Hei!
Pakko purkaa pahaa oloa jotenkin.
14 vuotta perheessämme ollut TÄYSIN terve koira (uskomattoman terve,iloinen ja virkeä,oikein kummastelun aihe naapurustossa) kuoli kituen ja yllättäen syliini.Suru on helpottanut jo jonkin verran mutta se silti koko ajan läsnä,ikäänkuin kummittelemassa takaraivossa.Koskaan ei tiedä mikä itkukohtauksen aiheuttaa.Suru on joka päivä jollain tavalla läsnä - tapahtumasta on kulunut jo pian 7 kk.
Kysyisinkin nyt teiltä,jotka olette menettäneet koiranne: Kuinka kauan tätä surua ja tyhjyyden tunnetta kestää? Tuntuu,että se ei lopu koskaan.
Oletteko koskaan oppineet muistelemaa lemmikkiänne ilolla?
Ja teille,joiden lemmikki on yhä elossa : arvostakaa lemmikkiänne.Tämä palsta on hyvä olemassa,mutta akuuteissa tapauksissa menkää suoraan lääkärin luokse! Jos mahdollista,hankkikaa jokun tutun eläinlääkärin henk.koht numero,johon voit soittaa VAKAVISSA tapauksissa mihin aikaa hyvänsä!
Pakko purkaa pahaa oloa jotenkin.
14 vuotta perheessämme ollut TÄYSIN terve koira (uskomattoman terve,iloinen ja virkeä,oikein kummastelun aihe naapurustossa) kuoli kituen ja yllättäen syliini.Suru on helpottanut jo jonkin verran mutta se silti koko ajan läsnä,ikäänkuin kummittelemassa takaraivossa.Koskaan ei tiedä mikä itkukohtauksen aiheuttaa.Suru on joka päivä jollain tavalla läsnä - tapahtumasta on kulunut jo pian 7 kk.
Kysyisinkin nyt teiltä,jotka olette menettäneet koiranne: Kuinka kauan tätä surua ja tyhjyyden tunnetta kestää? Tuntuu,että se ei lopu koskaan.
Oletteko koskaan oppineet muistelemaa lemmikkiänne ilolla?
Ja teille,joiden lemmikki on yhä elossa : arvostakaa lemmikkiänne.Tämä palsta on hyvä olemassa,mutta akuuteissa tapauksissa menkää suoraan lääkärin luokse! Jos mahdollista,hankkikaa jokun tutun eläinlääkärin henk.koht numero,johon voit soittaa VAKAVISSA tapauksissa mihin aikaa hyvänsä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla meni muutama viikko niin oli uusi koira...en tiedä olisinko muuten selvinnyt surusta...uusi ihana perheenjäsen teki onnelliseksi..mutta aina edellinen koira silti sydämessä ja valokuva hyllyllä
nii ja sitten viel sen verran, että itse tunsin surua ja sekä huonoa omaatuntoa ja vihaa sen jälkeen kun tuhkat oltiin siskon kanssa ripoteltu jokeen, niin päätin heti korjata kaikki koiraa muistuttavat tavarat roskiin...se auttoi...en halunnut jäädä rypemään siihen suruun...kuulostaa varmasti hirveältä, mutta se oli oma keino selvitä..sitten monena iltana ku istuin kotona ja olin ihan ihmeissäni,että ketäs nyt vien ulos niin oli pakko alkaa miettimään, että mitä jos pennun ottaisin...vapaa-aikaa kuitenkin löytyi vaikka muille jakaa...ja moni tuttuni sanonut,että olipa hyvä,että hankit koiran taas,oot paljon onnellisempi. Ja mulla olikin paljon parempi fiilis kuin se,että kävin joka ilta kaverini luona itkemässä ja kysymässä miksi täytyy elämän mennä näin ja potemassa syylisyyttä vaikka oikea ratkaisu oli lopetus.
Voin kertoa, että rakasta yli kaiken tätä ihanaa nykyistä karvapalleroa :) Ja aina välillä on hyvä muistella edellistä koiraani ja miettiä,että sillä on nyt hyvä olla..Tästä kulunut jo reippaasti yli vuosi.
Oman rakkaan koiran pois menosta on nyt vähän reilu 8kk ja ikävä on vieläkin, ei tosin enää niin voimakas kun heti lähdön jälkeen mutta esimerkiksi siitä kuvattuja videoita ja valokuvia ei vielä juurikaan voi katsoa eikä syvällisemmin voi vielä koiraa jäädä miettimään tai tulee heti hirvittävän voimakas ikävä´. Itse en voisi kuvitellakkaan että olisin ottanut heti uuden koiran tilalle, koska tuntuu että ei ole vieläkään valmis toiseen koiraan, välillä tuntuu että olis hirmu ihana ottaa se koira, mutta sitten taas ajattelee pois mennyttä koiraa niin sitten ei voi ajatellakkaan toista, koska ikinä se ei kuitenkaan tulisi olemaan läheskään saman lainen kuin tämä pois mennyt, se oli niin hirviitävän viisas ja muutenkin niin ainutlaatunen. Että kyllä se ikävä helpottaa, mutta itsellä se ei ainakaan ole kokonaan menny pois ja tuntuu että tästä koirasta luopuminen oli paljon vaikeampaa kuin häntä edeltävästä luopuminen, mutta olenkin sanonut että tämä koira oli se elämänikoira jollaista ei tule kuin kerran elämän aikana.
"Jos mahdollista,hankkikaa jokun tutun eläinlääkärin henk.koht numero,johon voit soittaa VAKAVISSA tapauksissa mihin aikaa hyvänsä!"
Päivystävät eläinlääkärit ovat sitä varten....
^^ Niinhän sinä luulet vaan eivät aina ole. Tiedän lukuisia esimerkkejä. Useilla paikkakunnilla päivystävät eläinlääkärit eivät ole olleet tavoitettavissa illalla / yöllä vaikka niin annetaan ymmärtää.Tämä on fakta.
Mutta tässä maassa on aika monta päivystävää eläinlääkäriä, jotka ovat tavoitettavissa yötäpäivää, ja niihin voi soittaa asui sitten missä päin maata tahansa, ei ole mikään pakko soittaa sille lähimmälle Virtasen Sepolle joka osaa hoitaa muutenkin vain lähinnä lehmiä.