Todistus, siitä, ettei Jumalaa ole?

''Heille on itsestään selvä fakta, että Jumalaa ei ole.''
Tuo pätee raamatun jumalaan, se on jo raamatunkin mukaan mahdoton olio. Muuten en kyllä väittäisi sitä faktaksi.

''Odotankin nyt, etttä joku ateisti yrittää järkevästi todistaa, että Jumalaa ei ole. Jos kukaan ei pysty sitä tekemään, en näe syytä ryhtyä ateistiksi.''
Mikä jumala sinulla on? Kerro ensin se, niin kokeillaan sitten.

"Minä taas olen monoteisti, kun ei kukaan ole osannut todistaa ettei Jumalaa ole."

Olen monoteisti. Sanan käsitys hukassa? Uskon moniin eri jumaluuksiin.

Olematonta ei voi todistaa olemattomaksi. Piere vaikka verta, asia ei siitä kummene.

Todistetaakka on positiivisen väitteen esittäjällä. Ateistin ei edes tarvitse todistaa jumalan olemassaoloa vastaan, voi toki esittää todennäköisyyksiä jne mutta todistetaakka on juurikin sillä joka esittää positiivisen väitteen, tässä tapauksessa kristityillä.
Teidän tehtävänä on todistaa jumalan olemassaolo ja tähän mennessä ei ole tullut muita todisteita kuin subjektiivisia, henkilökohtaisia kokemuksia jotka on selitettävissä täysin muilla asioilla kuin yliluonnollisilla. Mm. itsesuggestio, ryhmähorros tai lapsesta asti jatkunut suoranainen aivopesu.

Itse olen taas polyteistinen ateisti. Eli en usko että minkään uskonnon jumalat ovat totta.. Ja miksi, no siksi koska minkään jumalan olemassaoloa ei ole voitu todistaa ensnnäkään.

Toisekseen. Ateismi ei ole vastaus Jumalaa ei ole olemassa.
Vaan me emme vain usko objektiivisten todisteiden vähyyden vuoksi.
Kyse on siis epäuskosta tai uskon puutteesta jumalaan/Jumaliin.

"Olemme kaikki ateisteja verraten isoon osaan jumalista joihin ihmiskunta ikinä uskonut. Jotkut meistä vain menevät yhtä jumalaa pidemmälle."
– Richard Dawkins.

Ensinnäkin minä en pidä itsestään selvänä sitä että jumalia ei ole olemassa, vaan minä en pidä jumalia olemassaolevana koska minulla ei ole olemassa ainuttakaan perusteltavissa ja todennettavissa olevaa syytä uskoa minkäänlaisen jumaluuden olemassaoloon.
Toisin sanoen minun ateismini ei perustu väitteeseen tietämyksestä jonka mukaan jumalia ei ole olemassa taikka voi olla olemassa, vaan minun ateismini perustuu tietämättömyyteen jumalien olemassaoloasta.

Syy sille miksi tämä asema on oikeutettu on seuraava:

1. Mikäli jotakin on olemassa, on tästä jostakin olemassa objektiivisesti informaatiota jonka omaaminen on potentiaalisesti mahdollista.
2. Mikäli jokin on jotakin mitä ei ole olemassa, tästä ei olemassa minkäänlaista objektiivisesti saatavilla olevaa informaatiota.
3. Kaikkien olemassaolevien ja olemassa olemattomien asioiden kuuluessa katekorioihin 1 ja 2, voidaan jonkin olemassaolo hyväksyä henkilökohtaisesti vain mikäli omaa informaatiota tästä jostakin.
4. Koska katekoriaan 2 kuuluvista olemassa olemattomista asioista on olemassa tietoa joka on muodostettu subjektiivisesti ja joka ei omaa objektiivista muotoa jaetussa todellisuudessa voidaan katekoriaan 2 kuuluvat todistukset hylätä riittämättöminä.
5. Koska katekoriaan 1 kuuluu sekä informaatioa joka meillä on, sekä informaatioa joka on potentiaalisesti olemassa, voidaan tällainen potentiaalinen informaatio hyväksyä luotettavaksi ainoastaan silloin kun se voidaan konkreettisesti vahvistaa.
6. Kohtien 4 ja 5 johdosta voidaan todisteeksi jonkin asian konkreettisesti olemassolosta hyväksyä ainoastaan sellainen tila jossa potentiaalisesti objektiivinen informaatio jonkin olemassaolosta, on jotakin joka voidaan omata sekä vahvistaa.
7. Näin ollen ennen kuin joku kykenee esittämään potentiaalisen objektiivisen informaation jonkin olemassaolosta, sekä osoittamaan perustellusti että havannollistamaan tämän informaation paikkansapitävyyden: Ei ole olemassa ainuttakaan syytä hyväksyä että jokin esitetty käsitys olisi itseasiassa tosi.

