Tämä on tuskaa. Kierretään samaa ympyrää, eikä mikään muutu. Jotain lähentymisiä on ollut, mutta sitten taas jompi kumpi on perääntynyt. Jos pystyttäisiin samaan aikaan lähentymään niin olen varma että jotain merkityksellistä tapahtuisi. Alan uskoa että tämä ei mene ohi. Miten sinä nukut yösi? Onko sinunkin tuskaa? Kun joku on niin lähellä mutta niin saavuttamattomissa ja niin selkeät merkit on, mutta ei sitä 100% varmuutta. Olen yrittänyt sivuuttaa tunteeni, tehnyt töitä sen eteen, mutta aina vain palaan samoille urille. Aina vain kiehdot enemmän ja aina vain tuntuu siltä että tämä kortti on katsottava. Sitten taas vaivun epätoivoon ja uskon, että naurat minulle.
Mitä kuuluu?
thegameisonagain
22404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kuulostaa niiiiin tutulta. Olen väsynyt omaan tilanteeseeni. Olen aina se aktiivisempi osapuoli joten ehkä häntä ei vaan kiinnosta...
niin tuttu tunne valitettavasti :(
Kaikki tyrkyt täällä äänessä. Ei naisellekaan kelpaa nti tyrkky. Tyrkky pöksyt kintuissa. Grrr.
Minulla taas "oli" lähellä ja saavuttamattomissa. Nyt kaukana ja vielä enemmän saavuttamattomissa. Näin se on.
hmmm...ehkä hän on ujo, kuten useimmat meistä?
Miksi tästä plussaa??
siksi et oon tuntenut samallailla.
AP:lle: en usko, että hän nauraa sinulle, luultavasti hänellä on samat tuntemukset kuin sinullakin. Ehkä myös itse osoitat eleilläsi ym. ettet olekaan kiinnostunut, ja toinen tekee tästä sitten johtopäätöksiään? Me naiset olemme aika ihmeellisiä aina silloin tällöin, ja aina asioita ei ole helppo tulkita. Parempi olisi että jompi kumpi rohkaistuisi sanallisesti kertomaan tunteistaan, siitä voisi syntyä jotakin ihanaa ja erityistä...
Se on vaan niin että toisen on tehtävä se aloite. Eikö kaikissa tsemppausterapioissakin kehoiteta ajattelemaan: Mikä on kaikkein pahinta mitä siitä voi seurata?
Ota sä ohjat käteen ja anna mennä. Seuraavaksi kun näette, tai korkeintaan sitä seuraavaksi :) tee siirto ja kerro meille kuinka kävi!
Pahinta on ehkä että menettää kasvonsa. Että toinen ottaa sen kohteliaisuutena, sanoo olevansa tosi otettu, mutta heh, kiitos ei. Se voi sattua tosi paljon. Että toinen ei olekaan samalla aaltopituudella vaan näkee jutun hauskana sattumana. Törkeää torjuntaa vielä pahempi on vaivaantunut mutta kohtelias kieltäytyminen ihmiseltä johon on rakastunut.
Tiedän mistä puhut! Mua hävettää, että olen antanut itsestäni niin paljon, oikeastaan kaiken, mihin olen pystynyt, ja toinen pitää mua pilkkanaan eikä suostu edes puhumaan asioita selväksi.
Olisin helpottunut jos saisin edes jonkinlaisen vastauksen tähän tilanteeseen. Jos se olisi kielteinen, niin siihen loppuisi haaveilut. Jos olen käsittänyt asiat väärin niin se on vain elämää, mutta nyt roikun hirressä, kun en saa mitään tolkkua ihmisesta. Olen jo tavallaan nolannut itseni ja aika suorasukaisillakin vihjeilläni antanut ymmärtää, mutta nyt on hänen vuoronsa osoittaa selkeästi, että on jotain muuta. Pienet eleet ja epämääräiset vihjeet ei riitä vaan tarvitsen jotain yksiselitteistä, sillä tätä on kestänyt jo liian pitkään. Alan kohta epäillä että hän on sadisti joka nauttii minun kiusaamisesta ja pitää yllä tunteitani kiusoittelulla ja pienillä vihjeillä...
Kukaan ei ole vihjaillut minulle suoraan mitään ainakaan niin, että olisi nolannut itseään tai sinne päinkään. En usko, että aloitus liittyy ollenkaan minuun. Joka tapauksessa, pitää tehdä tälle omalle asialle jotain täällä päässä.
Helsingissä ilmeisesti?
ap, oletko todella varma että hän tietää suuntautumisesi ja kiinostuksesi? omassa päässä on helppo kuvitella että on antanut ihan selkeät vihjeet, mutta toisesta ei ehkä siltä tunnu. Kun puhuit "aika" suorasukaisista vihjeistä niin millaisia ne on olleet sitten?
ja vastaatko tämän naisen kiusotteluihin? tuli vaan mieleen kun sanoit että "nyt on hänen vuoronsa....."
Niin, oletko itse käyttäytynyt yksiselitteisesti häntä kohtaan? Sanoit, että perääntymisiä on tullut myös sinun suunnaltasi. Ehkä naisesi luulee, ettei hän kiinnostakkaan sinua.
Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta...
Jotain epämääräistä lähestymstä ja vihjeitä olen ollut huomaavinani, mutta niin varovaisia sellaisia, että ei niistä mitään suurempaa pysty tulkitsemaan. Itsekin olen pyrkinyt jotain vihjaamaan, kerran tein melko vahvastikin selväksi kiinnostukseni, minkä jälkeen toinen kai hieman hämmentyi. Muuta muutosta ei tapahtunut, asiat jatkuvat niin kuin ennenkin. Tämä huopaaminen vie voimat.
nooh, miten sen toisen hämmennys näkyi?
Aluksi hän vaikutti olevan hyvin mielissään lähestymisestäni (sanoi näin itse), mutta melko pian huomasin hänen vaikuttavan paljon etäisemmältä kuin ennen. Meni pari viikkoa, jona aikana emme puhuneet käytännössä mitään, emme oikeastaan edes tervehtineet. Olin, kuin olisin ollut ilmaa. Nyt tuo vaihe on ohi ja tilanne on palautunut entiselleen. Jään kiinni ja saan hänet kiinni vilkuilusta, hän hakeutuu seuraani ja on kiinnostunut menemisistäni jne... Raastavaa, kun näen häntä kuitenkin joka päivä, enkä tiedä miten päin olla.
ap:lle, tuskin hän on sadisti jos kiusoittelee sua, rakkaudesta se hevonenkin potkii ;) itsekin tykkään kiusata ihastusta, välillä liikaakin, mut ei sille voi mitään ja tuleepa taas jutunjuurta
Ennenkin olen ihmetellyt täällä, että miks joku ihminen saa toiselle niin suuren merkityksen, jos ei sillä sit mitään merkitystä ole kuitenkaan. Miks jonkun täytyy hajottaa itsensä ja ihan oikeasti särkeä sydämensä sellaisen takia, joka onkin vain leikkinyt ja käyttänyt rakastuneen tunteita hyväksi? Elämässä ei ole mitään järkeä... ei niin mitään :'(
Itselleni tuli vain vahva tunne, että nyt on päästettävä irti. Ehkä vaistoan muutoksen hänessä. Minun tunteeni eivät ole muuttuneet miksikään, mutta sen odottaminen, että jotain tapahtuisi on hulluutta. Teen palveluksen ennen kaikkea hänelle kun sisäistän, että se on ohi. Yhtäkkiä hengitän paljon kevyemmin.