Tapauskertomus raskauden jälkeisestä masennuksesta

äitiminäkin

Haluaisin jakaa tarinani kaikkien masentuneiden äitien kanssa. Joten kerron oman tarinani raskauden jälkeisestä masennuksesta.
Hoidin yksin lastani lähes koko hänen vauva-aikansa. Väsymys alkoi jo heti alkutaipaleella eikä siitä meinannut tulla loppua. Lisäksi aloin kärsimään paniikkihäiriöstä, kohtaus ei koskaan tullut kunnolla, mutta julkisilla paikoilla voin usein pahoin, pyörrytti ja silmiä välillä sumensi. Olin aamuisin väsynyt, vaikka olinkin nukkunut yöllä ihan hyvin. Jossain vaiheessa aloin voimaan aamuisin pahoin ja lopetin kahvinjuonninkin tämän takia. Väsymys paheni päivä päivältä, en jaksanut hoitaa yksin lasta, mutten myöskään viitsinyt pyytää apua lapsen hoitoon, koska koin isän olevan velvollinen auttamaan. Jossain vaiheessa kyllästyin ja pyysin neuvolasta apua, päästä keskustelemaan kallonkutistajalle. Olin eniten tympääntynyt lapsen isään, ettei hän koskaan voinut olla kanssamme eikä ottanut vastuuta hoidosta ollenkaan. Hän tuli kotiin aina iltamyöhään ja lähti aamuisin töihin, ennen kuin lapsi oli edes herännyt. Kallonkutistajalla käynti ei auttanut siihen vitutukseen, jota tunsin lapsen isää kohtaan. Niinpä jossain vaiheessa pääni oli sen verran räjähtämispisteessä etten voinut enää olla kotona. Tällöin pyysin päästä osastolle lepäämään. Tunsin tottakait järkyttävää syyllisyyttä siitä, että näin oli käynyt minulle. Missään vaiheessa en halunnut fyysisten oireiden johtuvan masennuksesta. Tein kaiken lapseni eteen ja hoidin häntä viimeisillä voimillani, vastasin hänen viesteihin viimeiseen asti, sillä tiesin, kuinka tärkeää lapsen ja äidin välinen varhainen vuorovaikutus on. Kun tunsin, etten enää jaksaisi kauaa, hain viimeisillä voimillani apua. Kaikki testit oli tätä ennen otettu labrassa eikä mitään löydöksiä ollut havaittu fyysiseltä puolelta, jotka voisivat olla väsymyksen taustalla. Vietin osastolla aikaa muutaman yön, jossa ajassa minua tutkittiin, testejä tehtiin, papereita täytettiin jne. Ainoat tukihenkilöni tässä vaiheessa olivat vanhempani, lapsen isän mielestä sain sen mitä olin halunnutkin. Häneltä ei herunut yhtään myötätuntoa. Olin jo siinä vaiheessa päättänyt, että jätän hänet heti, kun tästä paranen. Olisin hyväksynyt osastolla minkä tahansa muun diagnoosin, mutta masennus oli vaikea pala purtavaksi. En ollut koskaan halunnut lääkkeitä, koska olin täysin terve, mutta tässä vaiheessa olin hyväksynyt minkä tahansa hoitomuodon, että pääsisin eroon väsymyksestäni. Lääkkeiden aloittaminen ei ollut helppoa, koska minulle määrättiin aivan liian vahvat lääkkeet, jotka kaatoivat minut sängyn pohjalle. Olin tässä vaiheessa niin väsynyt lääkkeiden vaikutuksesta, etten jaksanut lukea edes yhtä tekstiviestiä puhelimesta. Alle viikon lääkekokeilujen jälkeen lopetin lääkkeen syönnin ja menin pyytämään terveyskeskuslääkäriltä toista lääkettä tilalle. Sain myös unilääkkeitä, joita itse pyysin. Kaikki lääkkeet piti itsellä hommata, myös hoitoonpäsy. Kukaan ei tuntunut terveyskeskuksessa ottavan tosissaan oireitani tai sanomisiani vaikka yhden labrakoe-puhelun aikana sanoin suoraan lääkärille, mistä epäilin itseni kärsivän. Puoli vuotta meni ennenkuin tusin, että nyt olen sen verran voimissani, että pärjään yksin. Silloin erosimme lapsen isän kanssa. Unilääkkeet lopetin vähän tämän jälkeen. Puolentoista vuoden päästä vähensin masennuslääkettäni puolella. Nyt olisin pikkuhiljaa valmis melkein lopettamaan. Aikaa on kulunut vajaa kaksi vuotta siitä, kun tilanne oli pahimmillaan. Olen väliin ollut parisuhteessa, mutta tullut joka kerta siihen tulokseen, että en tarvitse tällä hetkellä itselleni miestä. Olen onnellinen lapseni kanssa ja nautin kaikesta siitä, mitä teemme yhdessä. Eroprosessi ei ollut helpoin sen takia, että tapaamiset, elatussopimukset ym. piti käydä tekemässä ja alussa tapaamisista oli jatkuvaa kränää. Tällä hetkellä tulemme hyvin toimeen lapsen isän kanssa. Joskus toivon, että olisimme taas perhe. Mutta kun muistan ne syyt, ne vihan tunteet ja kaiken muun sen paskan, jonka isä minulle aiheutti (osittain syytän häntä masennuksestani), en halua toista kertaa joutua tuntemaan sitä jatkuvaa vihaa, joka aiheutui siitä, kun isä loisti poissaolollaan.

