja teki siitä itelleen lipputangon. Välillä mies sammuu, ja vanha likainen lippu liehuu läpi yön tangossa.
Torstaisin pitäisi mennä etnisiin ravintoloihin lounaalle, jos suomalaiset alkaisivat vaalia hernesoppa-pannariperinnettä. Kumpaakaan, hernekeittoa ja pannukakkua, en syö, vaikka muutakaan ruokaa ei olis tarjolla. Pannukakku on iljettävän limaista ja mautonta ja hernekeittokaan ei maistu paljon miltään. Olen kyllä kuullut, että jossain päin Suomea torstai on pyhitetty hernesopalle, mutta mä en sellaista perinnettä meiltäpäin muista.
Oletko ketjupolttaja, kun mikään ei maistu miltään? Kaiken ruoan voi tehdä hyvin tai huonosti.
En ole koskaan polttanut, mutta en ole oivaltanut noiden venjauhomössöjen (letut ranskis pulla. pannari) makua miksikään. Toki kaiken voi tehdä monella tavalla, mutta jos pysytään pannukakun rajoissa, niin lähtöaineet eivät ole erityisen mielikuvituksekkaita tai aromikkaita. Tyhjästä on paha nyhjästä. Enköhän minkin lapsena sen verran syönyt pannukakkua, ja tiedän, ettei kukaan niistä sen kummempia saa, vaikka niin kuvittelevat. Hillollahan se maku pannariruokaan tehdään. Ja linssi on keitossa parempaa kuin herne.
Kuka tällaista roskaa oikein suoltaa?
Eikö BB- tai joku muu talo anna mahdollisuuksia kirjoitella?
Hävettäväthän ovat siellä alle 30v. tai sokeita.
H
menneisyyttä muistellessa oli puolisoni kansa haaveena muuttaa maalle jäätyämme työelämästä eläkkeelle, unelmana ihana " hirsi mökki " joenrannalla, ei niin lähelle kuitenkaa että tulva olisi yltäny keväisin häritsemään. Haave jäi haaveeksi puolison poistuutua tuonpuoleiseen, edelleenki lämmin tunne lehahtaa muistelessa lapsuutta ja nuoruutta maalla, se rahua ja raikkaus, leikatun heinän tuoksu, lintjen viserrys, kissan seurillessa niitä suupalaksi, en kaipaa nykyajan monikultturisuutta, työeämä oli sitä pullollaan enenmän kuin sielu sietää, ihana olisi saman kaltaisten rakkaitten kanssa viettää vanhuuttaan maala, kuitenki niin että palvelut löytyy suhtkoht tavoitettavan matkan päästä.
"hetki menneisyyteen"
1982, Tsaarajärven nurkilla katkesi Perhovavastani puolet.
Heittouistinvavastani tein korvikkeen.
Ei lentänyt Perho, ei.
Kauan olin ajatellut vapani kanssa sojottaa, itse ku olin sen aihiot ulkomailta tilannut, ja kauan pintojaan hionnut.
Keraamisenliukkaiden renkaiden lävitse tein heittosiimallani sujauksia.
Katkennut kärki on vieläkin muistoissani ja vieläkin Tsaarajärven nurkilla, jos ei sitten toiveeni ole toteutunut:
Sen kalantuoksu on saanut Karhun sen nielaisemaan ja ruostuneet renkaansa tappanut Karhun suolistotulehdukseen.
H.
Kaikkiko oli siteerausta, - mikä omaasi, siteerauksen päättyminen pitäisi laittaa näkyviin joko mainintana tai koko siteerattava alue merkitä heittomerkeillä..
Tuo Kiiskisen jutun täytyy olla sarkasmia..muuten tuota ei voi ymmärtää..
jos lähde on näkyvillä ennen siteerausta, ei lainausmerkit silloin ole tarpeen!
Sarkasmista ei ole kyse tuossa kolumnissa.
Harvinaisen kummallinen ajatusmaailma joillain, empä muuta sano.
Eiväthän kaikki ihmiset voi ajatella samoin?
Ymmärrän heitäkin jota jossain Helsingin hulinassa, somaleja/ulkomaalaisia katseltuaan kaipaavat takaisin puhdasta suomalaista maisemaa.
Sitä missä kaikki on tuttua ja turvallista ja ennenkaikkea, tunnettua.
Ennalta-aavistettavaa.
Muualla maassa kulttuurierot eivät ole niin huomattavia.
useammanlaisia ihmisiä, Bibimbap, kiitos sinulle, kyllä minullakin on joskus ankea olo jos menen täällä eteläisimmässä osassa uimarannalle yksin tarkoituksena käydä uimassa, niin jos on pelkkiä nuoria miehiä somaleita tai muita mustia miehiä ranta aivan täynnä ja he riitelevät niin kovaäänisesti ja aggressiivisesti, käymässä tostensa kimppuun, kyllä siinä luonnon kauneus unohtuu vanhemmalta ihmiseltä, jota ei yhtään noteerata, että hiukan huutoa ja raivoa hillittäisiin. Ei siinä muu auta kuin kääntyä pois ja autoon takaisin ja saa kiittää kohtaloa, etteivät pakottaneet antamaan avaimia.
Aloittajan viesti on hyvä, siis tuo, että siteerasi Jyrki Kiiskisen kolumnia. Todellakin hyvä!
Mielestäni Kiiskinen väänsi nätimmästä rautalangasta sen tosiasian, ettei valtaväestökään ole keskenään samankaltainen ja yhtenäinen porukka jota yhdistäisi sama kulttuuri, aatteet, maut ja mieltymykset. Taisi myös viitata siihen, että valtaväestön eri ikäluokkien ajatusmaailmat voivat olla hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia.
suosikkini minullannii. En yhtään juttuaan ole missannut.
