Sinä iltana oli taivas kovin tumma ja tuuli tuiversi pitkin synkkiä katuja. Ränsistyneeseen asuntoon kadun pimeimmässä nurkassa kukkaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota. Ihmiset vain kävelivät asunnon ohi ja luultavasti eivät tienneet asunnon olemassaolosta mitään. Mutta jos omasi tietyn etuoikeuden näki, että asunnon eräässä huoneessa paloi takassa räiskyvä tuli. Tulen ympärille oli kokoontunut kolme ihmistä; mies nainen ja lapsi. Miehen tummat hiukset olivat aivan sekaisin, naisen silmät olivat hätkähdyttävän vihreät ja lapsi, pieni poika, omasi nämä molemmat ominaisuudet.
Naurahdin ääneen katsellessani ikkunasta hämärässä. Ohi kävelevä nainen katsahti minuun ja kavahti. Niinpä niin. Jopa jästit tunsivat minusta virtaavan pahuuden. Virnistin
***
”Kuule James. Minulla on hieman levoton tunne tästä”, nainen sanoi.
”Niin mistä?” mies, jota oli kutsuttu Jamesiksi, kysyi hajamielisesti.
”No tästä kaikesta. Peter Piskulanin tekemisestä salaisuudenhaltijaksi, ja…” nainen vuodatti.
”Kuule Lily! Peter on täysin luotettava. Siriuksenkin mielestä oli hyvä veto vaihtaa hänet salaisuudenhaltijaksi. Voldemorthan luulee tietenkin, että Sirius tai Dumbledore on salaisuudenhaltijamme. Hän ei ikinä epäilisi hiljaista ja huomaamatonta matohäntää”, James selitti hiljaa.
”Niin, mutta silti. Lupinkin olisi ollut parempi. Tiedäthän, että joku lähipiiristämme on Voldemortin palveluksessa, ja…” Lily sanoi hiljaa, mutta hänet keskeytettiin.
”ÄLÄ IKINÄ VIHJAA, ETTÄ YKSI MINUN YSTÄVISTÄNI OLISI VOLDEMORTIN KÄSKYLÄINEN!” James huusi.
Samassa alkoi kuulua itkua huopaan kääritystä nyytistä. Lily loi Jamesiin moittivan katseen, ja riensi rauhoittamaan lohduttomasti itkevää lasta.
”Kaikki hyvin Harry. Kaikki hyvin”, Lily puhui rauhoittavalla äänellä, ja pian pieni Harry olikin jo unten mailla.
”Anteeksi, että kiihdyin”, James mumisi, kun Lily istui takaisin hänen viereensä.
”Ei se mitään. Se on tämä ilmapiiri. Se tekee minutkin aivan vainoharhaiseksi. Kunpa pääsisimme täältä pian pois”, Lily kuiskasi voipuneena.
James kaappasi Lilyn kainaloonsa, ja he istuivat hiljaa sylikkäin, Jamesin silitellessä Lilyn hiuksia.
***
Isäni äkisti alkanut huuto herätti minut unestani, ja aloin itkeä. Äitini riensi luokseni, ja puhui korvaani rauhoittavalla äänellä tuudittaen minua samalla sylissään. Rauhoituin, ja vaivuin horrokseen. Äitini laski minut vuoteeseen ja moiskautti suukon otsalleni. Samassa hän käveli pois. Alahuuleni alkoi tärisemään, mutta en alkanut uudestaan itkemään. Koko tämä paikka, jossa jouduimme oleskelemaan oli mielestäni kauhea. Usein näin painajaisia, ja herätessäni olin aivan hysteerinen. Tajusin, että olimme tällä jostain tietystä syystä, mutta en vaan tiennyt miksi. Vanhempanikin olivat muuttuneet etäisimmiksi, kun muutimme tähän paikkaan. Silmäni kävivät raskaiksi, ja vaivuin uneen vaivaamatta päätäni enempää ajatuksillani.
***
Koko kuulemani keskustelu huvitti minua suuresti. Voi, kuinka oikeassa Lily olikaan. Nyt oli vain liian myöhäistä. Matohäntä tuo pieni epäluotettava limanuljaska oli hoitanut tehtävänsä. Kaikki oli viimeistelyä valmis. Hymyilin julmasti, kun ajattelin Jamesin ilmettä minun astuessani sisään. Sisään astumisesta puheen ollen, Nyt oli jo tarpeeksi pimeää aloittaa, totesin vilkuillen ympärilleni. Otin kasvoilleni julman, hieman huvittuneen ilmeen, ja astelin ovelle.
