Moi! olen 16-vuotias tyttö ja alotin kolme viikkoa sitte lukion. Mä tunnen sieltä muutaman kaverin, jotka on mun kans samassa joukkueessa ja oon ollu niitten kaa nyt tän kolme viikkoo aina koulus. Mä en kuitenkaan oo ollu niitten kans ikinä mikään sydänystävä. Niitten kans on iha mukavaa ja sillee, mut haluisin saada vähä enemmän sellasia samanhenkisiä kavereita ku en jaksais aina olla niitten mun joukkuelaisten kanssa ku nähdää harkoissaki niin usein. Mut en tiedä miten voisin tutustuu muihi ihmisii ku en mä voi vaa lähtee niitten seurast ja tunkee joittenki tuntemattomien kaa se ois tosi outoo.. Eli miten saisin kavereita lukiosta? kaikilla tunneilla mun kaa on joku noista mun kavereista joten en voi käyttää sitä "voinks istuu tähän?" kikkaa..
Oon muutenki tosi huono tutustumaa uusiin ihmisiin ku en haluu olla liian tungetteleva.. Ja ku jään tosi usein ulkopuoliseks ihmisten keskusteluista ku ne puhuu aina jostain viikonlopun tapahtumist ku ne on ollu juomas tai jostain ihastuksistaan yms. ja mä en oo ikinä ollu edes kännissä tai seurustellu ja se jotenki hävettää mua ni sit oon vaan iha hiljaa ku puhutaan tällasist asioista..
Oon muutenki tosi huono tutustumaa uusiin ihmisiin ku en haluu olla liian tungetteleva.. Ja ku jään tosi usein ulkopuoliseks ihmisten keskusteluista ku ne puhuu aina jostain viikonlopun tapahtumist ku ne on ollu juomas tai jostain ihastuksistaan yms. ja mä en oo ikinä ollu edes kännissä tai seurustellu ja se jotenki hävettää mua ni sit oon vaan iha hiljaa ku puhutaan tällasist asioista..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on ratkaisu ongelmaasi. http://www.nosewheelie.com/blogofthedarned/wp-content/uploads/2009/01/sheldon_wolowitz.gif
Kyseessä on paranneltu versio vanhasta algoritmista ja se on empiirisin kokein todettu toimivaksi.
Täähän on ihan mahtava, en ymmärrä miten joku on voinut antaa miinusta...
Lukiossa on minusta vaikeampi ystävystyä syvällisesti, kuin mitä vaikkapa peruskoulussa. Samoissa ryhmissä kun ei olla joka tunti, vaan ihmiset vaihtuvat koko ajan ympärillä. Juuri kun on ehtinyt tutustua johonkin, niin johan jakso jo vaihtuu, eikä tule sitten nähtyä enää säännöllisesti, joten niin se vain sitten jää.. Toisaalta sitä on sitten paljon enemmän mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin. On sekin rikkaus, vaikka kyllä vaihtaisin 10 puolituttua yhteen todella hyvään ystävään.
Mutta nyt ap:n ongelmaan sitten. Ehkäpä voisitte näiden kavereidenne kanssa laajentaa ystäväpiiriä. Ei kukaan uskalla seuraanne tunkea, yhtälailla kun et sinäkään kenenkään muiden, jotka tuntevat toisensa entuudestaan jo hyvin. Istuuko joku kursseilla takananne yksin? Taikka joku 'luokaltasi' ruokalassa? Voisit ehdottaa näille kavereillesi, että ottaisitte ryhmätyöhön mukaan tai menisitte viereen istumaan, koska "hän näyttää niin yksinäiseltä". Mikäli kyseessä nyt ei ole aivan erakkotyyppi, niin hänkin varmasti ilahtuu siitä! Sitten voit jatkaa myöhemminkin moikkailemalla ja ohimennen kysymällä jotain. En usko, että vanhat ystäväsi pistävät pahaksi vaikka vähän myöhemmin istuisitkin kursseilla näiden uusien tuttujenkin kanssa. Näin vähitellen voit vaivihkaa vähän irtautua näistä vanhoista kavereistakin.
