Puuro-kananmunapitoisen aamupalan jälkeen tsekattiin Käkisalmen markkinat, torialue perinteisine puisine kojuineen ja viehättävästi byrokraattisen postikonttorin toiminta, jossa vakava postineiti ja h i d a s tietokone ronksuttavine tulostimineen tuottivat laskelman siitä, paljonko maksaa kirjekuori ynnä postimerkki Suomeen yhteensä. Ja sitten linnareissu; Käkisalmen vanha linnoitus ja kaikki sen museot ja myymälät ottivat meidät avo-ovin vastaan. Me puolestamme jätimme paikalle tukun ruplia, joiden vastineeksi itse sain mm. erinomaisen tyylikkään ja kaunisäänisen kukkopillin, jonka soitolla uhkasin viihdyttää matkaseuruetta heti tilaisuuden tullen (jota tilaisuutta ei, jostain syystä, sitten ilmennytkään). Käkisalmen keskusta on edelleen ihastuttavan kaunis, matalaprofiilinen ja rauhallinen. Kauppoja koluttuamme päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Kartasta päättelimme, että kaupungin ulkopuolella olisi sopiva niemeke josta ihailla Laatokan avointa ulappaa. Sinne siis. Monista porttivarustuksista ja esteketjuista huolimatta etenimme aina vartioidulle puomille asti, jossa meille vakuutettiin, että alueelle pääsyä ei turisteille ole kuin lupalapun kanssa. Pyörsimme kohden Hiitolaa.
Tämä osuus on sitten sitä kapeata mutkaista ja mäkistä, mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi asvaltoitua, mutta taitaa tielinja olla sitä suomenaikuista vielä. Tie kiertelee kallioita ja peltoja, ja vastaantulijat eivät juuri hiljentele. Erään nyppylän päällä, josta tie äkkiä teki jyrkän mutkan, oli sattunut kolari, molemmat autot ajokelvottomina, ja ambulanssi ilmeisesti läheiseltä Kurkijoelta saapunut paikalle. Oli vähän ollut ajatuksissa poiketa Hiitolassa bensa-asemalle, mutta siellä oleva asema ei karuudessaan houkutellut poikkeamaan. Ja vielä oli tankissa lientä kylliksi Sortavalaan asti. Mittarissa oli vasta hieman yli 200 kilsaa.
Kurkijoella ei sitten ollutkaan kahvilaa enää, se oli kuulemma diskona ja avoinna vain viikonloppuisin, ei kuulemma heillä muuta ole ravintolaa tai baaria. Ruokakaupassa poikettiin kuitenkin, ja sitten kohti Lahdenpohjaa, jossa varmaan päästäisiin sitten kahvillekin. Mutkikas tie on tietyllä tavalla mielenkiintoistakin ajeltavaa läpi kylien joten nk. ”syvää maaseutua” voi auton ikkunasta tarkastella kun vauhti on rauhallista. Meidän makuun on tämmöinen elämysmatkailu enemmän kuin Moskovan tai Pietarin hulina (ja hinnat!)
Lahdenpohjassa sitten Annikaan kahville, aah, saimme oivallista kahvia ja hienot jäätelöannokset vielä lisäksi. Kierreltiin vähän sitten keskustaakin, muutamia omakotitaloja oli harmi kyllä taas kadonnut (toki vanhuuttaan) ja uutta noussut tilalle. Eniten harmitti se, että torin puiset kauniit portinpylväät kaiverruksineen oli saneerattu jonnekin.
No sitten lastauduttiin autoon, ja nokka kohti Sortavalaa, tuntui aivan, että ollaan jo melkein kotona.
Lahdenpohja-Sortavala välimatka on reilut 40 kilometriä, ja iloinen yllätys: uusi päällyste oli ehjä ja sileä. Ihastuttavat kylät Miinala, Oppola, Korteela näyttävät turistin silmin lepäilevän Laatokan rantojen vaiheilla yksittäisine lehmineen ja vuohimummoineen rauhassa muun maailman hutinalta.
Sortavalassa tankattiin uuden Svetlana-kaupan vastapäisellä Lukoililla, jonne oli jono. Bensan hinta 27,70 ruplaa 95 okt/litralta.
