Asenteet vaan muuttuu on tosiasia. Ennen kun koulu loppui oli itsestään selvää että mentiin töihin ja kun palkka tuli niin siitä annettiin äidille ruokarahaa. Tavoitteena oli aikanaan perheen perustaminen ja oman asunnon säästäminen sitten auton, veneen , mökin tai muun semmoisen tavoittelu. Yhdessä vapaa-ajalla sitten urheiltiin ja harrastettin ties mitä.
Eilen kun katsoin otteita elokuvasta Pussikaljajengi jossa kolme työtä vieroksuvaa kaveria juttelee ja tekee niitä näitä, asioita jotka tuntuvat vierailta oman nuoruuteni haaveilta. Tuntuu kuin osa porukasta vaan ajelehtisi ilman päämäärää.
Ainahan vanhemmat ikäluokat on arvostelleet nuoria mutta kun jotenkin tuntuu että nyt porukka hukkaa elämänsä tarkoituksen tuollaisella näköalattomuudella.
Eilen kun katsoin otteita elokuvasta Pussikaljajengi jossa kolme työtä vieroksuvaa kaveria juttelee ja tekee niitä näitä, asioita jotka tuntuvat vierailta oman nuoruuteni haaveilta. Tuntuu kuin osa porukasta vaan ajelehtisi ilman päämäärää.
Ainahan vanhemmat ikäluokat on arvostelleet nuoria mutta kun jotenkin tuntuu että nyt porukka hukkaa elämänsä tarkoituksen tuollaisella näköalattomuudella.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Niinpä niin. Silloin ei ollutkaan sosiaalisia lakeja.
Kukaan ei sorsinut vaikka lapsityövoimaa käytettiin surutta.
Maata rakennettiin sodan raunioille, sotakorvauksia maksellen.
Jokainen kynnelle kykenevä kelpasi työn tekemiseen, kukin kykyjensä ja voimiensa äärirajoilla ponnistellen.
Jos nyt pidettäisiin vastaavia lapsityöhön perustuvia työpaikkoja yllä, joissa minäkin oli 11 vuotiaasta asti, istuisi työnantaja vankilassa.
Enpä niitä aikoja entisiä, puutteineen, niin ruusuisina näe, että niitä takaisin haikailisin. En edes nostlgian muodossa.
Niitä aikoja ei edes muistot purppuroi muistoissa.
Nyt onkin sen seitsemän sortin lait, joka kieltää lapsi - ja nuorisotyön.
Puhutaan nuorista työttömistä.
Alle 18 vuotias ei - oikeasti - pääse juuri muuhun työhön kun ruohoa leikkaamaan. Työaikalait ja monet muut säädökset kahlitsevat työnanatajien kädet niin, ettei nuorta kannata palkata työhön.
Koulutusta kyllä annetaan nuorille.
Koulu vaatii harjoittelua työelämässä. Eipä useinkaan tunnu löytyvän niitä harjoittelupaikkoja. Joaka paikassa vaaditaan kokemusta, jota nuorella ei vokaan olla.
Juttelin tuosta aloittajan esille ottamasta asiasta kahden vapaaehtoistyöni työkaverin kanssa. Toinen on yli 80, toinen 75 v. Myös he katsoivat, että ennen elämä oli "helppoa" kun elämänpolku oli valmiiksi viitoitettu, ei tarvinnut kuin kulkea virran mukana kun ei vaatinut suuria ja jaksoi itse ponnistella asioitten eteen.
Vaikka sosiaalinen lainsäädäntö on monessa mielessä ollut hyväksi ja estänyt täydellisen putoamisen turvaverkkojen ulkopuolelle, se on tuonut mukanaan myös tuon lannistuneisuuden ja näköalattomuuden, josta aloittaja kertoi. Ja kuten Tase-Pappa totesi lasten/nuorten turvaksi tarkoitetetut lait voivat myös toimia itseään vastaan ja suorastaan houkuttaa toimettomuuteen.