Lukiossa opin itsekin smalltalkin. Usko tai älä, koulu on se paras ja turvallisin keskustelun aloitusaihe, jos ei tunne toista vielä yhtään. Kuten mitä kursseja toisella on siinä jaksossa ja kenties keitä opettajia. Samalla saa itsekin vähän vinkkiä, keitä kannattaa valita tai vastaavasti välttää. Mitkään kännikokemukset tai seurustelusuhteet eivät todellakaan ole mikään hyvä keskusteluaihe edes minkään jo puolitutun kanssa! Se on minusta osoitus epäkypsyydestä, jos joku sellaisista alkaa heti ensitöiksi uusille tuttavuuksille lavertelemaan.
Hyviä keskusteluaiheita ovat myös erilaiset projektit ja tapahtumat, mitä on edessä samalla kurssilla. (Oletko jo aloittanut sen kirjan lukemisen äikässä? Voi ei, en millään jaksais tehdä mitään bilsan esitelmää.. jne. ) Toki harrastuksista, lemmikeistä, perheestä, leffoista, säästä ja vaikka mistä kaikesta muustakin voi jutella. Omasta mielestäni ne ovat vain hieman ehkä hankalampia, sillä keskustelu voi tökätä heti alkuunsa, jos ei löydy mitään yhteistä. Toki kannattaa aina rohkeasti yrittää!
Itse olin lähestulkoon samassa tilanteessa vuosi sitten. Menin lukioon, josta en tuntenyt ensimmäistäkään ihmistä, joten oli aika jännät paikat, miten selviän! Ennen tuntien yritin vaan olla rohkea ja mennä kysymään joltain esim. "että mistäs koulusta olet" ja "mitä ainetta sinulla nyt on" jne. jotain vain tuollaista. Itse olen tutustunut aivan mahtaviin tyyppeihin juuri lukion aikana joten tuollainen lähestymistapa siis näytti kannattavan!
Siis rohkeasti vaan kysymään, olin itsekkin hyvin ujo lukioon mennessäni, mutta nyt kaveripiirin laajentuessa ja kasvaessa muutenkin olen päässyt siitäkin lähes eroon. Olen suht pienestä lukiosta, mutta sieltäkin löytyy persoonia ihan laidasta laitaan. Ja en itsekään ole ollut IKINÄ kännissä enkä kunnolla seurustellutkaan. Olet rohkea, kun et ole antanut alkoholin vaikuttaa vielä elämääsi ja pidä siitä kiinni, ei siinä ole vielä tässä iässä mitään järkeä. Vielä täytyy sanoa, että sinkkuna olemisessa ei ole mitään vikaa, suurin osa minun luokkalaisistakin on sinkkuja ja silti kaikki tykkää heistä ja ovat suosittuja! Villi ja vapaa eiksje? ;)
Toivottavasti oli jotain apua! Tsemppiä lukioon, hyvin se menee! :)
En tiedä lukiosysteemistäsi, mutta itse olen yhden luokan pikkulukiossa. Itsellänikään ei erityisesti ole sydänystävää, mutta puhun ja hymyilen aina ystävällisesti jokaiselle luokkatoverilleni. Voisin sanoa siis, että minulla on 32 kaveria luokassani :) rohkeasti vain juttulemaan... joskus se sääkin on kiva aihe. ole rento ja reipas ^^
Hienoa että teillä on mennyt hyvin lukiossa. Itse en ole noin onnekas. Olen nyt lukion tokalla ja minulla ei itse asiassa ole yhtään kaveria. Joitakin puolituttuja on joiden kanssa voi joskus jutella mutta nekin on usein omissa porukoissaan. Olen aika ujo ja huono tutustumaan ihmisiin. Ja julkisilla paikoilla joissa on paljon ihmisiä minua alkaa hermostuttamaan. Viihdyn paremmin pienemmissä ryhmissä tai yksin. Asiaa kai pahentaa se että olen poika :P ujous taitaa olla paljon säälittävämpää pojalla kuin tytöllä joten kukaan ei edes halua tutustua.
Opiskelu on kyllä muuten mennyt ihan hyvin, saan hyviä numeroita kursseista jne. Mutta yksin oleminen koulussa alkaa jo väsyttämään.