Piipun Pihan ravintolasaliin mahtui mukavasti neljä reissussa vähän rähjääntynyttä ja nälkäistä matkamiestä, ja Laatokan iltaa ihailtuamme ajelimme kotiin.
Auto (Lada Samara 1988) kesti, ja samoin me kulkijat, oivallisesti matkan rasitukset. Koska oli aikaa, ei teiden ajoittainen vaikeahkokulkuisuus harmittanut, autolla siis pääsee melko huoletta tämän reitin, kunhan autossa on jonkin verran maavaraa. Huoltoasemia ei kovin tiuhassa ollut tämän reitin varrella, mutta eihän kilsaakaan kertynyt kuin abt 390, joten tankkauksen tarvetta ei ollut. Ihmiset joita kohdattiin, olivat ystävällisiä, ruoka kunnollista, keli sopiva, ja kuljettaja ynnä kartturi pätevät.
Kiva reissu, onneksi tuli lähdettyä.
Tämä osuus on sitten sitä kapeata mutkaista ja mäkistä, mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi asvaltoitua, mutta taitaa tielinja olla sitä suomenaikuista vielä. Tie kiertelee kallioita ja peltoja, ja vastaantulijat eivät juuri hiljentele. Erään nyppylän päällä, josta tie äkkiä teki jyrkän mutkan, oli sattunut kolari, molemmat autot ajokelvottomina, ja ambulanssi ilmeisesti läheiseltä Kurkijoelta saapunut paikalle. Oli vähän ollut ajatuksissa poiketa Hiitolassa bensa-asemalle, mutta siellä oleva asema ei karuudessaan houkutellut poikkeamaan. Ja vielä oli tankissa lientä kylliksi Sortavalaan asti. Mittarissa oli vasta hieman yli 200 kilsaa.
Kurkijoella ei sitten ollutkaan kahvilaa enää, se oli kuulemma diskona ja avoinna vain viikonloppuisin, ei kuulemma heillä muuta ole ravintolaa tai baaria. Ruokakaupassa poikettiin kuitenkin, ja sitten kohti Lahdenpohjaa, jossa varmaan päästäisiin sitten kahvillekin. Mutkikas tie on tietyllä tavalla mielenkiintoistakin ajeltavaa läpi kylien joten nk. ”syvää maaseutua” voi auton ikkunasta tarkastella kun vauhti on rauhallista. Meidän makuun on tämmöinen elämysmatkailu enemmän kuin Moskovan tai Pietarin hulina (ja hinnat!)
Lahdenpohjassa sitten Annikaan kahville, aah, saimme oivallista kahvia ja hienot jäätelöannokset vielä lisäksi. Kierreltiin vähän sitten keskustaakin, muutamia omakotitaloja oli harmi kyllä taas kadonnut (toki vanhuuttaan) ja uutta noussut tilalle. Eniten harmitti se, että torin puiset kauniit portinpylväät kaiverruksineen oli saneerattu jonnekin.
No sitten lastauduttiin autoon, ja nokka kohti Sortavalaa, tuntui aivan, että ollaan jo melkein kotona.
Lahdenpohja-Sortavala välimatka on reilut 40 kilometriä, ja iloinen yllätys: uusi päällyste oli ehjä ja sileä. Ihastuttavat kylät Miinala, Oppola, Korteela näyttävät turistin silmin lepäilevän Laatokan rantojen vaiheilla yksittäisine lehmineen ja vuohimummoineen rauhassa muun maailman hutinalta.
Sortavalassa tankattiin uuden Svetlana-kaupan vastapäisellä Lukoililla, jonne oli jono. Bensan hinta 27,70 ruplaa 95 okt/litralta.
Piipun Pihan ravintolasaliin mahtui mukavasti neljä reissussa vähän rähjääntynyttä ja nälkäistä matkamiestä, ja Laatokan iltaa ihailtuamme ajelimme kotiin.
Auto (Lada Samara 1988) kesti, ja samoin me kulkijat, oivallisesti matkan rasitukset. Koska oli aikaa, ei teiden ajoittainen vaikeahkokulkuisuus harmittanut, autolla siis pääsee melko huoletta tämän reitin, kunhan autossa on jonkin verran maavaraa. Huoltoasemia ei kovin tiuhassa ollut tämän reitin varrella, mutta eihän kilsaakaan kertynyt kuin abt 390, joten tankkauksen tarvetta ei ollut. Ihmiset joita kohdattiin, olivat ystävällisiä, ruoka kunnollista, keli sopiva, ja kuljettaja ynnä kartturi pätevät.
