En tiedä onko tämä oikea paikka etsiä apua, mutta yritän nyt kuitenkin. Minulla olisi toiveena saada kuulla teiltä mielestänne kaunempia ja koskettavimpia suomalaisia/suomeksi käännettyjä pidempiä runoja. Rakastan vanhaa kirjoitustyyliä ja esimerkiksi tämä Shakespearen ote "Sama kude on meis`mik unelmissa on, ja unta vaan on lyhyt elämämme" miellyttää minua suuresti.
Kirjallisuutta ja runoutta en ole liiemmin harrastanut (ja siksi käännynkin teidän puoleen), mutta ajatuksena olisi ihanaa lukea runo uudelleen ja uudelleen ennen nukkumaanmenoa. Runon maalaisin siis seinälle noin 2 x 1 metriä kokoiselle aluelle makuuhuoneeseen, joka luonnollisesti vaatii runolla olevan enemmän pituutta.
Jos saan teiltä asiallisia mielipiteitä ja apua, arvostaisin sitä enemmän kuin suuresti. Kiitos teille.
Kirjallisuutta ja runoutta en ole liiemmin harrastanut (ja siksi käännynkin teidän puoleen), mutta ajatuksena olisi ihanaa lukea runo uudelleen ja uudelleen ennen nukkumaanmenoa. Runon maalaisin siis seinälle noin 2 x 1 metriä kokoiselle aluelle makuuhuoneeseen, joka luonnollisesti vaatii runolla olevan enemmän pituutta.
Jos saan teiltä asiallisia mielipiteitä ja apua, arvostaisin sitä enemmän kuin suuresti. Kiitos teille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hmm, ihana idea tuo runon seinälle laittaminen! :) Minulle tuli mieleen Shakespearen sonetti, jonka olen ottanut talteen joskus. Nimeä en tiedä, mutta tässä on.
Uskollisen mielen liitolle ei ole
esteitä: rakkaus ei ole rakkautta
jos se muuttuu muuttumisen halusta
tai taipuu vastavoiman vastukseen.
Ei, ei! Se on ikuisesti luja merkki,
se kohtaa myrskyn eikä koskaan horju;
se eksyneille laivoille on tähti
jonka sijainti tunnetaan, ei mahti.
Rakkaus ei ole ajan narri
vaikka ajan sirppi
niittää poskien ja huulten hehkun,
rakkaus ei muutu hetken
eikä viikon mukaan
vaan kestää päiviemme loppuun asti.
Jos tässä erehdyn ja minulle se
todistetaan,
En kirjoittanut mitään,
ei rakastanut kukaan.
Toinen tuli mieleen on poimittu Tommy Tabermannin runokokoelmasta. Yksi suosikkejani, nimeltään Pyyntö ja hänen runokirjastaan Kaipaus.
Saavu minuun sateena,
saavu nopeana, humahtavana,
helähtävänä kuin näkymättömän
karjan kellot, saavu minuun
toukokuisena sateena.
Ja kallioni halkeamasta ryntäävät,
ruoho ja sipuli sellistään,
anovat olla korvasi alla
tyyny, kielelläsi mustalaisleiri
Saavu minuun lumena,
saavu marraskuisina, kylminä,
hitaasti laahustavina hiutaleina,
viimeisten sanojesi viimainen,
raivoisa kivääri olallasi.
Ei minusta hahtuvaksi,
ei sinusta tuuleksi.
Saavu minuun,
mutta, pyydän jo
nyt, pyydän jo
nyt, odotukseni sineen
tuijottaen, rännältä minut säästä.