Hei!
Oletteko kukaan ns. kusessa biovanhempien soitteluiden kanssa?
Meillä on tilanne se, että totaalisesti palaa nyt hihat! Kohta meillä ei kai voi olla enää minkäänmoista luurinta...aina ne jotain linjaa pitkin kiemurtelee tänne sovituista soittoajoista piittaamatta.
Millä keinoin ne saa kuriin?!? Salaiset numerot, töpseli seinästä, luuri pois paikalta... kaikkea on jouduttu kokeilemaan. Salaiset numerot vaan ei kauaa ole salaisia kun lapset sen verran isoja.
Oisko vinkkejä?
Oletteko kukaan ns. kusessa biovanhempien soitteluiden kanssa?
Meillä on tilanne se, että totaalisesti palaa nyt hihat! Kohta meillä ei kai voi olla enää minkäänmoista luurinta...aina ne jotain linjaa pitkin kiemurtelee tänne sovituista soittoajoista piittaamatta.
Millä keinoin ne saa kuriin?!? Salaiset numerot, töpseli seinästä, luuri pois paikalta... kaikkea on jouduttu kokeilemaan. Salaiset numerot vaan ei kauaa ole salaisia kun lapset sen verran isoja.
Oisko vinkkejä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä oli sama ongelma, tästä on tosin jo tavattoman monta vuotta. Lapset olivat silloin pieniä. Isä vankilasta soitteli päivittäin ja teki katteettomia lupauksia. Pyysimme sossua rajoittamaan tilannetta. Tähän hän ei uskaltanut ryhtyä. Mieheltäni paloi pinna: hän soitti aamulla sossullemme ja kysyi, kerro osoite missä on tilaa lapsille, emme enää jaksa tuota biologisen päivittäistä soittelua! Tästä sossu pelästyi ja siihen loppui isän soittelut.
Todellisuudessa emme olisi pystyneet lapsia antamaan pois, mutta jotain oli tehtävä jotta lapset saivat rauhan kuin myös meidän koko perhe.
Kinkkisempää on kun lapset ovat isoja ja antavat salaisiakin puhelinnumeroita biologisille.
Sitä kesti pari kuukautta, mutta sosiaalityöntekijät saivat sen sitten loppumaan. Puheluja humalassa, ja kaiken maailman itkemistä, huutamista, valehtelua ja meidän sijaisvanhempien mollaamista; ei kuitenkaan mitään "järkevää" keskustelua lapsen kanssa, ei kysymyksiä, mitä lapselle kuuluu, vaan kaikkea muuta. Asiasta tehtiin kirjallinen ohje, ja siitä keskusteltiin yhdessä sosiaalityöntekijöiden, meidän ja biovanhempien kanssa. Sovittiin, että biovanhemmat soittavat kerran viikossa. Tosin bioäiti suuttui niin, ettei sen jälkeen enää soittanut ollenkaan.
Sosiaalityöntekijöiden pitää saada tuo loppumaan, se on heidän tehtävänsä. Kannattaa myös kirjoittaa ylös, milloin puheluita on tullut (ja mahdollisesti mikä on ollut puheluiden sisältö), jotta sosiaalityöntekijätkin näkevät, kuinka usein soittelua tosissaan tapahtuu.
TODELLA KAUHEAA, JOS LAPSET HALUAVAT BIOVANHEMPIEN SOITTELEVAN HEILLE NIIN PALJON, ETTÄ ANTAVAT NUMERONKIN. JOLLEIVÄT LAPSET HALUAISI, ETTÄ HEILLE SOITETAAN HEHÄN VOISIVAT OLLA PUHUMATTA. TÄMÄ ON TAAS SITÄ "BIOVANHEMMAT EIVÄT ANNA LAPSILLE LUPAA KIINTYÄ SIJAISPERHEESEEN..."
En ole varma ymmärsinkö kirjoituksen sävyn oikein. Tilanna on se, että lapsi antaa numeron jos bio sitä pyytää. Lapset eivät todellakaan ainakaan millään tavoin osoita haluavansa biovanhempien soittelevan jatkuvasti. He eivät koskaan edes kysy milloin biot soittaa eivätkä ole meillä ollessaan kuin kerran pyytäneet saada soittaa bioille. Se oli alkuvaihetta ja koulussa tapahtui jotain erikoista. Lasten kanssa on sovittu ettei heidän tarvitse puhua vanhempien kanssa kun vanhemmat humalassa soittaa, mutta kun lapsi vastaa puhelimeen ja siellä on biovanhempi joka on humalassa niin mitä muuta lapsi voi siinä tilanteessa tehdä kuin puhua?! Ei hän halua loukata ja suututtaa vanhempaa sanomalla etten puhu kanssasi. Joskus lapsi on sanonut jotain mistä bioäiti on suutahtanut ja saanut vastauksen 'ettei äiti enää ikinä soita'. Silloin kyllä oppii olemaan varovainen sanomisissaan.
äskeinen kirjoittaja oli siis äiskäle - enpä edes omaa nimimerkkiä muistanut =), suokaa anteeksi
lapsi on lapsi: antaa internettiin kaikki tietonsa. osoitteensa sille joka kysyy ja puhelinnumeronsa kun pyydetään.
ei siinä itseasiassa ole muusta kyse. alapa joskus juttusille ventovieraan lapsen kanssa ja pyydä siltä puhelinnumeroa, kun on niin kiva jutella... jos ei ole harvinaisen hyvin treenattu muksu niin 80% varmuudella saat numeron jos mukavasti ja kehuen puhelit.
kuinka lapsi ei sitten biolleen antaisi numeroa. vaikka tietää, että se voi humalassa soitella?
Meillä ei ole känniongelmaa. Meillä ongelma oli sijaisperhe. Sinne sai soittaa vain tiettyyn kännynumeroon, vaikka oli lankapuhelin ja kännyjä nippu. Ongelma oli se, että tätä lupakännyä säilytettiin lukkojen takana kaapissa, ettei vain lapsi saisi pitää yhteyttä sen enempää vanhempiin kuin muihinkaan läheisiin, mikä saattaisi himmentää tätä sijaisperheidylliä. Onneksi siitä huushollista päästiin eroon.
Teillä ei ollut känniongelmaa. Meillä on! Puhelut ei ole ongelma kun soitetaan selvinpäin, mutta sitten kun alkaa se humalaisten soittoralli niin silloin palaa hihat! Lapset muuttuu levottomiksi kun tietävät mitä meno biovanhemmilla on kun on se kausi menossa. Meillä on nyt enää yksi känny johon voivat soittaa. Se ei ole lukkojen takana, mutta siihen vastaa aina aikuinen! Lapset saavat pyytäessään AINA soittaa. Yhden kerran ovat pyytäneet!