-> Näin ollen ennen kuin joku kykenee osoittamaan että jonkinlainen jumaluus on olemassa, sekä todistamaan tämän informaation paikkansapitävyyden: Ei ole mitään syytä edes lähteä pohtimaan minkäänlaisen jumaluuden mahdollisuutta taikka mitä mahdollisia ominaisuuksia jollakin jumaluudella voisi olla.

Tämä koskee jo pelkästään kysymystä teismistä ja deismistä, siis sitä onko jonkinlainen jumaluus ylipäätään mahdollinen. Kun sitten aletaan esittämään mikä jokin jumaluus on, ennen kuin ollaan edes osoitettu että minkäänlaisen jumaluuden olemassaolo on mahdollista esim; nimeämällä tämä jumaluus Jumalaksi: Tekee tämä väitteen huomattavasti ongelmallisemmaksi ja absurdimmaksi kuin yksinkertainen väite jonkinlaisen jumaluuden olemassaolosta.
Varsinkin jos tämä jumalkonsepti perustuu mihinkä tahansa "pyhään tekstiin" sillä näiden voidaan osoittaa objektiivisesti olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa jonka me itseasiassa koemme.

"Mitäs, ateistit, vastaatte? Voitteko todistaa, että Jumalaa ei ole?"

Minulle riittää vastakysymys, johon et pysty vstaamaan vaikka se onkin mahdollista:koska olet monoteisti, pystyt jotenkin todistamaan sen, että ei ole olemassa enempää kuin yksi jumala. Kuinka teet sen?

"Monet ovat laatineet todistuksia Jumalan olemassaolosta."

Sikäli kun minä tiedän, todisteita Jumalan olemassaolosta ei ole ainuttakaan. Mutta jos niitä noin runsaasti on laadittu, olisi tosi kiva kuulla edes yksi todiste minkä tahansa jumalan olemassaololle.

"Veli todistaa väkevästi..." tyyppiset jutut ei sitten muuten ole todisteita.

"Odotankin nyt, etttä joku ateisti yrittää järkevästi todistaa, että Jumalaa ei ole. Jos kukaan ei pysty sitä tekemään, en näe syytä ryhtyä ateistiksi."

Helppoa. Mieti miksi et usko muihin tuhansiin jumaliin joita ihmiset on palvonut niin ymmärrät miksi ateistit eivät usko sinun jumalaan.

Avaajalle vastaus! Näkymätöntä ja aineetonta ei ole olemassa.

Ateistit eivät usko jumaliin,miksi kyselet vain yhdestä?

Sinun pitäisi ensin määritellä mitä tarkoitat jumalalla, jotta kysymyksesi olisi edes jotenkin mielekäs. Jos nyt lähdemme siitä, että sinä tarkoitat raamatun Jumalaa (sitähän täällä aina tarkoitetaan), niin asia on harvinaisen selkeä.

Raamatussa kerrotaan paljon esimerkkejä tämän raamatun jumalan ominaisuuksista. Kun tarkastelemme näitä ilmoitettuja ominaisuuksia, on hyvin helppoä päätellä onko kyseinen entiteetti edes jotenkin mahdollinen.

Raamatun jumala on kaikkitietävä. Tosin ei ole, sillä raamatun tarinoiden mukaan jumalalla ei useinkaan ole aavistustakaan mitä seuraa, eikä mitään aavistusta edes omien tekojensa seurauksista. Sen lisäksi että jumala joutuu jatkuvasti kyselemään ja uhkailemaan, vaikka mitään sellaista ei koskaan tarvitse tehdä jos on kaikkitietävä. Siis ei voi olla kaikkitietävä.