Suomalaiset olivat aikoinaan haluttua työvoimaa maailmalla koska olivat hyviä ja ahkeria työmiehiä ja naisia. Olivat kyllä kovia ryyppäämään mutta selvinä osaavia työläisiä. Olimme jopa salaa ylpeitä maineestamme, nyt on lehti kääntynyt ja monasti on vaan ryyppääminen jäljellä. Jotain tarttis tehä, tietäs vaan mitä.
Niin.
Ennen oli töitä paljon ja töissä ei vaadittu maisterintutkintoja. Nykyään kesätöistä älytön kilpailu, kuten kaikista töistä.
Kun noita työhaluja tuntuu piisaavan, meneppäs kokeeksi hakemaan itse duunia jostain nykyaikana hah.
=DW=
Olen huomannu saman huolestuneena, karmeaa, mutta totuus on kuuskytluvulla syntyneissä lapsissa, KOSKA silloin alettiinn soveltamaan VAPAATA kasvatusta, kotona ja erikoisesti KOULUISSA, jossa ei ollu päätäeikä häntää, ne nuoret on nyt vanhempia, heillä ei ole koskaan ollu valmiuksia kasvattaa lapsia kuten ennen jotka olemme syntyneet sodan jälkeen, silloin oli tiukat säännöt ja kuri kouluissa , siinä syy miksi nyky nuoret on hunningolla !
On varmaan tuotakin - rajojen puutetta, ja liian helppoon elämään opettamistakin, - vaikka elämme eri aikakautta, silti lapset ja ihminen on sama, - lapsi tarviaa rakkautta ja rajoja, - ei entisajan kuria vaan johdonmukaista rakastavaa kasvatusta, oikeaa läsnäoloa lapsen elämässä.
Minua ei ainakaan viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvun alussa KASVATETTU juuri mitenkään, ainoastaan komennettiin, uhkailtiin ja kuritettiin. Rajat tiukat ja rakkautta vähän, tai jos sitä oli, sitä ei näytetty. Työpakko niin pienestä kun kynnelle kykeni ja velvollisuus totella ja kuunnella vanhempia olivat he kuin väärässä tahansa. Kun minua ei tarvittu poissaolojani ei edes rekisteröity; vanhempani olivat kiireisiä, työtä oli paljon ja lapsiparvet suuria.
Kasvatusmenetelmien muututtua kuusikymmentäluvun lopussa ja seitsemänkymmmentäluvun alissa tuli ns. vapaa kasvatis muotiin: Amerikoista levisivät tohtori Spockin kasvatusohjeet ympäri maailmaa ja rantautuivat jopa kaukaiseen Pohjolaankin. Ehkä menimme liian pitkälle omien lastemme kasvatuksen suhteen, mutta se oli luonnollinen reaktio edellisen sukupolven auktortääriselle ja lasta itseään vähän huomioonottavalle kasvatukselle. Nyt siirrettiin lapsi sieltä melkein näkymättömän pikkuorjan paikalta perheen keskushenkilöksi ja tärkeimmäksi jäseneksi.
Ei menneeseen ONNEKSI ole paluuta: voimme vain siirtyä eteenpäin.
Tulisiko näistä viestimistäkin liikaa sen kaltaista puhetta ettei mitään ole enää tehtävissä, että nuoret tuntee etteivät he enää voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa..kun mitää ei kummiskaan, pitäisikö lapsille ja nuorille luoda uskoa tulevaisuuteen, eli painottaa enemmän positiivisia elämän puolia...eli tulevaisuuden toivoa ei saisi viedä nuorilta kaikenmaaliman uhkatekijöillä ja maaliman lopuilla..
Tämmöinen ajatus vain..
No kyllä tulee.