***
Hiljaisen ja rauhallisen huoneen tunnelma muuttui hetkessä, kun ovi tempaistiin auki. Lily ja James hyppäsivät seisaalleen sauvat ojossa. Ovensuussa seisoi punasilmäinen mies, joka hymyili julmaa hymyä.
”Ei, ei!” Lily henkäisi
”En kai häiritse”, mies sanoi ivallisesti ja astui avoimesta ovesta sisään. ”Kidutu”, mies huusi, ja ositti sauvallaan Jamesia.
James hyppäsi juuri viimehetkellä sivuun väistäen loitsun täpärästi.
”Lily, ota Harry ja pakene! Se on hän! Pakene! Juokse! Minä pidättelen häntä. Mene!” James huusi.
Lily kaappasi Harryn, mutta Voldemort sulki häneltä ulospääsytien. Harry nukkui edelleen sikeästi äitinsä sylissä. Lily oli pudottanut sauvansa, mutta James piteli sauvaa valppaana.
”Vai sinä pidättelet minua. Sehän nähdään. Hyvästi James Potter. Avada kevadra!” mies sanoi kylmällä äänellä.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt tekemään mitään. James kaatui velttona maahan.
”Eiii….”, Lily kirkui hysteerisesti nyyhkien.
”Ja nyt… Anna poika minulle, niin säästän henkesi”, mies sanoi kylmäverisesti.
”Ei poikaa, ei poikaa, minä pyydän, ei poikaa!” Lily aneli kyynelten valuen hänen poskillaan.
Punasilmäinen mies näytti raivostuneelta. ”Väisty sivuun tyhmä naikkonen… Väisty sivuun, nyt!”
”Ei poikaa, minä pyydän, ota minut, tapa minut…”
Mies näytti nyt huvittuneelta ”No sovitaan, että ensin tapan sinut ja sitten pojan!”
”Ei poikaa! Pyydän… anna armoa… armoa…” nainen aneli kasvot kyynelten tahrimina. Samalla hän polvistui suojaamaan lastaan vartalollaan.
”No itsepähän kerjäsit”, mies lausui ivallisesti. ”Hyvästit myös sinulle Lily Evans. Vie miehellesi terveisiä. Avada kevadra!”
***
Heräsin unestani, kun sokaisevan vihreä valo häikäisi silmäni. Äitini kaatui lattialle. Arvelin, että häntäkin väsytti. Isääni en nähnyt missään. Huoneessa seisoi vain tumma mies, jonka punaiset silmät katsoivat minuun. Pysyin vaiti, ja täysin paikallani. En liikuttanut sormeanikaan.
”Vai olet sinä Harry Potter. Sinun vuoksesi olen nähnyt hyvin paljon vaivaa”, mies sanoi kylmällä äänellä.
Otin äitini sormesta kiinni ja puristin sitä tiukasti. Miehen ääni pelotti minua.
”Nyt nähdään, kuinka pieni rääpäle pärjää suurelle ja mahtavalle lordi Voldemortille. Nyt lähdet sinäkin viimeinen Potter vanhempiesi luo. Avada Kevadra…”
tässäpä kaiken alku kommentoikaa
Naurahdin ääneen katsellessani ikkunasta hämärässä. Ohi kävelevä nainen katsahti minuun ja kavahti. Niinpä niin. Jopa jästit tunsivat minusta virtaavan pahuuden. Virnistin
***
”Kuule James. Minulla on hieman levoton tunne tästä”, nainen sanoi.
”Niin mistä?” mies, jota oli kutsuttu Jamesiksi, kysyi hajamielisesti.
”No tästä kaikesta. Peter Piskulanin tekemisestä salaisuudenhaltijaksi, ja…” nainen vuodatti.
”Kuule Lily! Peter on täysin luotettava. Siriuksenkin mielestä oli hyvä veto vaihtaa hänet salaisuudenhaltijaksi. Voldemorthan luulee tietenkin, että Sirius tai Dumbledore on salaisuudenhaltijamme. Hän ei ikinä epäilisi hiljaista ja huomaamatonta matohäntää”, James selitti hiljaa.
”Niin, mutta silti. Lupinkin olisi ollut parempi. Tiedäthän, että joku lähipiiristämme on Voldemortin palveluksessa, ja…” Lily sanoi hiljaa, mutta hänet keskeytettiin.
”ÄLÄ IKINÄ VIHJAA, ETTÄ YKSI MINUN YSTÄVISTÄNI OLISI VOLDEMORTIN KÄSKYLÄINEN!” James huusi.
Samassa alkoi kuulua itkua huopaan kääritystä nyytistä. Lily loi Jamesiin moittivan katseen, ja riensi rauhoittamaan lohduttomasti itkevää lasta.