2

368

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jatkuu...

      Mutta vinkkinä teille äideille, jotka tunnette jatkuvaa väsymystä, vihaa ja muita tunteita. Ei ole väärin tuntea tällaista. Sitä vain tapahtuu, vaikkei siitä puhuta kovin usein. Sitä tapahtuu itse asiassa monille äideille, mutta ehkä harvat siitä puhuvat, se hävettää. Kyllä minuakin hieman hävettää, mutta tunnen silti tehneeni kaiken oikein. Hakekaa apua ajoissa, se ei ole väärin. Ette ole huonoja vanhempia, vaikka ette jaksaisikaan yksin. Kenenkään ei tarvitsekaan jaksaa. Se ei tee teistä huonoja vanhempia. Voitte ennemminkin olla ylpeitä siitä, että teette oikein silloin kun ette enää jaksa, haette apua. Älkää antako tilanteen jatkua liian kauaa, koska silloin parantuminen vie paljon kauemmin. Mitä aikaisemmin haette apua, sitä nopeammin voitte taas elää onnellista elämää :) Muistakaa, että toivoa on paremmasta huomisesta vaikkei siltä aina tunnukkaan. Muistakaa tarinani, sillä tämä on jokaista sanaa myöten tosi!

    • vatikaani

      Hienoa, että olet selvinnyt ja sitkeästi hait silloin apua! Kaikkea hyvää Sinulle ja lapsellesi!
      Kirjoituksessasi on lohdutuksen ja herättelyn sanaa kaikille samansorttisessa tilanteessa painiville. Kiitos, että jaksoit ajatella muitakin ja kirjoitit tarinasi tänne.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua

      Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä
      Äänekoski
      74
      1379
    2. Euroopan lämpöennätys, 48,8, astetta, on mitattu Italian Sisiliassa

      Joko hitaampikin ymmärtää. Se on aivan liikaa. Ilmastonmuutos on totta Euroopassakin.
      Maailman menoa
      243
      1269
    3. Martina lähdössä Ibizalle

      Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      152
      1066
    4. Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava
      Maailman menoa
      255
      1048
    5. Avustikset peruttu.

      Aettokosken ampuraan rahat otettu poekkeen valtiolle.
      Suomussalmi
      51
      765
    6. 64
      734
    7. Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa

      Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em
      Ikävä
      62
      717
    8. Miksi mies tuntee näin?

      Eli olen mies ja ihastuin naiseen. Tykkään hänestä ja koskaan hän ei ole ollut minulle ilkeä. Silti ajoittain tunnen kui
      Ikävä
      39
      698
    9. Se nainen näyttää hyvältä vaikka painaisi 150kg

      parempi vaan jos on vähän muhkeammassa kunnossa 🤤
      Ikävä
      44
      671
    10. Määpä tiijän että rakastat

      Minua nimittäin. Samoin hei! Olet mun vastakappaleeni.
      Ikävä
      30
      627
    Aihe