Ennen täälläkin ja nykyisinkin muualla ihmiset uskalsivat yrittää. Perustivat firmoja työllistääkseen itsensä ja laajensivat niitä tienatakseen paremmin. Nykyisin jokainen jolla on jonkunlainen paperi jostakin yleissivistävästä oppilaitoksesta ei pitkällä tikullakaan ryhdy tekemään itse mitään työllistymisensä eteen vaan odottelee kiltisti että valtio palkitsisi jollakin viralla tai firmat ottaisivat suoraan pomoksi.
Ei kukaan uskalla yrittää kun koko ajan ruikutetaan miten huonosti tässä menee.
Ns. "yrittäjät" pahimpia ruikuttajia, hokattu aina. Jos ei ole mihinkään muuhun, eikä vieraalle töihin aletaan "yrittäjiksi". Kysy viinahiivalta, miksi se ei ole vierraalla töissä.
=DW=
Selittämällä ja luennoimalla ei nuorisolle saa mitään oivalluksia päähän, ei onnistu. Mutta mistäs pelimerkit sitten kun ketään ei saa pakottaa tekemään mitään, ja vapaaehtoisesti eivät tee. Helpompi ryystää pussikaljaa ja söpöttää että kun ei oo töitä... Ei töitä nykyaikana kukaan kotiin tuo - minulle muuten on tultu 60-luvun alussa kesätyöpaikkaa tarjoamaan ;-)
Varmasti on vikaa meissä vanhemmissa, mutta myös yhteiskunnassa. Paapojia riittää. Yrittämisen halu puuttu, kun sitä ei hengissä pysymiseen tarvita edes.
Sanoisin että selväksi on käynyt mikset sinä ole yrittäjä...
velvoitetta kouluihin !
Ehdotan: kouluihin enemmän painotettuna kasvatus velvollisuus, koska vanhemmat on työelämässä, aikaa lasten kanssa todellisuudessa on vähän, kouluissa lapset on laumoina kokontuneet tunneille, siinä on tielnne hyvään kasvatus mahdollisuuteen.
Sodan jälkeen syntyneenä koulissa oli paljon kasvatusta ja käyttäytymis ohjeita, kuri oli jämäkkää, ei ollut kiusaamista, suorastaa koko asia ainakin kohdallani on outo että kouluissa kiusataan suurta ihmetystä herättävä juttu.
Hyvä esimerkki: rehtori oli huumorin tajuinen, se aina tunnin alussa kertoi jotain huumorin varjolla kasvatukseen ja käytökseen liityvää, kaikki me lapset ja koululaise rakastimme häntä, hän oli kuin jämäkkä isähahmo, joka tiesi kaiken.
Ei kasvatusvastuuta voi sälyttää pelkästään koululle, - koululla on opetusvelvoite ennenkaikkea, mutta täydentävänä kasvattajana koulu tietenkin voi toimia, pohja luodaan kotona perheissä, tai pitäisi..
Mitäs tekemistä vanhemmilla on jos ei tarvitse edes lapsiaan kasvattaa? Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja pysyköön myös.
Sotilaallisuus ja kuri oli muodissa sodan jälkeen, ei ole enää. Koulu jakaa opetustaan annettujen ohjeiden mukaan.
Koulu on muuttunut käsi kädessä muun yhteiskunnan kanssa.
Kyllä aina ja ikuisesti kasvatuksen vastuu on kodeilla. Koulun tarkoitus on opettaa, olla apuna, ei missään nimessä olla päävastuunkantajana lasten kasvatuksessa.
Mitä on vapaa kasvatus? Onko se sitä että lapset saa kasvaa kuin pellossa, kukaan ei käske ei kiellä.
Tämän päivän fakta on että milloinkaan ei ole armeijaan menevistä hylätty yhtä paljon henkisten häiriöiden takia. Syy vai seuraus kasvatuksesta, sietää miettiä.
En tiedä, mitä lienee. Ei ainakaan sitä, että lapset jäävät kasvattamatta.
Aikoinaan niin jotkut erehtyivät olettamaan.