Raamatun jumala on kaikkivaltias. Tosin ei ole, sillä raamatun tarinoiden mukaan hän ei mahda mitään monillekaan asioille, ei esimerkiksi omien luotujensa lankeamiselle ja kapinoinnille (saatana, lucifer) eikä myöskään mahda yhtään mitään sille, että ylivoimaisesti suurin osa maapallon ihmisistä ei koskaan raamatun jumalaan usko eikä häntä kumarra. Aika heikko esitys kaikkivaltiaalta, etenkin se lucifer-jupakka. Lisäksi kaikkitietävän olisi pitänyt tietää, mitä siitä Luciferin luomisesta seuraa, puhumattakaan siitä että kaikkivaltias olisi voinut ne seuraukset estää pikkusormellaan. Ja kun kuusi miljoonaa juutalaista rukoili natsien keskitysleireillä jumalaansa avuksi ja rukoilii, ettei heitä tapettaisi hirvittävillä tavoilla, niin mitäpä vastasi tämä jumala, omalle valitulle kansalleen? Ei niin yhtään mitään, kaikki kuusi miljoonaa tapettiin hirvittävillä tavoilla. Kaikkivaltias joka ei mahda mitään?

Raamatun jumala on puhdasta rakkautta ja haluaa kaikille ihmisille vain hyvää ja haluaa pelastaa kaikki ihmiset. Paitsi että kaikkivaltiaan ei ensinnäkään tarvitse koskaan haluta mitään, koska kaikki mitä kaikkivaltias haluaa tapahtuu aina. Ja toisekseen raamatun jumala ei tosiaankaan halua pelastaa kaikkia ihmisiä, eikä edes suurinta osaa, vaan hän haluaakin pelastaa vain ihan pikkiriikkisen osan ihmiskunnasta. Kaikkia muita miljardeja miljardeja miljardeja ihmisiä hän haluaakin kiduttaa ikuisesti helvetissä. Eli saamme puhtaan rakkauden joka haluaa pelastaa kaikki, mutta päätyykin kiduttamaan miljardeja ikuisesti helvetissä?

Vähän kuin väittäisi, että Hitler rakasti juutalaisia, eikä olisi halunnut tappaa heistä ketään? Tai jos väittää, että eihän jumala ketää kiduta, vaan se on se saatana, niin se on ihan sama kuin sanoisi että eihän se Hitler ketään tappanut, ne olivat ne natsit. Kuka loi natsiaatteen ja kuka käski rakentaa keskitysleirit? Kenellä oli valta ja vastuu? Kuka loi helvetin ja kuka loi saatanan? Kenellä oli valta ja vastuu?

Summa summarum - meillä on siis kaikkkitietävä joka ei tiedä mitään ja kaikkivaltias, joka ei mahda mitään sekä puhdas rakkaus, jonka on ihan pakko (kaikkivaltiaan on pakko? Mitään ei mahda? Ei siis millään haluaisi, mutta on vaan ihan pakko) kiduttaa miljardeja miljardeja ihmisiä ikuisesti helvetissä, jonka on itse kidutuskammioksi luonut, samoin kuin on luonut tämän kidutusleirin päällikönkin saatanan, jolle antaa täysin vapaat kädet kidutushommeleihin. Ja näin viisaasti ja rakastavasti toimii siis kaikkitietävä kaikkivaltias, joka on puhdasta rakkautta ja haluaa kaikille vain hyvää?

Kyllä se satu punanuttuisesta kaverista, joka lentävien porojen vetämässä reessä jakaa lahjoja kaikille on jo monin verroin loogisesti mahdollisempi.
Tuo mistään mitään tietämätön ja koskaan mitään mahtamaton kaikkitietävä kaikkivaltias, joka on puhdasta kidutusta eiku siis rakkautta, on jo itsessään itsensä täydellisesti kumoava looginen mahdottomuus.

Monet ovat tosiaan laatineet erilaisia "todistuksia" jumalan olemassaolosta. Nämä "todistukset" ovat usein olleet täällä meitä huvittamassa säälittävällä vähäjärkisyydellään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalan_olemassaolo#Jumalatodistukset

Kouluarvosanoilla noista todistuksista tulisi joka ikisestä arvosana 4 eli hylätty.Niissä on onnistuttu ainoastaan todistamaan se, että uskovilla tuntuu olevan todella suuria vaikeuksia ajatella asioita loogisesti ja kriittisesti loppuun asti.

