Moi! Olen nuori tyttö, täytän siis 17. Olen asunut koko ikäni äitini kanssa. Meillä on ollut aina pientä riitaa keskenään, koska molemmat ovat niin rohkeita ja sanovat asiat suoraan. Ja myöskin tartumme joka pikku asiaan kiinni..Tämä riitely alkoi jo kun täytin 11 vuotta. Ajattelin että tämä on jotain teini-iän "vihaan äitiä"-vaihe, mutta ei se vain ole. Sitä on ehkä vaikea käsittää, mutta niin se vain ei ole! Olemme samassa koulussa opiskelemassa, heräämme joka aamu samaan aikaan ja kun kaksiossa liikumme, vessa on aina varattu ja siitähän se riemu sitten syntyy! (Yksikin aamu vaatekorit lenteli päälleni). Kun tulen kotiin, äiti on jo kotona. Alan parkumaan ja itkemään, kaipaan vain omaa rauhaa. Äidin liikkuminen, kolistelu, syöminen yms. kaikki ärsyttää! En voi sille vain enään mitään. Rakastan äitiäni ylikaiken, mutta olen vain niin täynnä häntä. En vain tiedä mikä olisi avuksi, vika on minussa, ei hänessä. En vain enään pysty. Minua ahdistaa olla kotona äitin kanssa, en voi olla samassa huoneessa, en pysty vastaamaan hänelle kauniisti..Olen miettinyt muuttamista, että saisin omaa tilaa ja voisin käydä äitiä aina moikkaamassa, mutta eihän se hänelle käy. Mitä teen että voin säilyttää mielenterveyteni? Tekstilläni ei ole mitään pahaa sanottavaa ÄIDEISTÄ vaan minusta. Kiitos jo valmiiksi vastanneille :)
Ongelmana äiti
stressaantunutpikku
2114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Odota vielä yksi vuosi niin voit muuttaa omaan kämppään.
Niih, edellinen neuvo kai lienee paras. Jos nyt noin paljon vituttaa, niin ainahan sä voit yrittää mennä sossun pakeille ja kattoo josko ne sais siltä huoltajuuden pois ja sut johonkin laitokseen / sijaisperheeseen, mutta tuskin onnistuu enää ton ikäsenä.
Saattaishan ne jonkun omankin asunnon antaa tai jotain, mutta tunnetusti tässä "hyvinvointivaltiossa" nää asiat pyörii ihan vaan jos ne pyörii..
Väliaikainen ratkasu ois muuttaa jonkun toisen nurkkiin pyörimään, joko kaverin tai jonkun jätkän tai sukulaisen tai jotain, mutta samanlaistahan sekin tavallaan olis kun ei liiemmin omaa rauhaa olis ja mietippä sitä esim. yksiössä..