Mistä taas johtuvat lisääntyneet henkiset häiriöt, onkin sitten ihan eri juttu.
koska kotona ei OSATA vapaankasvatuksen tuloksena kasvattaa omia lapsia.
juuri siksi, kun nykä vanhemmilla EI ole minkään sortin kasvatusta, kuinka he OSAAVAT kasvattaa lapsiaan siksi kouluihin enemmän kasvatusvastuuta, koska siellä jos missään saadaan lapset kasaan ja voidaan massana opettaa ja kasvattaa !!???
Eivät opettajat ole kasvatuksen, vaan opetuksen ammattilaisia.
Opettajilla on nykyisin ihan tarpeeksi tekemistä, ei siihen enää mitkään lastenkasvatukset mahdu, kuin hieman sivuten.
Kuinka ja kuinka, jos ei osaa, ei pidä lapsia tehdäkään. Ei liene koulun syy, sekään.
Ja sitäpaitsi, sinun periaatteesi ovat ihan erit, kuin jonkun toisen.
Lapsi ei ole koskaan massaa, vaan yksilö.
lasten kasvattamisesta kunnon kansalaisiksi !!
KAIKKI on seurausta vappasta kasvatuksesta 60 lululta lähtien, yksinkertaisesti nyky ihmisillä ei ole minkäänlaista KÄSITYSTÄ jämäkyydestä eikä SÄÄNNÖISTÄ, eletään kuin pellossa, ehdottomasti KOULUIHIN ENEMMÄN kasvatus vastuuta, tietenki,, jos OPETTAJATKI elää kuin pellossa, jos heilläkään ei ole käsitystä minkäänlaisista sääntöjen noudattamisesta , sitten onkin tuleva yhteiskunta HUKASSA, ei paljon tulevaisuus naurata, jos ei ole sääntöjä joita on noudatettava !!!!
Niinpä niin, tuo on sinun oikeutettu mielipiteesi.
Ei muuten kannata tuhlata isoja kirjaimia, sanoisi opettaja.
Valmiiksi kasvatettuja lapsia juu kiitos ekaluokalle. Kasvatus on pitkä prosessi syntymästä aikuisikään ja muutamat ei ole koskaan valmiiksi kasvatettuja:)
Kodeilla ilman muuta päävastuu, koulut yhteistyössä kotien kanssa ja kyllä näistä tänkin sukupolven pikkuhirviöistä vielä ihmisiä tulee.
Että lapsia ei OSATA kasvattaa kotona ei ole aivan totta. Osaamista olisi varmaan, mutta henkisesti rikkinäiset, heikot vanhemmat eivät JAKSA vaan ovat siirtäneet kaiken vallan lapsilleen. Nyt mistä syystä niin monet nykyvanhemmat ovat itse tuen tarpeessa onkin sitten eri juttu eikä sitä voi kokonaan laittaa vapaan kasvatuksen piikkiin.
"veteraanin poika"
Kasvatuksesta on tahkottu kyllästymiseen saakka, ainakin joka toisessa aloituksessa.
Kannattaa lukea.
H.
hunksz£@
Onko sulla paha olla vai miksi käyttäydyt kuin 15-vuotias nassikka?
"siv.seu.pals."
Jotenkin olen tullut tulokseen että en oikein pysty paneutumaan asumisen kehumiseen enkä telkkarivalitukseen enkä oikeastaan muuhunkaan mummoiluun, vain itseeni.
Siinä sivussa olen myös alkanut oppimaan että palstalla on fiksuja ihmisiä, ei nyt niin hirveän paljoa mutta jokunen kuitenkin.
Ihan kuin 50 .
Niinku nuorekkaita, joskus ihan 35v.
Ja sit alemmas...
Ja siksi tykkään olla kuin tekisin ruumisarkkuani, kotiseutuharrastuspiirissä.
Eli en ihan vielä paneudu vanhempaan raadollisuuteen.
H.
