Jo huutaa ja vaikeroi maa.
Sattuu kun satutat minua,
annan kaikkeni ja tahdon vain olla.
Olin kaunis ja synnytin sinut,
sinäkin olit syntyessäsi kaunis.
Sinä jätit minut etkä enää kunnioittanut minua,
omisit kaiken itsellesi vaikka se on minun.
mikä on minun, on kaikille lapsilleni,
miksi annat ahneuden hallita sinua?
Mitään et tuo mukanasi, etkä mitään vie mukanasti,
alasti tulet, alasti lähdet, vain sormenjäljet jätät jälkeesi.
Kaiken minkä olet ominut, siitä et toisille jaa,
et tarvitse sitä kaikkea, mutta muut tarvitsevat.
Tarpeeseen et kokoa, vaan mielettömyyteen asti ahnehdit.
Mikä ei sinua hyödytä, sen hyödyn kiellät muiltakin.
Sinun ahneutesi on kuin musta aukko, mitä enemmän se syö
ja tuhoaa, sitä suuremmaksi hirviöksi se kasvaa.
Mitä enemmän sen nielu nielee, sitä vähemmän on jäljellä.
Lopettaako se koskaan? nieleekö se lopulta itsensä?
Paratiisina olin sinulle, katso mitä olet tehnyt.
Missä paratiisi? Missä ovat sen kaikki kasvit ja elämä?
Kasvit olet kironnut ja niiden annin olet itsellesi anastanut.
Eläimet viattomat olet tappanut, vain kaltaisesi pedot ovat jäljellä.
Kaadat, hakkaat, poltat ja poraat.
Saastutat, metelöit, tapat ja kaiken jälkeen ihailet itseäsi.
Kestätkö ajan, kun kaikki palautetaan ennalleen?
sen minkä olet ottanut, se sinulta otetaan.
Se mitä olet hallinnut, se tulee hallitsemaan sinua.
Se mitä et omista, se kaikki sinulta viedään.
Mitä sinulle jää?
Ketä jää sinun puolellesi, kaltaisesi vai orjasi?
Kukaan ei jää sinulle, ei kukaan anna vapauttaan enää käsiisi.
Viimeinen hetkesi on koittanut, hetki jota on odotettu,
hetki jolloin sinut punnitaan, hetki kun valta vaihtuu.
Sinua vastaan todistaa sinun tekosi ja sen hedelmät syövät sinut
Se on alkanut.
Sattuu kun satutat minua,
annan kaikkeni ja tahdon vain olla.
Olin kaunis ja synnytin sinut,
sinäkin olit syntyessäsi kaunis.
Sinä jätit minut etkä enää kunnioittanut minua,
omisit kaiken itsellesi vaikka se on minun.
mikä on minun, on kaikille lapsilleni,
miksi annat ahneuden hallita sinua?
Mitään et tuo mukanasi, etkä mitään vie mukanasti,
alasti tulet, alasti lähdet, vain sormenjäljet jätät jälkeesi.
Kaiken minkä olet ominut, siitä et toisille jaa,
et tarvitse sitä kaikkea, mutta muut tarvitsevat.
Tarpeeseen et kokoa, vaan mielettömyyteen asti ahnehdit.
Mikä ei sinua hyödytä, sen hyödyn kiellät muiltakin.
Sinun ahneutesi on kuin musta aukko, mitä enemmän se syö
ja tuhoaa, sitä suuremmaksi hirviöksi se kasvaa.
Mitä enemmän sen nielu nielee, sitä vähemmän on jäljellä.
Lopettaako se koskaan? nieleekö se lopulta itsensä?
Paratiisina olin sinulle, katso mitä olet tehnyt.
Missä paratiisi? Missä ovat sen kaikki kasvit ja elämä?
Kasvit olet kironnut ja niiden annin olet itsellesi anastanut.
Eläimet viattomat olet tappanut, vain kaltaisesi pedot ovat jäljellä.
Kaadat, hakkaat, poltat ja poraat.
Saastutat, metelöit, tapat ja kaiken jälkeen ihailet itseäsi.
Kestätkö ajan, kun kaikki palautetaan ennalleen?
sen minkä olet ottanut, se sinulta otetaan.
Se mitä olet hallinnut, se tulee hallitsemaan sinua.
Se mitä et omista, se kaikki sinulta viedään.
Mitä sinulle jää?
Ketä jää sinun puolellesi, kaltaisesi vai orjasi?
Kukaan ei jää sinulle, ei kukaan anna vapauttaan enää käsiisi.
Viimeinen hetkesi on koittanut, hetki jota on odotettu,
hetki jolloin sinut punnitaan, hetki kun valta vaihtuu.
Sinua vastaan todistaa sinun tekosi ja sen hedelmät syövät sinut
Se on alkanut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.