Tuli hehkui
loimuten,
lämmitti meitä.
Ritisi puu
ja tuoksui.
Sinä istuit
lähellä,
äänesi kuulin.
Kun söimme
sua katselin,
nautin.
Vain lyhyen,
ihanan tuokion
kesti,
pian päättyi
siihen,
kun lähdit.
Mietin joskus,
hiljaa
mielessä vain,
kunpa voisit,
ja hetkeksi, jäisit.
loimuten,
lämmitti meitä.
Ritisi puu
ja tuoksui.
Sinä istuit
lähellä,
äänesi kuulin.
Kun söimme
sua katselin,
nautin.
Vain lyhyen,
ihanan tuokion
kesti,
pian päättyi
siihen,
kun lähdit.
Mietin joskus,
hiljaa
mielessä vain,
kunpa voisit,
ja hetkeksi, jäisit.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäinen versio tuli spontaanisti erään muiston pohjalta.
Tässä korjattu, lopullinen muoto:
Tuli hehkui
loimuten,
lämmitti meitä.
Ritisi puu
ja tuoksui.
Sinä istuit
lähellä,
äänesi kuulin.
Me söimme,
sua katselin,
nautin.
Vain lyhyen,
ihanan tuokion
kesti,
päättyen siihen,
kun lähdit.
Joskus mietin
hiljaa,
mielessä vain,
jospa voisit
ja hetkeksi
jäisit.
Kaunis