Luetaanpas koko artikkeli:
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksinäisyydestä/1135268888816
P.s. ja etenkin Kiiskisen oman fiktiivisen puolueen/sa ohjelma, - sehän on kuin Neuvostoliitosta kopioitua..
tosi paljon pidän, kaunis, upea mies!
Koko artikkeli on satiiri. Joka sitä ei ole sellaiseksi hahmottanut vielä voi lukea sen uudelleen ja miettiä hieman sanomaa.
Niin on, ei tuota voi muuten ymmärtää..mieki - vaikka välillä jo epäilin kun muuta väitettiin...ja nyt kun vahvistit "uskoani" ei muuhun loppupäätelmään voi tulla..ja ottaen huomioon kolumnistin kirjailija taustan - sitä suuremmalla syyllä päätelmäsi on oikea.
Mielestäni Kiiskinen aloitti kolumninsa aivan kuin se olisi ollut vakava analyysi ihmisen yksinäisyydestä monikulttuurisessa yhteiskunnassa hivuttautuen pikku hiljaa täysin satiiriin.Loppu oli melkein jo parodiaa. Kolumnisti jujuttaa hieman lukijoitaan kirjallisilla tyyleillä ja antaa ensi vaikutelman joka ei kuitenkaan pidä loppuun sakka. Näillä keinoilla hän saa aikaan että artikkeli on monipohjainen ja helposti väärin tulkittavissa.
itsensä läpi tätä kaikkea. En viipynyt siinä pitkään, luin vain tuon osan, jonka toin tänne. Se on naivistinen, mutta seison sen takana. Varsinkin, kun esittäjä on Jyrki Kiiskinen.
Kohteliaana vieraana kopsautin kumisaappaani tuonne porstuaan, astun vähän kutsumattona vieraana olihuoneesenne tai tupakeittiöönne, mikä nyt sitten liekään. Palstoilla liikkumisen säännöissä ei varmaankaan kielletä kylittelemään tuloa.
Vähän jo valmiiksi "syttyneenä" eriäviin mielipiteisiin, nyt ylläolevasta aloitteesta kommentteja lukeneena, on hyvä ottaa kantaa.
Perin tuttua lintukotolaista, perisuomalaista "herrakansaa" tuntuu täälläkin olevan. Itseriittoista "suomalasuutta", jonka itsetunto (kamala sana) on kuulema ollut kadoksissa messias (huom. pienellä) T.S: ilmestymiseen saakka. Hupijuttua. Nykyajan suomalaiset eivät missään nimessä kaipaa ihmistä lähelleen, valkoista saatikka mustaa, pitää saada herran rauhassa yleisissä kulkuneuvoissakin kulkea.
Onkos kenenkään mieleen pukahtanut ajatusta, että maahanmuuttaja - mamu on itsekukin , kuka on perussuomalainen, perisuomalainen....luultavasti ei kukaan. Kuka tuntee tarkasti omat sukujuurensa vuosisatoja taaksepäin. Itä - etelä - länsi...sieltä olemme kulkeutuneet täyttämään suomennientä. Silloin täällä asuvat alkuperäiset asukkaat, lappilaiset, saamelaiset, siirtyivät hissukseen yhä pohjoisempaan antaakseen elintilaa uusille tulokkaille. Ehkäpä nujakoitakaan ei ilmennyt, aina löytyi vapaata maaplänttiä tulokkaille. Kuten nytkin asuttamatonta tilaa on vielä yllin kyllin.
Kummallista...rintarinnoin asui etelänmaista tullut Siperian alkuasukkaan kanssa...suomalaisiksi muuttumassa.
Luin kommentteja aloittajan esittämästä "ihannoinnista" eräästä kolumnistiksi sanottua kohtaan. Tämä ko. kolumnisti tuntuukin olevan ihan fiksu ihminen...osaa sarkasmin, satiirin, parodian, naivistisuuden, huumorinkin. Höplästä osaa vedättää suomalaista ydin-perusporukkaa, lintukotolaista ...nääs.
Olemmehan siis jok´ikinen monikulttuurista porukkaa syntyjämme...ja nyt monikulttuurisuus on milteipä kirosana.
Vain "omituiset" ihmiset ymmärtävät ajatella omituisuuttaan "en taidakaan olla mistään kotoisin", kun ei tunnu sopeutuvan monen suomalaisen erakko-mentaliteettiin. Sopeutuukin yllättäen kenties ihan hyvin uusien maahanmuuttajien seuraan, kenties löytää jopa hengenheimolaisuutta, paremmin kuin huonoa "itsetuntoa" potevien suomalaisten kanssa.
Huh-huh....sehän ihan kamalaa epäisänmaallisuuta, olla mamujenkin tuttava, kenties ihan ystävä.
Jäipä kommenteista mieleen erinomaista pikkusieluisuuttakin: Tuttua ja turvallista pitää olla elämä. Luonnon kauneuskin unohtuu katsellessa uimarannoilla temmeltäviä salskeita Lähi-Idän nuorukaisia...eiks ookki kamalaa!
Olemme monikulttuurista kansaa jo syntyjämme. Katselkaapas, jos on tallella , jonkun vaarinne konkkanokkaakin...mistähän lie perinyt, ettei vain joltain entisen Persian ukkelilta. Tai ihmetelkää jotain suvun "mustaa lammasta", räiskyvää persoonallisuutta, verrattuna johonkin mököttävään ns. perisuomalaiseen.
Pahoittelen intoutumistani pitkänomaiseen kirjoitteluun, sanojen ja ajatusten sekamelskaan, mutta tyypillistä minulle.
Ovelanpuoleisesti kirjoitteli Jyrki Kiiskinen...komistuksellisuudestahan saanee toki olla mieltä jos mieltä.