”Kaikki hyvin Harry. Kaikki hyvin”, Lily puhui rauhoittavalla äänellä, ja pian pieni Harry olikin jo unten mailla.
”Anteeksi, että kiihdyin”, James mumisi, kun Lily istui takaisin hänen viereensä.
”Ei se mitään. Se on tämä ilmapiiri. Se tekee minutkin aivan vainoharhaiseksi. Kunpa pääsisimme täältä pian pois”, Lily kuiskasi voipuneena.
James kaappasi Lilyn kainaloonsa, ja he istuivat hiljaa sylikkäin, Jamesin silitellessä Lilyn hiuksia.
***
Isäni äkisti alkanut huuto herätti minut unestani, ja aloin itkeä. Äitini riensi luokseni, ja puhui korvaani rauhoittavalla äänellä tuudittaen minua samalla sylissään. Rauhoituin, ja vaivuin horrokseen. Äitini laski minut vuoteeseen ja moiskautti suukon otsalleni. Samassa hän käveli pois. Alahuuleni alkoi tärisemään, mutta en alkanut uudestaan itkemään. Koko tämä paikka, jossa jouduimme oleskelemaan oli mielestäni kauhea. Usein näin painajaisia, ja herätessäni olin aivan hysteerinen. Tajusin, että olimme tällä jostain tietystä syystä, mutta en vaan tiennyt miksi. Vanhempanikin olivat muuttuneet etäisimmiksi, kun muutimme tähän paikkaan. Silmäni kävivät raskaiksi, ja vaivuin uneen vaivaamatta päätäni enempää ajatuksillani.
***
Koko kuulemani keskustelu huvitti minua suuresti. Voi, kuinka oikeassa Lily olikaan. Nyt oli vain liian myöhäistä. Matohäntä tuo pieni epäluotettava limanuljaska oli hoitanut tehtävänsä. Kaikki oli viimeistelyä valmis. Hymyilin julmasti, kun ajattelin Jamesin ilmettä minun astuessani sisään. Sisään astumisesta puheen ollen, Nyt oli jo tarpeeksi pimeää aloittaa, totesin vilkuillen ympärilleni. Otin kasvoilleni julman, hieman huvittuneen ilmeen, ja astelin ovelle.
***
Hiljaisen ja rauhallisen huoneen tunnelma muuttui hetkessä, kun ovi tempaistiin auki. Lily ja James hyppäsivät seisaalleen sauvat ojossa. Ovensuussa seisoi punasilmäinen mies, joka hymyili julmaa hymyä.
”Ei, ei!” Lily henkäisi
”En kai häiritse”, mies sanoi ivallisesti ja astui avoimesta ovesta sisään. ”Kidutu”, mies huusi, ja ositti sauvallaan Jamesia.
James hyppäsi juuri viimehetkellä sivuun väistäen loitsun täpärästi.
”Lily, ota Harry ja pakene! Se on hän! Pakene! Juokse! Minä pidättelen häntä. Mene!” James huusi.
Lily kaappasi Harryn, mutta Voldemort sulki häneltä ulospääsytien. Harry nukkui edelleen sikeästi äitinsä sylissä. Lily oli pudottanut sauvansa, mutta James piteli sauvaa valppaana.
”Vai sinä pidättelet minua. Sehän nähdään. Hyvästi James Potter. Avada kevadra!” mies sanoi kylmällä äänellä.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt tekemään mitään. James kaatui velttona maahan.
”Eiii….”, Lily kirkui hysteerisesti nyyhkien.
”Ja nyt… Anna poika minulle, niin säästän henkesi”, mies sanoi kylmäverisesti.
”Ei poikaa, ei poikaa, minä pyydän, ei poikaa!” Lily aneli kyynelten valuen hänen poskillaan.
Punasilmäinen mies näytti raivostuneelta. ”Väisty sivuun tyhmä naikkonen… Väisty sivuun, nyt!”
”Ei poikaa, minä pyydän, ota minut, tapa minut…”
Mies näytti nyt huvittuneelta ”No sovitaan, että ensin tapan sinut ja sitten pojan!”
”Ei poikaa! Pyydän… anna armoa… armoa…” nainen aneli kasvot kyynelten tahrimina. Samalla hän polvistui suojaamaan lastaan vartalollaan.
”No itsepähän kerjäsit”, mies lausui ivallisesti. ”Hyvästit myös sinulle Lily Evans. Vie miehellesi terveisiä. Avada kevadra!”