Jos sinä tiedät edes yhden ainoan jumalatodistuksen, joka ei kuulu säälittävien joukkoon, niin mikä estää sinua esittämästä sellaista? Paitsi tietenkin se, ettei mitään sellaista ole olemassa ja olemattomasta on tosi vaikeaa esittää mitään vakuuttavaa.

Ateismia ei tarvitse millään tavalla perustella. Mieti itse miksi sinä et usko Thoriin tai Zeukseen tai Anubikseen tai Shivaan tai Brahmaniin ja pidät sellaista uskoa typeränä taikauskona. Kuitenkin miljoonat ihmiset ovat uskoneet niihin ihan yhtä vahvasti kuin sinä omaasi ja olleet jopa valmiit kuolemaan tämän uskonsa puolesta. Voivatko miljoonat ihmiset siis ihan sokeasti uskoa jumaliin, jotka eivät ole totta? Mietipä sitä.

Kai sinä ymmärrät, että olemattoman olemassaolemattomuutta ei voi todistaa?

"Mitäs, ateistit, vastaatte? Voitteko todistaa, että Jumalaa ei ole?"

En. En vain usko jumaliin. Vakuuta ja todista sinä että jumala (joku niistä) on olemassa. Niin uskon.

Jumalan olemattomaksi todistaminen on yksinkertaista.

1. Ensin otetaan yksi Jumala; vaikkapa kristittyjen.

2. Sitten tarkastellaan mitä ominaisuuksia kristityt ovat Jumalalleen antaneet; esim kaikkivoipaisuus.

3. Sitten todetaan että kaikkivoipaisuus on paradoksi; pystyykö Jumala luomaan niin suuren kiven ettei hän pysty nostamaan sitä? Ei pysty.

4. Kristittyjen Jumala ei voi olla kaikkivoipa koska kaikkivoipaisuus on on mahdotonta, joten kristityjem Jumala on heidän mielikuvituksensa tuotosta.

Täysin loogista ja virheetöntä päättelyä, ole hyvä.

En tunne tarvetta todisteille jumalien olemattomuudesta.

Minulle riittää, että niiden olemassaolosta ei ole mitään luotettavia havaintoja.

Jos joskus jostain jumalasta tai jumalista saadaan konkreettista näyttöä, niin silloin voimme alkaa uskomaan niihin.

Ei sitäkään voida todistaa, että Proxima Centauria kiertää märkä sukka, mutta kovin epätodennäköistä se on.

Mutta uskon keskeisen asian, sielun, olemattomuuden pystyy helposti päättelemään: Jos sielu olisi ainetta, se olisi löydetty ja jos sielu ei olisi ainetta, se ei voisi reagoida aineen kanssa.

Jos jokin toisen ulottuvuuden olento olisikin aiheuttanut universumin syntymän, olisi tämä olento oman ulottuvuutensa evoluution tulos. Tämä olento tuskin tietäisi edes olemassaolostamme, saatikka lukisi ajatuksiamme ja aktiivisesti vaikuttaisi maailmankaikkeuden toimintaan.

Usko jumaliin on evoluution tulos. Kun ihminen, tai ihmisen esi-isä saavutti tietoisuuden, hän myös tajusi oman kuolevaisuutensa. Tämä taas aiheutti ahdistusta, jonka lievittämiseksi aivot "kehittivät" uskonnon. Kuvitelma siitä, että ihminen on osa jotain suurempaa ja ikuista yksinkertaisesti helpotti elämää. Tämä osa aivoista on löydetty ja sitä on pystytty magneetilla manipuloimaan (ns. jumalkypärä) ja aiheuttamaan koehenkilöille, myös ateisteille uskonnollisia kokemuksia ja ruumiista irtaantumisia. Tällä selittyy uskovaisten näyt ja voimakkaat tuntemukset jonkin läsnäolosta. Parhaillaan etsitään syitä mikä laukaisee sen luonnossa, mutta ei ole sattumaa että useat uskovaiset ovat kokeneet jonkin trauman tai ennen uskoon tuloaan eläneet vaarallista tai kuluttavaa elämää: Heidän aivonsa ovat menneet eräänlaiseen "safe moodiin".