Vaikein ongelmasi nyt juuri?

Minulla on vaikeinta se kun hoidettava ei pysty tekemään mitään itse, autettuna käy pytyllä. Syö syötettäessä, Kädet ovat toimimattomat, jaloissa on vähän pitoa.
Paikalla on oltava, vapailla sitten rentoudun ja hoidan asioita.
Ihmisillä on tapana uskoa pahaa mieluummin kuin hyvää, otankin sen huomioon enkä odotakaan mitään kummoista heidän puoleltaan.
Onneksi välillä tulee mukavia yllätyksiä ja olen joutunut tarkistamaan kantaani.

Vaikeinta on se, ettei mitään ihme parantumista tapahdu koskaan, vamman lopullisuus on vaikenta..

Minulle vaikeinta on se,kun mieheni on urheilullinen ja nuorekas,ja alzheimer ei näy päältäpäin,saan aina kuulla-"miehesihän näyttää niin hyvinvoivalta" ja "kaikkihan nyt avaimia unohtaa" niinkuin olisin turhasta valittanut kun mie niin uupunut ja tuskainen,huono omatunto kun laitan mieheni intervalliin ,epäilen itteeni.Nooh,tulisivatpa katselemaan miten harhainen,aggressivinen ja äkäinen mieheni on parhaimmillaan,tai kun luulee olevansa milloin mikäkin urheilija telkus,viimeksi tennispelaaja...ja olohuoneeseeni rakensi kentän!!Toivottamuus se vaikeinta,mikään ei auta!

Vaikein ongelmani juuri nyt on tämä, ihmiset eivät tajua että omaishoito on normaalia elämää, siis arkea. Meistä yritetään tehdä työnsankareita, kärsiviä, silmänaluset mustina hoippuvia loppuunpalaneita ihmisraunioita jotka jaksavat taas kehujen avulla jonkin aikaa.
Ollaan ihan tavallisia ihmisiä, vikoinemme ja puutteinemme, ei meistä enkeleitä tule pelkästään siksi että jouduimme omaishoitajiksi.
Tietysti teemme voitavamme, sen pitää riittää, ja vapaat täytyy ehdottomasti pitää.

Pitää varautua siihen että omaishoito kestää jopa vuosikymmeniä.
Jos hoitaja ei säästä itseään loppuu hoitaminenkin, molempien vahingoksi.
Pitää tuntea myös oma rajallisuutensa ja elää sen mukaan.
Ei kehuja, kiitos!

Mulla oli omaishoitajuuden alussa vähän "outo olo" kun muut ikäiset olivat työelämässä ja minä sitten hoidettavan kanssa kotona.... ei sitä kyllä kukaan vähätellyt, surkutellut tai mitään muutakaan "sädekehää" ei kukaan tarjonnut.. Ehkä mulla on onni omistaa fiksuja sukulaisia ja tuttuvia, tosi asiallisia kaikki ovat olleet...

Vuosien myötä ero niihin "tavallisiin" perheisiin kaventuu... siis kun monet mun tuttavat lähestyvät eläkeikää... niin kenellä on mikäkin vaiva ja sairaus, sekä syöpään on moni menehtynyt ajan kanssa... ei ole enää kovin montaa ikääntyvää tuttavaa tai sukulaisperhettä, jossa kaikki ovat täysin terveitä.

Myös lapsenlapset tarvitsisivat hoitoa, toisella paikkakunnalla.

Niin, välillä tuntuu että pitäisi voida kloonata itsensä.
Apua tarvitsee niin moni, tavalla tai toisella, kaikkea ei ehdi kun on omaishoitaja 24/7.

Ongelmia on omiksi tarpeiksi!
En ole saanut vapaatani, alan olla henkisesti ja fyysisesti romuna.
Hoidettava huononee silmissä, mistä apua!
Kaikki paikat ovat täynnä, mihin tämä maailama on menossa?

Luulen, että nyt kun taas tämä lama on saapumassa, niin hoitopaikat vähenee entisestään, etenkin niissä kunnissa, joissa raha on lopussa tai loppunut... Tulee meille kaikille tiukat ajat muodossa tai toisessa. Tähän ikään en ole muuta kuullutkaan, kun että kunnilla on aina rahat vähissä... mistähän se sitten tietää milloin on se tosi kyseessä... :D Sarkasmia..