Arvaan että Peter Pan syndroomi. Aika tavallinen ikäluokkani miehille :)
"Paloma.se.co"
Hattujen sota menee miehelle hattaraan.
Syndrooma-sanassakikin on tukistuksen paikka.
Kaikki meistä eivät myöskään ota ihan heti yhteyttä Pastoriin,
vaikka kuinkakin olisi hän leijanlennättäjä ja ilmojen mies.
Rullatuolini työntäjänä, saisit edelleen romahtaa vilkkuviin silmiini.
H.
Vain itseeni? No mutta hunksin punksi etkai sinä pikku murmeli vain kajoa itseesi?
Olisinhan minä valmis avaamaan sylini ja mieleni sinulle pikku veijarille.
Lopetathan tuollaisen itseesi syventymisen ja keskityt meihin neitokaisiin?
Jaha.
Tää oli taas sitä sci fita.
Olisikohan jo Sinunkin aika päivittää tietosi vuodelle 2011, eikä elellä siellä 40-50 vuoden takaisessa elämässä.
Jos ei tunne historiaa ei voi ymmärtää nykyisyyttä. Isovanhempina ja eläkeläisinä mahdollisuudet asioiden muuttamiseen ovat rajalliset. Kauan eläneinä meillä saattaa kuitenkin olla mielipiteitä pitäisikö asiat hoitaa suuntaan tai toiseen. Pelkkä apaattinen mukautuminen asioiden kulkuun ei ainakaan paranna tilannetta.
Olen yli 60v ja työtön työhakija, pitää käydä työkkärissä, kuin muidenkin työttömien.
Ilman omaa syytä työt loppu ja vaikka en ole kauaa työtön ollut, minua hävettää olla työtön?
Kukaan ei ota töihin tämän ikästä enää ja olen koko ikäni jo päälle 12v aloittanut kesätöillä työn teon, lapsenahan piti tehdä kotona töitä aina.
Siitäkin kesätyöpalkasta piti antaa suurin osa vanhemmille ja lopulla sain just kumisaappaat.
Mutta, on levoton olo, kun on työtön, olenko työnarkomaani :))
Ehkä työnarkomaani oletkin, mutta jos työttömyys ei ole omaa syytäsi, niin yritä olla levollinen. Olet varmasti jo ehtinyt osuutesi tehdä. Itse olen ollut vanhuuseläkeläinen jo reilut viisi vuotta, mutta kun töihin pyydetään, on kieltäytyminen vaikeaa. Jo toivon, ettei kukaan enää minua muista, ja olen kännynkin toisinaan meinannut heittää jätepussiin.
Moni ikäluokassamme on aloittanut työt jo lapsena, ja meidät on myös opetettu sitä tekemään.
Että viestiisi tartuin, johtui kumisaappaistasi. Itsekin jouduin aina antaa tienikset äidilleni, vain pienet taskurahat sain pitää, mutta hän vain huolehti siitä, etten rahaa tuhlannut. Tallensi rahat pankkitililleni, ja myöhemmin olin hänelle siitä kiitollinen. Armeijan jälkeen minulla oli rahaa jo niin paljon, että pääsin muutamaksi vuodeksi opiskelemaan.
En valita enkä kehu, mutten myöskään moiti nykynuorisoa. Laiskureita ja luusereita on aina ollut, mutta oma näkemykseni on, että yhä nuoret ovat hyvin ahkeria ja elämässään eteenpäin pyrkiviä.
"veteraanin poika"
Hyvin kuvasit sen, mikä sinua vaivaa.
Hyvin kuvasit myös sen, jonka katsot olevan syypää.
Mutta sitä et kuvannut, mitä olet tehnyt.
Mistä haluaisit kertoa tai kiukutella?
Veteraanin poikana olen valmis.
H.
Olen aina käynyt äänestämässä, yhtä presidentin vaalia lukuunottamatta kun Kekkosen voitto näytti etukäteen ylivoimaiselta.