***
Heräsin unestani, kun sokaisevan vihreä valo häikäisi silmäni. Äitini kaatui lattialle. Arvelin, että häntäkin väsytti. Isääni en nähnyt missään. Huoneessa seisoi vain tumma mies, jonka punaiset silmät katsoivat minuun. Pysyin vaiti, ja täysin paikallani. En liikuttanut sormeanikaan.
”Vai olet sinä Harry Potter. Sinun vuoksesi olen nähnyt hyvin paljon vaivaa”, mies sanoi kylmällä äänellä.
Otin äitini sormesta kiinni ja puristin sitä tiukasti. Miehen ääni pelotti minua.
”Nyt nähdään, kuinka pieni rääpäle pärjää suurelle ja mahtavalle lordi Voldemortille. Nyt lähdet sinäkin viimeinen Potter vanhempiesi luo. Avada Kevadra…”
tässäpä kaiken alku kommentoikaa
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet hyvä kirjoittamaan ja olit sijoittanut kirjoissa olevat kohdat hienosti tekstiin...:)
Jatkuuko tämä?
toi oli kyllä aika hyvä!!! :D
oli tosi hjyvä! :)
kysyttiinki jo, että tuleeko tähän jatkoo.... niin tuleeko? :D
tosi hyvin olit kirjottanu.
tulee tulee
Tässä on erittäin kesken eräinen alku
jatko-osasta. Niille ketkä haluu lukee surkeeta kirjoitusvirheistä tekstiä nimittäin mul on se tyyli et kirjotan ensteks silleen virheellisesti ja korjaan sitten tää saattaa muuttua erittäin paljon ehkä kokonaankin
tunsin vihlovan kivun otsassani aloin pelätä miestä entistä enemmän sillä ei kai ollut luonnollista että otsaan sattuu niin paljon että tuntuu kuin pää halkeaisi yhtäkkiä huone oli yhtä kirkas kuin siellä olisi sytytetty tuhat valois loitsua kun valo oli sammunut oli mieskin poissa puristin äitini sormea entistä lujemmin kunnes kuulin ääniä joku kolisteli eteisessä palasiko se mies!?! ei, ei se ollut se mies
se oli iso mies voisi sanoa jättiläinen
***
”voi, voi ku se sai pahaa jälkee aikaseks” sanoi Hagrid ”kyl on hirveetä aikaa”
***
jätti nimeltä Hagrid nosti minut syliinsä olimme selvästi lähdössä johonkin ilman äitiä aloin itkemään hysteerisesti sillä jos se tumma mies tulisi takaisin se voisi tehdä äidille vaikka mitä pahaa jätti nosti minut moottoripyöräänsä itkustani huolimatta hän käynnisti pyöränsä ja minä odotin meluista ajoa maan pinnalla mutta pyörä nousikin ilmaan
jätti ei tuntunut piittaavan siitä yhtään nukahdin jossain Bristolin yllä
***
Hagrid laskeutui hyvin hoidetulle pihalle, siellä häntä odotti professori McGarmiva ja rehtori Dumbledore.
Dumbledore otti Harryn Hagridin sylistä ja laski portaikolle.
NYYH!!! Hagrid niiskautti erittäin kovalla äänellä
Shh! sinähän herätät jästit professori McGarmiva hyssytteli
A-a-anteeksi mutta Lily ja James kuollut j-ja Harry joutuu oleen jästien kaa e-en kestä tätä.
Niin surullistahan se on mutta ryhdistäydy nyt ettei meitä löydetä McGarmiva kuiskasi
sitä paitsi Hagrid, Dumbledore sanoi pontevalla äänellä nämä ei ole hyvästit.
***
Hagrid pyyhki silmiänsä takin hihaan ja nousi moottoripyörän selkään. Hän potkaisi moottorin käyntiin ja pyörä nousi jyristen ilmaan ja katosi yöhön.
Hyvin kirjoitettu. :)
Äidinkieli on hallussasi ja kirjoitat taitavasti, joissain kohdissa sanat eivät oikein... iskeneet, jos ymmärrät?
Jatkoa niin pian kuin suinkin. :D
Porukka, haloo! Rakentava palaute on sallittua! ;)
TÄÄ OLI TOSI HYVÄ! Mutta ois yks kysymys, miten sait sen tänne? Miten nää novellit saa tänne? Vastatkaa, PLIIS!
- Kirjoita tarina ensin Wordissa. Älä tee hirveän pitkää, mutta jos se pakosti venyy, jaa se osiksi.
- Kopioi tarinasi uudeksi keskusteluksi.
- Otsikkoon tarinasi nimi, muista mainita että se on novelli.
- Valmista, senkus lähetät.
Ei kai ollut sekavaa...?