Itekki oon ihan helvetin ujo :D Pitäis yrittää päästä eroon. Tuntuu et hankkiudun mieluummin paikkoihin missä saan olla yksin kuin isossa porukassa. Pari ekaa kurssia olin omassa ryhmässäni (siis samoilla kursseilla kun kaikki muutki ku oli suosituslukkari) ja pystyin juttelee kaikille pojille ja omaksi yllätyksekseni myöskään tytöille puhuminen ei ollu enää ollenkaa vaikeeta :D Kaikki 37 tyyppiä oltiin kavereita keskenään ja oli kivaa :p Nyt sit jaksot vaihtunu ja porukat sen myötä ja oon ite jääny yksin. Johtuu varmaan omast luonteesta et oon vähä hiljaisempi poika ;p No ei siin tavallaa mitää, viihdyn kyl yksinki. Joskus tuntuu kyllä paremmaltaki olla yksin ilman et täytyy miettii kokoaja niit muita siinä vieres :D Mulla on käytännös koulus edellee noista 1. Jakson kavereista muutama sellanen ketä voi tervehtii jos jaksaa. Muuten kavereita koulun ulkopuolella on varmaan se 2kpl. Mun entinen velipuoli on hemmetin läheinen mulle ja oon kyl erittäin onnelline et se on säilyny tuttuna vaik ei enää asuta yhes :D Oikeestaan se on mun ainut oikee ystävä. Ei oo mitää mitä en vois sille sanoo, meil on hauskaa jne. Xd Netis sit on ystävii joita ilman en tulis toimeen
Keskustelet vaan rohkeesti sinua kiinnostavien ihmisten kanssa.Ystävystyminen on aikaa vievä prosessi,joten ole kärsivällinen.Saat kyllä helposti hankittua muutaman hyvän kaverin :)
Meikäkäiselläkin vähän samantyylinen tilanne. Lukion ykkösellä sain itselleni ihan mahtavan kaveriporukan, jossa viihdyn edelleenkin. Vapaa-ajallakin olemme lähes aina keskenämme ja mukavasti on piiri laajentunutkin ja mukana on muutamia hyviä ystäviä toisestakin lukiosta.
Tällä hetkellä vähän ikävä tilanne kuitenkin sikäli, että nämä rakkaat ystäväni ovat nyt abeja ja itse olin viime vuoden vaihdossa ja kakkosella. Syksy on ollut vaikenlaista täynnä, eikä mulla ole ollut yksinkertaisesti energiaa tutustua kakkosiin. Itse asiassa koko lukio tympäisee minua valtavasti, tunneilla istun usein yksin ja välitunnit haahuilen ympäri koulua että löytäisin omat abbikaverini. Koulun yhteisistä tapahtumista lintsaan, en halua sinne yksin mennä istumaan. Jotenkin olen onnistunut syksyn sumplimaan siten, että pääsisin samaan aikaan syömään jonkun kaverini kanssa, mutta ihme säädöksi sekin menee.
Nyt pelottaa tän kolmannen jakson loppu kun kaverit sitten katoaa lukulomalleen ja jään sinne ihan yksin palloilemaan. Yksi kaveri sinne kylläkin jää, joka tekee lukion neljässä vuodessa, mutta harvemmin siihenkään tulee törmättyä. Tää tilanne kärjistyi siihen, että syksyllä kävin opon kanssa sopimassa että tiivistän lukion 2,5 vuoteen ja kirjoitankin valmiiksi jo ensi syksynä. Kiire päästä pois on kova, toivottavasti menestys YO:ssa ei heikkene tiukan aikataulun vuoksi.
Kukin tavallaan, sanotaan. Olen kuitenkin kiitollinen, että minulla on yhä rakas kaveriporukkani, joka ainakin toistaiseksi pitää yhtä. Enää vuosi lukiota jäljellä, sen jaksaa vaikka hammasta purren. Ei auta itku, pitää mennä sillä mitä on!
Mulla ei lukiossa ollu yhtään todella hyvää ystävää, pääasia oli, etten esim. välitunneilla joutunut olemaan yksin vaan oli aina juttelukavereita. Yläasteen aikuiset ystäväni menivät kaikki amikseen ja yhteydenpito on ollut aika vähäistä. Nyt amk:ssa oon taas saanu ystäviä jotka ovat todella samanhenkisiä kanssani :)
Eri kursseilla tutustuu eri ihmisiin. (: Kuitenkin tunneilla tehdään myös sen verran ryhmätöitä, että siinä ystävystyy väkisinkin. Ainakin omalla kohdallani kävi näin.