Niinpä, automaatiksi joskus tuntee itsensä, vaikka ei niin saisi käydä.

Miltei nauratti kun luin aloituksesta: "Mikä on vaikein ongelmasi juuri nyt?"
En aloituksen takia, vaan itseni.
On ollut muutama päivä vpaata, suunnitelmat oli suuret mitä kaikkea saankaan aikaan.
Vapaa loppuu heti, mitään ei tullut tehtyä, olen kuin lootin vaimo joka muuttui suolapatsaaksi:)
Jaksan sentään istua koneella, katsoa telkkaria tai lukea.
Tuli kuitenkin nukuttua hyvin ja varsinkin syötyä:(
Rakas tyttäreni ja veljeni sanoivat että älä kanna huonoa omaatuntoa, laiskottele nyt sydämesi halusta:)

Kyllä omaishoitajalla on tarpeeksi arjen pyörittämisessä.
Pitäisi Kelankin tulla mieluummin vastaan ja auttaa asioissa, nyt vain tehdään vaikeammaksi.
Puhutaan paljon kuinka arvokasta työmme on, kunnes pyydämme jotain, sitten ollaan vain riesa, valitetaan ja iljetään pyytää lakisääteisiä oikeuksiamme

Omaishoitajan elämä on samanlaista kuin kaikilla muillakin siinä suhteessa että on huonoja päiviä, ja vielä huonompia:(
Mutta ettei menisi ihan synkistelyksi, on myös ilonaiheita, joskus saatan ihan ääneen sanoa kuinka kiitollinen olen siitä että olen saanut elää näinkin kauan melko terveenä eikä mistään ole puutetta. Joidenkin mittapuiden mukaan elämämme saattaa olla aika vaatimatonta, mutta kaikkea tarvittavaa on, eihän ihminen enempää tarvitsekaan.
Suurin surun aiheeni on vieläkin lapsen kuolema, viime yönäkin heräsin kolmelta enkä saanut enää unta, ajatukset pyörivät muistoissa.
Miehen tila on ollut vuosia melko samanlainen, kyllä hän hiipuu hitaasti mutta varmasti, aina jokin asia mikä on ennen onnistunut ei enää onnistukaan.
Olemme vielä mökillä miehen kanssa, vaikka luonnostakin löytyy tähän aikaan linnuille ruokaa, en malttanut olla täyttämättä syöttöpaikkaa, eilen katselivat sieltä niin kysyvästi ikkunaan päin.
Lintujen seuraaminenkin on yksi ilonaihe, varsinkin keväällä.

Kuinka te olette selvinneet hoidettavan ankarasta vatsataudista?
Meillä on vaikea ongelma, vaipat eivät pidä alkuunkaan, on kaulaansa myöten sitä itseään täynnä.
Pytylle nostaminen on hankalaa, eikä se auta mitään kun P...kaa suihkuaa paineella ympäriinsä.
Nyt ollaan voiton puolella, päästiin kotikonstein yli vaikeimmasta.
Norovirus ei ole leikin asia huonkuntoiselle, keväällä oli kuolla, joutui olemaan viikon sairaalassa tipassa.
Olen ihan loppu, nyt alkaa oma vatsani oireilla.

Juu, tiedän tuon... meillä oli vastaavaa joku vuosi sitten.. ja kun kyseessä ei ole vaippoja käyttäjä, niin olihan se p...ska sirkus :D :D hän kyllä olisi vessaan jaksanut kävellä (hitaasti) joten siitä ei mitään hyötyä... kun kura tuli sellaisella vauhdilla..ettei vessan ehdi ja puolen tunnin välein.. Lisänä tauti ei meinannut lähteä millään pois... sitten viidentenä pv vein hänet päivystykseen ja sai jotain peräsuppoja ja siihen loppui kurakelit.... Vuodesuojija olen onneksi aina pitänyt ja ison kasan alusvaatteita varmuuden vuoksi..

Niinpä sitten kun saa hoidettavan kuntoon, saa itse noron... voimia sulle, yritä jaksaa..

Tiedän tilanteen myös.
Ripuli on todella kaamea asia jos hoidettava liikkuu huonosti tai ei lainkaan.
Sanat eivät riitä kertomaan :(((