Kiva reissu, onneksi tuli lähdettyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On täällä sittemmin mietitty teiden linjauksia, niinkuin täälläkin Lahdenpohjan vaiheilla. Kierteleehän se vielä kyliä, asukkaat askarivat palstoillaan, daaliat kukkivat ja peruna puskee siisteistä palstoistaan. Miten käynee sitten, kun mahtitie Petroskoi-Viipuri raivautuu näille seutuville? Tie menee leveänä, voimallisena menojaan, kaukana mummoista ja kurpitsapehkoista, ja niin mekin, kiireiset (!) turistit, näkemättä enää sitäkään vähää kiinnostavista ulukomuan elävistä.
Kuten nyt jo on asianlaita Petroskoihin mennessä, uusi komia raitti puskeutuu läpi hongistojen, kylät eläjineen jossain missä lienevät, pian ovat unohdetut Matrjoshat ja muut torppataajamat, Aunukset ja Vitelet, jäävät, kuihtuvat niinkuin meilläkin moni pitäjä, vaikka kuinkakin uusine SMarkettineen ja Osuuspankkeineen, jäävät, ja jos eivät omiin voimiinsa luota, tyhjenevät, odottaessaan Maailman saapumista tanhujuhlia katsomaan.
(Ei uskoisi, että olen optimistin maineessa.)
Kiitos mukavasta kertomuksesta! Olen itsekin tuollaisia reissuja tehnyt, useitakin. 3 kertaa Laatokankin kiertäneenä olen samaa mieltä ajatuksistasi tielinjauksista, juuri niinkuin meillä, ikäväkyllä muttaa maailma kehittyy..
Ps. Ensimmäisessä osassa pieni virhe sattui slmään: Kivisalmi on oikeasti Kiviniemi
Totta puhut! Minulle ei se meinaa mitenkään jäädä mieleen, salmihan se näköjään maisemana selvästi on, mutta nimi on nimi, asiallista olisi käyttää sitä.
tulpahan tuossa 2-4,9 kierettyy sveto-antrea-sairaala-räisälä-sakkola-taipaleenniemi(kannattaa varata maastoauto viellä piäsi ihan normaalilla enkilöautolla mutta voipi olla kohta mahoton tehtävä ja jos joku sattuumenemään niin kannattaa ajaa vasemalla puolen peltoa pitkin )-takaisin sakkolaan sitten yöksi losevoon siitä seuraavana aamuna raudun kautta vanhalle rajalle mikähän silta on oikein nimeltään ja sitten laatokan rantatietä pitkin nevajoen sillale pietari murmans tielle syvärin voimala tuli käytyy kahtomassa samoin syärin luostari ja mikä lie muistomerkki missä oli vanha panssariaunu sitten aunukseen yöksi hirveä hotelli mutta hyvin maistu uni aika hyvin on aunuksessa tavaraa kaupoissa esim sortavalaan nähden. aunuksesta sitten laatokan rantaa pitkin vanhalle suomen rajalle siitä sitten salmen katsomaan vanha kirkko -pitkärantaan -ja värtsilästä suomeen
Minkälaista/hintaista on majoitus Losevossa? Olitko Aunuksessa Olonets-hotellissa? Syvärillä, luostareiden lähellä on mukava majoitusmahdollisuus, siisti vaikkakin muuten yksinkertaisempi. Onkohan se vain luostarikävijöille tarkoitettu, siinähän voiisi myös Laatokankiertäjät majoittua. Aunuksen hotelli Olonetsin ympärillä näytti niin hiljaiselta, onko sen kaupungin keskusta jossain muualla?
losevo puolihoito eli illalinen aamiainen 3800 ruplaa eli arvokas venäjän mittapuulla mutta positiivistä on siisti hotelli ja hyvät ruuat olonets hotelin hinta kahelle aamiaisineen 2200 ryp no hiljainen karjalaiskylähän se on mutta aika karmeessa kunnossa ja aamiainen ei ollut kovin kaksinen