Mistä löytää tällä iällä uutta kaveria, kuuluu usein kysymys. Minä löysin lavatansseista ja ihan yllättäen. Emme ole tehotanssijoita, tavattuamme emme ole käynneet tansseissa. Miten onkaan helppoa olla yhdessä, harrastaa, tehdä sapuskaa, ja ihan jokapäiväisiä juttuja.
Exän kaa ei tehty mitään. Onneksi erosimme ja nyt on uusi elämä edessä.
Olkaa avoimia ja tarttukaa tilaisuuksiin, joita eteenne sattuu. Ja lähtekää pois lähikupploista ja -kapakoista. Ei niissä uusia ihmisiä kohtaa. Tehkää jotain uutta ja erilaista.
Ei 50 v. ole vanha ihastumaan, hyvä ikä ja järki myös päässä. Elämä on ihanaa, kun sen vain oivaltaa.
Exän kaa ei tehty mitään. Onneksi erosimme ja nyt on uusi elämä edessä.
Olkaa avoimia ja tarttukaa tilaisuuksiin, joita eteenne sattuu. Ja lähtekää pois lähikupploista ja -kapakoista. Ei niissä uusia ihmisiä kohtaa. Tehkää jotain uutta ja erilaista.
Ei 50 v. ole vanha ihastumaan, hyvä ikä ja järki myös päässä. Elämä on ihanaa, kun sen vain oivaltaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Exänkö vika?
Eli eksäsi oli tylsä tuhkamuna. Ja nyt tapasit maanperusteellisen ihanan miehen?
Epäilisin kyllä että vikaa oli myös sinussa kun avioliittosi romahti. Kyllä eks-miehesi olisi ottanut osaa harrastuksiisi jos olisit häntä siihen kannustanut? Esim. ruuanlaitto. "Tehkää jotain uutta ja erilaista". Kyllä mies "sapuskaa" osaa tehdä.
Oma eks-ystäväni ei arvostanut ruoanlaittoa, viinan hakemista, siivoamista, hellyyttä...ei edes loistavaa seksiä! (Tässä kohtaa joku nälväisee että olenko varma että seksi oli loistavaa. Oli se)
Sillä oli pakkomielle saada vierasta. Autokauppias, pitsamies,alakerran naapuri, kotisiivous-asiakas jne jne...
Aina vaan vieras oli parempaa. Kerran "Ulrika" kysyi minulta: "onko hän nymfomaani"? Vastasin että on.
Eivät lava-tanssit ihmissuhdetta tee. Rakkaus ja luottamus lähtevät sydämestä.
Jaa, 'ihastuminen' taitaa olla joku naisten juttu.
Enpä ole käynyt katsomassa neljään vuosikymmeneen mitä väkeä lähikuppiloissa ja -kapakoissa on, voisivat olla kaikki uusia minulle....
Enkä ole tanssinutkaan neljään vuosikymmeneen, kuin sen yhden häävalssin, ja senkin olisi voinut jättää tekemättä....
Jos en löydä mukavaa seuraa niistä harrasteista mitä minulla nyt on, antaa olla, huonoa seuraa en kaipaa enkä varsinkaan sellaista joka haluaa neuvoa minulle miten minun pitäisi elämääni muuttaa...
Paljon onnea teille.
Kiva pupu, olit ainoa jolla jotain positiivista antaa yhdelle onnelliselle.
Kyllä mää vaan oon kateellinen kun näen tuolla kaupungilla ikäisiämme pariskuntia käsikädessä tai kun töissä miehet ja naiset puhuvat tosi kauniisti kumppaneistaan. Monet heistä ovat olleet suhteissaan vuosikymmeniä.
En minä ymmärrä, miksei onnitella, jos jotakuta on onnistanut. Tästä maailmasta on tullut kummallinen paikka. Kyllä minäkin tunnen monia vuosikymmenet onnellisina yhdessä eläneitä pariskuntia enkä ajattele että juuri he olisivat jotenkin erityisesti ansainneet sen vaan niin että he ovat olleet onnekkaita ja heitä kannattaa ilman muuta siitä onnitella. Toki on ärsyttävää tarjota omaa onneaan automaattisesti jokaisen kohdalle lankeavana kohtalona, kun niin ei ole, mutta ymmärrettävää sekin.
haluaisin löytää vakituisen elämänkumppanin
Ihastuminen on varmaan yhtä ihanaa olipa minkä ikäinen vaan. Mukavaa, että kohdallesi on sattunut sellainen onni. Olen kohta 50-v nainen ja heti ihastun kun kohdalle sattuu sopiva mies. Mistä sellainen vaan sattuisi? Tulisko vastaan pitkospuilla....laavulla nuotion vierestäkö löytyisi? Oletan, että on yksin eleleviä miehiä kuitenkin olemassa. Olisihan se todella kivaa jos löytyisi joku jonka kainaloon voisi käpertyä ja olla lähellä. Läheisyyttä minä ainakin kaipaan enkä mitenkään tunne olevani liian vanha ihastumaan.
Kiitos kommenteista. Juu myönnän vikaa oli minussakin. Nyt toivottavasti osaan käsitellä asioita eri tavalla.
Soisin kaikille kaikkea hyvää ja onnea ihmissuhteissa. Onnen tunne pitää näin saada kerrottua kaikille.
Mutta tiedän, arki se tähänkin suhteeseen tulee.
Nooo, jokainen onnensa saakoon ja hienoa jos katsot onnistuneesi, mutta annettakoon jokaiselle oikeus yrittää tavallaan...